Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää elää. Vinkkejä, please!
22.11.2016 |
Olen se terapeuttiinsa ihastunut ihmisriepu. Tämän palstan kommenttien perusteella mulla ei ole ikinä mitään mahdollisuuksia saada vastarakkautta. Antakaa mulle parhaat vinkit, miten pääsisin helpoiten hengestäni.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda terapeuttia ja käsittele tuo terapeutti ihastus,tuo on jo oikeasti kaikkea muutakuin tervettä
Vaikka kannatankin tässä asiassa ihmisen itsemääräämisoikeutta, enkä pakkohoitoa itsetuhoisuuden takia, täytyy silti kysyä oletko osastolla? Meni ohi jos aiemmissa ketjuissa kerroit. Ymmärsin sinun olevan avopotilaana terapeuttiin ihastunut. Kantsisko puhua asia sen terapeutin kanssa?
t. se entinen 16 <3 terapeutti 60
En pysty puhumaan siitä hänen kanssaan. Inhoan itseäni. En jaksa odottaa enää seuraavaa tapaamiskertaa. En vain jaksa. Hän oli ainoa valonpilkahdus elämässäni ja nyt en näe häntä aikoihin. Yritän kirjoittaa kaverilleni, mutta hän ei enää viitsi/jaksa/ehdi vastata viesteihini. Kenellekään muulle en kehtaa/uskalla kertoa tilanteestani.
Heterosta ei voi tehdä homoa eikä homosta heteroa, eikä se ole palstalaisten vika. Huomionhakuinen persoonallisuus on hoidettavissa. Lakkaa tekemästä itsestäsi numeroa ja mene vaikka lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih <3 Voimahali sinulle <3 Älä nyt kuole, tämä vauvapalstakin tarvitsee sinua. <3
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen persoonallisuus?
Ei todellakaan ole. Olen ujo ja hiljainen hissukka livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna kyllä nyt mitään nirhausvinkkejä, mutta entä jos kuuntelisit jotain lohduttavaa musiikkia, (siis että pysyisit hengissä). Juha Tapio:ta? <3
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kannatankin tässä asiassa ihmisen itsemääräämisoikeutta, enkä pakkohoitoa itsetuhoisuuden takia, täytyy silti kysyä oletko osastolla? Meni ohi jos aiemmissa ketjuissa kerroit. Ymmärsin sinun olevan avopotilaana terapeuttiin ihastunut. Kantsisko puhua asia sen terapeutin kanssa?
t. se entinen 16 <3 terapeutti 60
En ole koskaan ollut osastolla tms. Elän normaalia ikäiseni ihmisen oravanpyöräelämää työn, perheen ja velvollisuuksien ristitulessa. Avioliittoni on erittäin huono ja mieheni on ollut monta vuotta erittäin julma ja ilkeä mulle joka päivä. Välillä menen huoneeseni tietokoneelle tai itken salaa. Kukaan muu ei tiedä näistä huolistani ja suruistani. Ok, miehelleni olen sanonut, mutta hänelle se on täysin yhdentekevää, sillä hänelle esim. kuolemani olisi ilouutinen. Haluaisin varmaan puhua terapeuttini kanssa siitä joskus, kun aika olisi kypsä, mutta en vain jaksa enää. Olen niin surullinen, etten jaksa enää odottaa. Onneksi on musiikki ja kuvataide. Tänään selvisin päivän aika pitkälle kuuntelemalla tauotta musiikkia. Sekä piirsin kuvia. Siis kyllä, haluaisin puhua hänen kanssaan, mutta en halua oikeastaan vaivata häntä suruillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ystävällisistä viesteistä. <3
Kuule ap tuokin tunne kuuluu välivaiheena siinä kolmiodraamassa kun halusit terapeutin itsellesi. Tuo on erittäin todellinen ja repivä tunne ja siinä voi olla raivosta halkeamisen tunteita kostonajatuksia itsetuhoisuutta häpeää ja vaikka mitä.
Nyt vain selviät käsitätkö nyt vain siedät itseäsi tuollaisena että nyt on paskaa just mutta tulevaisuudessa ei ole paskaa! Anna nyt aikaa käydä nuo inhottavimmista inhottavimmat tunteesi lävitse. Raivoa vaikka tyynylle! Mene metsaaan ja huuda!
Raivoa niin kauan kuin tarpeen mutta suojele siten itseäsi ettei muut sitä huomaa. Hillitse ja opettele hillitsemään.
Tuo on iso turhauma . Usko pois sitä ymmärretään, siellä! Näethän minäkin ymmärrän vaikka en ole tavannut sinua!!!
Hali ja tsemppiä! Olet vain yhtä rehellinen itsellesi kuin tähänkin asti niin hyvä tulee! Tuo rehellisyytesi on ihana ja sinun vahvuutesi! Harva uskaltaa olla noin vahvan rehti! Kiitos siitä:)! Ihana olet:)!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap tuokin tunne kuuluu välivaiheena siinä kolmiodraamassa kun halusit terapeutin itsellesi. Tuo on erittäin todellinen ja repivä tunne ja siinä voi olla raivosta halkeamisen tunteita kostonajatuksia itsetuhoisuutta häpeää ja vaikka mitä.
Nyt vain selviät käsitätkö nyt vain siedät itseäsi tuollaisena että nyt on paskaa just mutta tulevaisuudessa ei ole paskaa! Anna nyt aikaa käydä nuo inhottavimmista inhottavimmat tunteesi lävitse. Raivoa vaikka tyynylle! Mene metsaaan ja huuda!
Raivoa niin kauan kuin tarpeen mutta suojele siten itseäsi ettei muut sitä huomaa. Hillitse ja opettele hillitsemään.
Tuo on iso turhauma . Usko pois sitä ymmärretään, siellä! Näethän minäkin ymmärrän vaikka en ole tavannut sinua!!!
Hali ja tsemppiä! Olet vain yhtä rehellinen itsellesi kuin tähänkin asti niin hyvä tulee! Tuo rehellisyytesi on ihana ja sinun vahvuutesi! Harva uskaltaa olla noin vahvan rehti! Kiitos siitä:)! Ihana olet:)!!!
Jatkan muille kirjoittajille: tuo ei ole itsetuhoisuutta mitä ap ilmentää. Se on rehdin ihmisen puhetta juuri nyt, koska turhauma repii sielua. Älkää tylyttäkö tukekaa kaikkia terapiassa olijoita aina!
Asutko pk-seudulla? Oon aika huolissani susta nyt kun luin tuosta sun miehestäkin, haluaisin auttaa :(
Älä viitsi.