Epäilen ettei anoppikokelaani ole henkisesti terve. Mitä mieltä olet?
Ollaan tunnettu muutama vuosi ja alkuun vain lievästi harvakseltaan kanssakäymisessämme pilkahtaneet piirteet ovat nyt hallitseva osa hänen käytöstään. Kertokaapa onko tämä teistä terveen ihmisen käytöstä? Tässä muutama esimerkki:
- Vainoharhaisuus. Hän epäilee lähes kaikilla olevan jotain häntä vastaan. Muiden tavallisissa sanomisista hän kuulee aina jotain ilkeää häneen kohdistuvaa ja muut ei... Epäilee kaikkia (myös minua) valehtelijaksi ja jatkuva epäily että muut (myös minä) kieroilee häntä vastaan. Hän on varma intuitionsa luotettavuudesta "minä vain aistin asiat ja tiedän miten asiat on". Hänen intuitionsa on mm. kertonut mun pettäneen poikaansa (en ole niin tehnyt, tiedän kyllä itse tämän), naapurin yrittävän savustaa häntä ulos taloyhtiöstä (ja tämä aina ystävällinen naapuri ihmettelee vilpittömästi miksi anoppikokelaani on niin outo häntä kohtaan nykyään) yms.
- Hän itse on todella ilkeä joillekin ja oikein provosoi riitaa. Kun toinen sitten lopulta lievästi suutahtaa niin anoppikokelaani alkaa marttyyri-itkunsa "tiesin että Kaisa vielä kohtelee mua väärin, yhtyy, aavistin sen, niin häijy on vaikka muuta yritti esittää, sniiif, aina mua kohdellaan väärin, aina hyvät ihmiset saa kärsiä".
- vaatii mua pitämään tiiviisti yhteyttä. Jos en pidä niin epäilee mun suuttuneen tai mulla olevan salaliitto häntä vastaan. Sitten kuitenkin kun velvollisuudentunnosta esim. soitan niin hän lähes aina painaa kännystä punaista luuria korvaani jos yritän soittaa. Jos on sovittu yhteinen tapaaminen, hänelle tuleekin viime hetkellä muuta.
- käy meillä tarkistuskäynneillä katsomassa olenko kotona ja missä seurassa jos poikansa on muualla.
- jos mulla on joku meno josta hän tietää niin soittaa tai tulee käymään juuri kun mun pitäisi lähteä menooni. Yrittää maireasti hymyillen jutella ja jaaritella kunnes myöhästyn. Kun sanon et nyt mun on pakko lähteä niin hänenpä onkin esim. aivan pakko päästä meille vielä vessaan, hirveä hätä on ja kyllä kestää siinä veski-istunnossa.
Kaikkea tätä on sattunut niin monta kertaa ettei voi olla sattumaa.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Emmä tiiä, mut miks sä päästät sen teille?
Hyvä kysymys. Kohteliaisuudesta kait ja en haluaisi tukehduttaa väkenämme vaikka tulehtuneet ne kait on tein niin tai näin. Lisäksi olen ollut hämmentynyt hänen käytöksestä...
Ap
Ei todellakaan kuulosta henkisesti terveen ihmisen käytökseltä. Villi veikkaus: skitsofreniaa. Toisena vaihtoehtona voisi olla jokin muistisairaus, erityisesti jos kyseessä on jo iäkkäämpi henkilö.
Mitä mieltä puolisosi on? Onko hänen mielestään äitinsä käytös muuttunut viime vuosina vai onko äiti ollut aina samanlainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmä tiiä, mut miks sä päästät sen teille?
Hyvä kysymys. Kohteliaisuudesta kait ja en haluaisi tukehduttaa väkenämme vaikka tulehtuneet ne kait on tein niin tai näin. Lisäksi olen ollut hämmentynyt hänen käytöksestä...
Ap
väkenämme = välejämme
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tunnettu muutama vuosi ja alkuun vain lievästi harvakseltaan kanssakäymisessämme pilkahtaneet piirteet ovat nyt hallitseva osa hänen käytöstään. Kertokaapa onko tämä teistä terveen ihmisen käytöstä? Tässä muutama esimerkki:
- Vainoharhaisuus. Hän epäilee lähes kaikilla olevan jotain häntä vastaan. Muiden tavallisissa sanomisista hän kuulee aina jotain ilkeää häneen kohdistuvaa ja muut ei... Epäilee kaikkia (myös minua) valehtelijaksi ja jatkuva epäily että muut (myös minä) kieroilee häntä vastaan. Hän on varma intuitionsa luotettavuudesta "minä vain aistin asiat ja tiedän miten asiat on". Hänen intuitionsa on mm. kertonut mun pettäneen poikaansa (en ole niin tehnyt, tiedän kyllä itse tämän), naapurin yrittävän savustaa häntä ulos taloyhtiöstä (ja tämä aina ystävällinen naapuri ihmettelee vilpittömästi miksi anoppikokelaani on niin outo häntä kohtaan nykyään) yms.
- Hän itse on todella ilkeä joillekin ja oikein provosoi riitaa. Kun toinen sitten lopulta lievästi suutahtaa niin anoppikokelaani alkaa marttyyri-itkunsa "tiesin että Kaisa vielä kohtelee mua väärin, yhtyy, aavistin sen, niin häijy on vaikka muuta yritti esittää, sniiif, aina mua kohdellaan väärin, aina hyvät ihmiset saa kärsiä".
- vaatii mua pitämään tiiviisti yhteyttä. Jos en pidä niin epäilee mun suuttuneen tai mulla olevan salaliitto häntä vastaan. Sitten kuitenkin kun velvollisuudentunnosta esim. soitan niin hän lähes aina painaa kännystä punaista luuria korvaani jos yritän soittaa. Jos on sovittu yhteinen tapaaminen, hänelle tuleekin viime hetkellä muuta.
- käy meillä tarkistuskäynneillä katsomassa olenko kotona ja missä seurassa jos poikansa on muualla.
- jos mulla on joku meno josta hän tietää niin soittaa tai tulee käymään juuri kun mun pitäisi lähteä menooni. Yrittää maireasti hymyillen jutella ja jaaritella kunnes myöhästyn. Kun sanon et nyt mun on pakko lähteä niin hänenpä onkin esim. aivan pakko päästä meille vielä vessaan, hirveä hätä on ja kyllä kestää siinä veski-istunnossa.
Kaikkea tätä on sattunut niin monta kertaa ettei voi olla sattumaa.
Anoppi, joka on sekaisin. Mitä uutta tässä oli:DDD
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä puolisosi on? Onko hänen mielestään äitinsä käytös muuttunut viime vuosina vai onko äiti ollut aina samanlainen?
Kuulemma on vaan stressaantunut tai jotain. Hänestä äitinsä on hirmu ihana ihminen....
Ap
Kyllä tuo mielensairaudelta kuulostaa. Mitä mieltä poikansa on?
Yleensä vika on siinä osapuolessa joka kirjoittaa av-palstalle
En tiedä mutta kuulostaa minulta sitten joskus 20 vuoden päästä. Pitäisiköhän tehdä vainoharhaisuudelle jotain.
jssap JA ÄKKIÄ.
Kun me tiedämme, että mikään ei ole naisten vika vaan miesten syytä, niin tuo kohtalo odottaa sinua ap. Mies on tehnyt tuon sortamalla, vähättelemällä ja kaikilla muilla tavoilla, miten miehet voivat naiset ml äitinsä tuhota. Juokse jä äkkiä.
Anoppiin on hyvä olla vähintään 100 kilometriä välimatkaa! :)
Eihän nyt kusipäistä käytöstä voi perustella millään sairaudella. Linkitä anopille vaikka tämä keskustelu niin ehkä silmät aukeaa omalle käytökselleen. Vielä parempi jos suuttuu verisesti eikä halua olla missään tekemisissä.
Anoppikokelas. Kuulostat siltä että kannattaisi poikkiksen äidin pitää pitkää välimatkaa.
Hällä väliä ja antaa mennä -asenne yhdistettynä v-mäiseen luonteeseen, huomionkipeyteen, kontrollifriikkeyteen ja mustasukkaisuuteen pojastaan?
Anopit on aina tollasia! Kun sä oot vikitellyt sen poikakullan!!
Niin mitäs menit sen viattoman pojan viettelemään ja olet varmaan sille seksiäkin antanut lortto ;)
Siis voiko henkisesti normaali ja kunnossa oleva ihminen käyttäytyä näin? Mielipiteitä?
Skitsofrenia tuli heti mieleen tosta vahvasta vainoharhaisuudesta. Käske miestäsi viemään anoppi tutkimuksiin.
Emmä tiiä, mut miks sä päästät sen teille?