Erotako vai eikö, kun on pieni vauva?

En eroaisi vauvavaiheessa. Ei se elämä helpompaa ole yksin vauvan kanssa ja lisäksi tulee huoli myös taloudesta. Sinnittelisin ainakin siihen saakka kun lapsi on 2-4-vuotias.

Siis onko teillä vain yksi lapsi? Jos on, niin tuo miehen viimetalvinen baarittelu voi olla ihan vain sitä, että hän on koittanut ottaa ilon irti vielä niin kauan kuin se on mahdollista. Typerää ja ajattelematonta toki, mutta ei mitenkään harvinaista. Mitä tulee työreissuilla muilla paikkakunnilla baaritteluun, niin minkä näet tässä ongelmana? Mieshän ei kuitenkaan olisi kotona silloin. Onko miehellä alkoholiongelmaa? Itse reissaan jonkin verran työkseni eikä hotelleissa kovin paljoa ole iltaisin tekemistä , joten välillä tulee käytyä baarissa juomassa jotain tai jossain ravintolassa illallisella. 

Yksi lapsi meillä, ja on tuo mies saanut elämässään kyllä baareissa käydä, eikä se nytkään olisi niin paha asia jos kotiutumiset ei olisi tapahtuneet vasta aamukahdeksan aikaan, selityksettä. Luottamuspula ja ajatus uskottomuudesta tekee mieleni niin pahaksi, että sen tähden olisi helpompaa olla vauvan kanssa kaksin, keskittyä iloisiin asioihin ja vauvan kasvun ihmeeseen eikä miettiä mitä tuo mies puuhaa ja haluaa, kun ei sitä kykene kertomaan.

Käytännön yh kirjoitti:

Tämän piti olla elämäni onnellisinta aikaa, mutta surulliset ajatukset vain pyörii päässä...

Tiesin ennalta ja pitkän parisuhteen kokemuksella että minun on kokolailla yksin lapsi hoidettava yrittäjämiehen ollessa aina töissä, vähintään kellon ympäri, useimmiten lähtee töihin kun nukun ja palaa töistä kun nukun. Töiden takia olen kyllä ollut valmis kestämään yksinäisyyden, mutta talvella ollessani viimeisilläni raskaana, alkoi mies viihtyä viihteellä lähes joka viikonloppu, ja kotiintulot alkoivat venyä aamuun asti. Sitä en sulata. Mies näki kyllä kuinka pahalta se minusta tuntui, mutta vasta kun aloin puhumaan erosta, hän alkoi tehdä asialle jotain. Se tosin on tarkoittanut baarittelua nyt sitten muilla paikkakunnilla työreissuilla. En pysty luottamaan mieheen eikä mies halua tai pysty puhumaan asiasta. Sanoo vaan olevansa suhteeseemme tyytyväinen. Olen itse puhunut miehelle tuntemuksistani, läheisyyden- ja seksintarpeestani, ja arjen apukaan ei pienen vauvan kanssa olisi pahitteeksi. Huolehdin vauvan lisäksi myös omasta kunnosta ja olen ihan nätti ja näpsäkkä nainen. Välillä tulee kukkia ja muita materiaalisia osoituksia ja rakkaudentunnustuksia siitä että miehellä tahto olisi pitää meidät tässä. Mutta jotainhan tästä puuttuu...

Olenko totaalisen hölmö jos jään tähän suhteeseen vai pitäisikö malttaa jos tämä mielipaha joskus vielä väistyy ja mies kypsyisi ottamaan vastuuta perhe-elämästäkin?

Tottakai teen oman ratkaisuni itse, mutta nyt kysyn mielipiteitä ja kokemuksia, uusia ajatuksia tähän väsyneeseen mieleeni. Tämä aika tavallinen tarina kai valitettavasti on.

Totta kai mies on tyytyväinen tuollaiseen suhteeseen ! Mies kun saa edelleen elää villin ja vapaan poikamiehen elämästä, kun sinä huolehdit kaikesta, myös itsestäsi kaikessa merkityksessä. Mies käy vaan kotona nu....massa.

Ei nyt millään pahalla, mutta kohtalaisen pitkällä elämänkokemuksella " materiaaliset rakkaudenosoitukset" todella ovat todiste siitä, että se mies haluaa pitää sinut siinä asemassa, missä nyt olet - mutta hänellä itsellään on jotain omallatunnollaan. Jos miehen ja hänen lähipiirin toimintatapoihin ja kulttuuriin ei kuulu yleinen lahjonta muulloinkin kuin jouluna ja syntymäpäivänä, siihen voi olla joku hyvä syy.

Vauvavaiheessa en eroaisi, ellei ole pahoja ongelmia parisuhteessa. Vauvan kanssa on muutenkin rankkaa, saati sitten eron käytännön järjestelyt ja vauvan kanssa kotona olemisen taloudellinen mahdollistaminen. Yritä jutella miehen kanssa asiasta ja järkkäillä suhdetta paremmaksi. Mutta jos olet suhteesta epävarma, älä tee lisää lapsia.

Ei taas oltu ihan loppuun asti mietitty sitä lapsen hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Ei taas oltu ihan loppuun asti mietitty sitä lapsen hankkimista.

Nyt menee vähän ohi aiheen, mutta miten lasten hankinta "ajatellaan loppuun asti"? Olisiko aloittajan pitänyt jotenkin ennalta aavistaa, että raskauden loppuvaiheessa mies alkaa viihtyä baarissa liikaa? Kun hän kuitenkin oli hyvin tiedostanut yrittäjyyden vaatimukset ja valmistautunut siihen, että joutuu pääosin huolehtimaan lapsesta miehen ollessa töissä?

Teidän on pakko puhua toisillenne,kerro suoraan et poissaolot ja käytös on saaneet sinut epäilemään uskottomuutta,puhukaa avoimesti suhteestanne ja molempien toiveista parisuhteen toimivuudeksi,päädyttepä mihin tahansa,yhdessäoloon tai eroon.voihan olla että hän pakoilee töihin jos sinun huomio vain vauvassa.ei välttämättä petä

Onko pariterapia vaihtoehto? Jotenkin miehesi on saatava heräämään tilanteeseen. Vaikuttaa ettet tule yhtään kuulluksi ja huomioiduksi, sellainen varmasti ahdistaa. 

Odota kunnes lapsi 2 v. Saat omaa aikaa, mieskin pärjää ja haluaa järjestää lapselle aikaa kun lapsen kanssa helpompi olla. Myös hormoonit vaikuttaa, ite olin koko eka vuoden ottamassa eroa kunnes imetys loppui ja sai nukkua.nyt helpompaa kaikilla.