Vauva yksin vai abortti ja koossa pysyvä perhe?
Meillä on yksi lapsi, jota aikanaan "tehtiin" pari vuotta ja lopulta saatiin hoitojen avulla. Esikoisen syntymästä asti ollaan miehen kanssa toivottu, että joskus tulisi toinenkin eikä olla käytetty ehkäisyä ollenkaan. Ei varsinaisesti olla yritetty lasta, koska luomuraskaus oli lääkäreiden mielestä todella epätodennäköistä...mutta siis sillä mielellä oltu, että jos niin hyvä tuuri käy, että lapsi tulee, niin ollaan pirun hyvillään siitä, ettei tarvi taas hoitoihin lähteä....
No, vähän yli kuukausi sitten juteltiin ja mies meinasi, ettei ehkä sitä toista niin haluakaan, joten tietenkin otettiin ehkäisy varan vuoksi käyttöön. Mutta! Raskaus oli jo alkumetreillä!
Nyt pari viikkoa sitten raskaus selvisi ja mies vaatii joko aborttia tai eroa :O Meinaa, ettei vapaaehtoisesti halua tunnustaa tai nähdä vauvaa, jos pidän sen. Tuntuu, että olen ihan jumissa eikä hyvää ratkaisua ole...
En halua sitä aborttia (varsinkaan nyt, kun raskaus ei ole ihan alussa enää), mutten tiedä selviäisinkö vauvan ja esikon kanssa yksin. Onko oikein hajottaa esikoiselta perhe vauvan takia? Ja jouduttais muuttamaan jonnekin pois tästä, mikä on tytölle koti. Mutta pääseekö "pakkoabortista" yli... Jotenkin tuntuu kauhealta, että tällainen ihme pitäisi tuhota (mulle kun ei ole lastensaanti varmaa edes niiden hoitojen avulla).
Mitä tekisitte? Jotain näkökulmaa? Mietin vaan tätä, ajatukset kiertää kehää enkä pääse mihinkään lopputulokseen.. Mies ei suostu puhumaan asiasta mitään, vaan toteaa, että hänen ehdot on asetettu ja päätökset teen minä (ja vähänkö kiehuttaa tämäkin, että jättää mut YKSIN näin ison asian kanssa ja ulkoistaa itsensä täysin).
Kommentit (24)
Justjust. Ite pitäisi lapsen, tuollainen mies ei voi olla kuin täysmulkku.
Yksi asia on varma: jos teet abortin vasten omaa tahtoasi miehesi painostuksesta, niin avioliittosi ei kestä kuitenkaan. Kaikissa tietämissäni tällaisissa tapauksissa avioliitto on hajonnut alle viiden vuoden sisällä abortista.
En ikinä voisi jatkaa tuollaisen miehen kanssa, pohjasakkaa. Ihmisroska.
Älä tee aborttia mitä tulet katumaan.
Vaikka tekisitkit abortin niin ei teidän liitolla ole tulevaisuutta. Pidä lapsi äläkä tuhoa mielenterveyttäsi abortilla.
Mies ei rakasta sinua selvästikään. Parempi että eroat ja pisät lapsen. Hyvin pärjäät yksin lapsien kanssa :) Ja kenties mies muuttaa mielensä :)
Lasten kanssa minulla on perhe. Ei tähän huonoa miestä sitten tarvittukaan.
Et sinä hajoita perhettä, hassu. Perhe mahtuu hyvin sun sydämeesi. Tuon miehen sydän on käynyt kovin ahtaaksi.
Onko sulla mitään syytä pysyä yhdessä jos mies pakottaa aborttiin? Varsinkin tuolla taustalla... Pariterapiaa voisi yrittää mutta vähintään kummalliselta miehen mielenmuutos vaikuttaa. Onko muita outoja käytöshommia tai muu kriisi päällä?
Sun lapsi saa sisaruksen ja jos teet nyt pikaistuksissasi abortin, suurella todennäkösyydellä tulet katumaan sitä. Etenkin sitten kun esikoinen on isompi ja sinä olet vanhempi. Älä tee sitä. Ehkä miehisikin vielä muuttaa mielipidettä kun vauva syntyy, miestä vain pelottaa. En itse kyllä jäisi tollaisen pelkurin kanssa yhteen, vaikka vauva olisikin tulossa.
No en todellakaan tekisi aborttia. Mies saisi mennä (tosin epäilen, että lähtee - ja vaikka lähtisi niin tuskin esikoista hylkää eli varmaan hoitaa tätä joten et ole yksin)
Luota siihen, että pärjäätte kyllä ja tarvittaessa ulkopuolistakin apua on saatavilla. Kysyt, onko oikein hajottaa esikoiselta perhe vauvan takia, minä kääntäsin kysymyksen niin päin, onko oikein riistää pikkusisar esikoiselta miehen epäkypsän kiukuttelun takia...
Et tietenkään tee aborttia. Edellä monet on jo esittäneet hyviä perusteluja.
______________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi, jota aikanaan "tehtiin" pari vuotta ja lopulta saatiin hoitojen avulla. Esikoisen syntymästä asti ollaan miehen kanssa toivottu, että joskus tulisi toinenkin eikä olla käytetty ehkäisyä ollenkaan. Ei varsinaisesti olla yritetty lasta, koska luomuraskaus oli lääkäreiden mielestä todella epätodennäköistä...mutta siis sillä mielellä oltu, että jos niin hyvä tuuri käy, että lapsi tulee, niin ollaan pirun hyvillään siitä, ettei tarvi taas hoitoihin lähteä....
No, vähän yli kuukausi sitten juteltiin ja mies meinasi, ettei ehkä sitä toista niin haluakaan, joten tietenkin otettiin ehkäisy varan vuoksi käyttöön. Mutta! Raskaus oli jo alkumetreillä!
Nyt pari viikkoa sitten raskaus selvisi ja mies vaatii joko aborttia tai eroa :O Meinaa, ettei vapaaehtoisesti halua tunnustaa tai nähdä vauvaa, jos pidän sen. Tuntuu, että olen ihan jumissa eikä hyvää ratkaisua ole...
En halua sitä aborttia (varsinkaan nyt, kun raskaus ei ole ihan alussa enää), mutten tiedä selviäisinkö vauvan ja esikon kanssa yksin. Onko oikein hajottaa esikoiselta perhe vauvan takia? Ja jouduttais muuttamaan jonnekin pois tästä, mikä on tytölle koti. Mutta pääseekö "pakkoabortista" yli... Jotenkin tuntuu kauhealta, että tällainen ihme pitäisi tuhota (mulle kun ei ole lastensaanti varmaa edes niiden hoitojen avulla).Mitä tekisitte? Jotain näkökulmaa? Mietin vaan tätä, ajatukset kiertää kehää enkä pääse mihinkään lopputulokseen.. Mies ei suostu puhumaan asiasta mitään, vaan toteaa, että hänen ehdot on asetettu ja päätökset teen minä (ja vähänkö kiehuttaa tämäkin, että jättää mut YKSIN näin ison asian kanssa ja ulkoistaa itsensä täysin).
Miten niin? Mieshän on jo sanonut, että ei halua tätä lasta. Jos mies saa päättää, niin teet abortin. Hän ei voi sinua kuitenkaan siihen pakottaa, joten jos olet eri mieltä hänen kanssaan, teet toisenlaisen päätöksen.
Niin siis millä viikolla olet raskaana?
Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää, varsinkin jos on tukijoukkoja. Jos joudut muuttamaan joka tapauksessa niin voisitko muuttaa vaikka lähelle vanhempiasi tai jotain hyvää ystävää tai muuta sukulaista?
Minun lasteni isä häipyi kun vauva oli 8 kk ja esikoinen 2.5 v. Ihan hyvin olen pärjännyt, en voi sanoa että olisi edes raskasta ollut. Ehkä tietty joku yö kun molemmat on oksentanut vuorotellen mutta pääosin on sujunut ihan hyvin.
Äitini auttoi kyllä varsinkin alussa paljon. Hän nauttii myös tosi paljon lasten kanssa olemisesta vieläkin kun tulivat niin läheisiksi tuona aikana.
Eli jos sulla on hyvät tukijoukot niin ei kyllä kannata kahta kertaa miettiä pärjäätkö.
Ja olen samaa mieltä siitä että teidän suhteenne kyllä päättyy joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan tekisi aborttia. Mies saisi mennä (tosin epäilen, että lähtee - ja vaikka lähtisi niin tuskin esikoista hylkää eli varmaan hoitaa tätä joten et ole yksin)
En minäkään ehkä ole tekemässä. En tiedä, miten sen jälkeen voisi vain jatkaa elämää ja olla perhe niinkuin koko raskautta ei olisi ollutkaan. Toisaalta ahdistaa esikoisen puolesta ihan hirveästi, ero tulisi hänelle varmasti ihan puun takaa...
Ei mies varmasti ole esikoista hylkäämässä, siihen en usko hetkeäkään.
Ap
Sinuna pitäisin lapsen. Kuka tuommoisella miehellä mitään tekee. Se raskaus on kuitenkin alkujaan niiltä ajoilta jolloin mieskin on ollut lasta vapaaehtoisesti tekemässä.
Vaikka raskaus menisikin kesken (tätä en todellakaan toivo) niin siltikin jättäisin sinuna miehen. Jos hän on valmis lähtemään ja jättänään perheensä tuosta noin vain, hänellä ei olisi enään oikeutta palata takaisin.
En yleensä ole eron kannalla näin vahvasti, mutta nyt vain en pysty käsittämään kuka mies olisi tuollaisessa tilanteessa valmis jättämään puolisonsa ja eteenkin lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on varma: jos teet abortin vasten omaa tahtoasi miehesi painostuksesta, niin avioliittosi ei kestä kuitenkaan. Kaikissa tietämissäni tällaisissa tapauksissa avioliitto on hajonnut alle viiden vuoden sisällä abortista.
Ei vaan: Kaikssa tietämissäni tapauksissa avioliitto on hajonnut jo ennen lapsen syntymää.
Meinaisit jatkaa elämää ihmisen kanssa joka haluaa sinun tappavan lapsesi!!!!! Ai jumalauta ku pistää vihoiks. Ukko helvettiin ja äkkiä! ja ei ole mitään ihmeellistä selvitä taaperon ja vauvan kanssa ellet ole liikuntarajoitteinen tai muuten estynyt hoitamaan heitä.
Huono