"Kukaan ei halua olla luuserin ystävä"

Ikäs

Luuseri ja luuseri, kuka mitenkin tuomitsee. Työttömyys ei ole este sille, onko ihminen kiinnostava ja onko hänellä annettavaa :) t. Taiteilijasielu, luuseri, ystävien ympäröimä

Ystävyys ajatuksena on tietysti hieno. Käytännön toteutus on jotain muuta. Raadollinen totuus on se, että monet ystävyydet perustuvat aika pitkään laskelmoinnille - "mitä minä saan tästä?", "mitä lisäarvoa tuo henkilö tuo minulle?" Tähän perustuu se, miksi toiset ovat niin suosittuja toiset taas eivät.

Mitä hyötyä luuserin kanssa kaveeraamisesta olisi, taitaa moni ajatella. Vuorokaudessa kun on rajallinen määrä tunteja.

koskee vain miehiä.

Vierailija kirjoitti:

koskee vain miehiä.

Ei koske. Kyllä minä olen nainen. Ehkä tämä yksinäisyys on periytyvää koska vanhempani olivat myös yksinäisiä. Onneksi olen saanut lapsilleni hommattua ystäviä ja he ovat sosiaalisia eli kierre ei siis jatku enää kolmanteen sukupolveen.

Jaa no, minun mielestäni toisten nimittelijät ovat niitä luusereita.

Minä olen ystävystynyt sen luuserin kanssa, jonka ystävä kukaan muu ei halua olla. Kai minä sitten olen outo, kun oikeasti pidän hänen seurastaan ja ikävöin, jos ei viikkoon nähdä. Enkä ymmärrä miksi kukaan muu ei tunne häntä kohtaan samoin.

Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen.

Ystävyys vaatii minusta vastavuoroisuutta ja jakamista. Yritän olla kaikkien kohdalla ystävällinen, mutta vuosien kuluessa olen pikkuhiljaa oppinut, että aivan kaikkien kanssa en kykene olemaan ystävä. Aluksi syyllistin itsenäni kovasti tilanteesta, mutta olen päässyt siitä pikkuhiljaa ohi. On turhauttavaa jos tai kun on lähes aina se, jonka odotetaan soittavan ja järjestävän tai joustavan aina omissa menoissani.  Lapsettomanasinkkuna ei voi mennä kumppanin tai lasten taakse piiloon.  - Toki ymmärrän,  jos perheenjäseniä on useampia, niin silloin ei voi aivan niin vapaasti viilettää kuin sinkkuna, mutta ei se, että olen sinkku tarkoita minusta sitä, etteikö minulla olisi myös oikeus kieltäytyä silloin joskus kun ystävä muistaa ja odottaa, että totta kai minä voin auttaa häntä. - Olisi toisinaan kiva jos soittaisi ja kysyisi ihan vain, että mitä kuuluu ilman kummempia taka-ajatuksia.