Lue keskustelun säännöt.
Vauva yksin vai abortti ja koossa pysyvä perhe?
22.11.2016 |
Meillä on yksi lapsi, jota aikanaan "tehtiin" pari vuotta ja lopulta saatiin hoitojen avulla. Esikoisen syntymästä asti ollaan miehen kanssa toivottu, että joskus tulisi toinenkin eikä olla käytetty ehkäisyä ollenkaan. Ei varsinaisesti olla yritetty lasta, koska luomuraskaus oli lääkäreiden mielestä todella epätodennäköistä...mutta siis sillä mielellä oltu, että jos niin hyvä tuuri käy, että lapsi tulee, niin ollaan pirun hyvillään siitä, ettei tarvi taas hoitoihin lähteä....
No, vähän yli kuukausi sitten juteltiin ja mies meinasi, ettei ehkä sitä toista niin haluakaan, joten tietenkin otettiin ehkäisy varan vuoksi käyttöön. Mutta! Raskaus oli jo alkumetreillä!
Nyt pari viikkoa sitten raskaus selvisi ja mies vaatii joko aborttia tai eroa :O Meinaa, ettei vapaaehtoisesti halua tunnustaa tai nähdä vauvaa, jos pidän sen. Tuntuu, että olen ihan jumissa eikä hyvää ratkaisua ole...
En halua sitä aborttia (varsinkaan nyt, kun raskaus ei ole ihan alussa enää), mutten tiedä selviäisinkö vauvan ja esikon kanssa yksin. Onko oikein hajottaa esikoiselta perhe vauvan takia? Ja jouduttais muuttamaan jonnekin pois tästä, mikä on tytölle koti. Mutta pääseekö "pakkoabortista" yli... Jotenkin tuntuu kauhealta, että tällainen ihme pitäisi tuhota (mulle kun ei ole lastensaanti varmaa edes niiden hoitojen avulla).
Mitä tekisitte? Jotain näkökulmaa? Mietin vaan tätä, ajatukset kiertää kehää enkä pääse mihinkään lopputulokseen.. Mies ei suostu puhumaan asiasta mitään, vaan toteaa, että hänen ehdot on asetettu ja päätökset teen minä (ja vähänkö kiehuttaa tämäkin, että jättää mut YKSIN näin ison asian kanssa ja ulkoistaa itsensä täysin).
Kommentit (24)
Tässä muutama tajunnanvirran ajatus:
olen itse ainoa lapsi. Jos olisin jotenkin aikuisena saanut kuulla, että mahdollinen sisarukseni olisi joutunut abortoiduksi, olisin varmaan saanut jonkin sortin romahduksen. Minusta miehesi ei kuulosta kovin tasapainoiselta ihmiseltä, lapsellesi voi olla suurempi onni loppuelämäänsä ajatellen saada sisarus kuin isä, joka kiristää, eikä tue vaikealla hetkellä.
Toiseksi, minulla on ollut siunaus saada useampi lapsi, mutta yksi raskaus on jouduttu keskeyttämään, koska vauvalla ei ollut elinmahdollisuuksia kohdun ulkopuolella. Kokemus oli sanoinkuvaamattoman raskas. Mietipä sitä, että joutuisit tekemään abortin joulun alla, kuuntelemaan kaikki varpuset jouluaamuna ja seimessä uinuvan lapsosen, ja sitten iskisi tajuntaan, että mitä olet miehen mieliksi mennyt tekemään. Selviäisitkö tuosta selväjärkisenä?
Jotenkin tämä kuulostaa minustakin liian epätodelliselta tarinalta, mutta elävästä elämästä mietteitä ja tsempit varmuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asutte? Kyllä sä tukea voit etsiä muualtakin kuin vain sukulaisista! Miehesi on moukka. En pystyisi itse jatkamaan suhdetta tuollaisen miehen kanssa. Lapsen pitäisin.
Samaa mieltä muiden kanssa. Jos Ap:n kertomus on totta, niin älä hyvä ihminen edes kuvittele jatkavasi tuollaisen miehen kanssa! Tottakai pidät lapsen, sehän on suoranainen ihme, että olet tullut toistamiseen raskaaksi ilman hedelmöityshoitoja! Miehesi kuulostaa todella itsekkäältä ja vastuuttomalta. Itse en ainakaan selviäisi pakkoabortista täysjärkisenä, vaikka raskaus olisi vasta alussa, puhumattakaan siitä että pystyisin jatkamaan tuollaisessa liitossa pakkoabortin jälkeen. Tulisin todennäköisesti masentumaan ja katumaan päätöstäni koko loppuelämäni. Silloin en olisi paras mahdollinen äiti edes esikoiselleni.
Ja kyllä te selviätte, ei siihen mulkkua miestä tarvita. Yksin tässä itsekin odotan, joskin vasta ensimmäistäni. Sinuna muuttaisin sinne monen sadan kilometrin päähän, missä saat oikeasti tukea, kyllä se isä osaa perässä tulla, jos haluaa esikoistaan tavata. Ja vaikka et muuttaisikaan, niin apua ja tukea saa aina. Kannattaa kysyä esim. neuvolasta, yksin et joka tapauksessa jää.
Kaikkea hyvää Ap:lle, oli päätöksesi sitten mikä tahansa. Toivon kuitenkin ettet aborttia tee, sillä siinä menee mielenterveytesi lisäksi myös esikoisesi ehkä ainut mahdollisuus saada sisarus. Avioliittoasi et voi enää pelastaa, mutta syntymättömän lapsesi voit.
Tässä lähellä ei ole oikein ketään sukulaisia/ystävää, johon voisi tukeutua. Minun suku asuu monen sadan kilometrin päässä ja kuitenkin haluaisin, että tyttö voi olla isänsä kanssa mahdollisimman paljon, jos (kun) tässä eri osoitteisiin muutetaan. Ovat todella läheiset.
Mutta ehkä siitä kuitenkin selviäisi... Esikoinen oli vain niin vaativa vauva (tai "vaativa". Muuttui kumman helpoksi, kun saatiin refluksi hoitoon ja allergiat selville), että hirvittää, jos tämä olisi samanlainen eikä apua missään.