Mua ällöttää ystävyyden hehkuttaminen
Ensin mietin, että ällöttääkö mua peräti itse ystävyys. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mua ärsyttää ystävyyden hehkuttaminen ja semmoinen lämpöinen ystävän kehuskelu sydämien kera vaikkapa facebookissa.
Onko muita?
Ap
Kommentit (18)
Joo, emmä osaa silleen hehkutella edes aviomiestäni. Kiusallista.
Toisaalta se näyttää niin yleiseltä että oon opetellut sanomaan ystävilleni että oli kiva nähdä sinua ja että viihdyn seurassasi. Koska ystävyyssuhteetkin kaipaa hoivaamista, ja selkeesti se vika tässä on vähän minussa.
Joo! Semmoinen "best night eva with my guuuuuurls" on jotenkin... kamalan noloa? Sama koskee pariskuntia ja julkisia fb-rakkaudentunnustuksia. Eikö ne voisi hoitaa kahden kesken? Tulee vaan olo että jotain pitää todistella muille...
Muakin jonkin verran, mutta mulla ei ole koskaan ollut tosi hyviä ystäviä, joten en ehkä näe sitä mitä ystävät näkevät.
Onkohan nuo ystävyyden hehkuttajat sellaisia, jotka hehkuttavat muitakin asioita? Esim. viikonloppua, joulua, Suomen edustajan voittoa jossain, säätä, merkkipäiviä, arjen kivoja tapahtumia yms. Itse en ole ollenkaan sellaista pirteää hehkuttajatyyppiä, joten en varmaan hehkuttaisi sitä ystävyyttäkään, vaikka minulla olisi ystäviä.
T. pessimisti
Mulla on ihan superihanat ystävät uuuh ja superihana mies uuuuuuh. <3 Ärsyttääkö vähä vai paljo? :D
Mua ei ällötä, mutta saan julkisesta hehkuttamisesta tosi teennäisen vaikutelman. Itse en koskaan laita todella sykähdyttäviä hetkiä, tunteita ym. facebookkiin. Vanhimpien ystävieni ja uudemman ystäväporukkani kanssa kyllä joskus hehkutetaan keskenään sitä, miten hyvä juttu meillä on, mutta ei julkisesti. Tajuan kyllä, että ihmiset ovat tässä erilaisia ja varmaan sukupolvetkin (olen 37 itse).
Joo mulle tulee tunne että miksi sä sitä mulle kerrot etkä sille ystävälle. Rakkauden, oli se romanttista tai ystävien välistä rakkautta, käyttämien työkaluna jolla saadaan huomiota on ällöttävää, ikään kuin se olisi henkilölle jotenkin ... tarpeeksi pyhää, että siihen ei kajottaisi pelkän huomionhalun takia. En kyllä tahallaan rupea tuomitsemaan ketään tämän perusteella mutta vaikea se on kokonaan jättää huomiotta ja olla ajattelematta. Tuntuu muutenkin enenevässä määrin siltä että ystävyys on aina joku työkalu johonkin tai sitten harrastuksen mukana tuleva bonus joka vaihtuu kun harrastuskin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan superihanat ystävät uuuh ja superihana mies uuuuuuh. <3 Ärsyttääkö vähä vai paljo? :D
Kiitos niin on mullakin. Mutta onko sulla sen sijaan jotain epävarmuustekijöitä suhteissasi, vai miksi koet tarpeelliseksi tunnustaa rakkauttasi muiden newsfeedissä?
Oho, enpä ole aikaisemmin kuullut, että ystävyys tai sen "hehkuttaminen" ärsyttäsi jotakuta.
Minulle ystävät ovat tärkeintä elämässäni, enkä kestä ajatusta, etten antaisi heidän tietää sitä.
Olen masentunut enkä piittaa merkkipäivistä, joten pirteänä hehkuttajatyyppinä minua ei voi oikein pitää.
Vierailija kirjoitti:
Oho, enpä ole aikaisemmin kuullut, että ystävyys tai sen "hehkuttaminen" ärsyttäsi jotakuta.
Minulle ystävät ovat tärkeintä elämässäni, enkä kestä ajatusta, etten antaisi heidän tietää sitä.
Olen masentunut enkä piittaa merkkipäivistä, joten pirteänä hehkuttajatyyppinä minua ei voi oikein pitää.
No miksi et kerro kuinka tärkeitä ystäväsi ovat suoraan heille itselleen, kahden kesken? Miksi teet sen julkisesti facebookin välityksellä?
Luulen, että näillä hehkuttajilla on perustavanlaatuinen pelko jäädä yksin/olla yksinäinen. Ehkä he jopa ovat yksinäisiä ja yrittävät hehkutuksellaan vakuuttaa itseään (ja muita), että "katsokaa kun mä olen pidetty ja suosittu ja mulla on katsokaa ihan oikeesti kavereita ja me tehdään kaikkea ihanaa yhdessä siis oikeesti!"
Joo mutta kyllä se ystävyyden hehkutus menee aikalailla samaan kategoriaan kuin se julkinen parisuhdehehkutus. Oon vissiin aika kyyninen. Tottakai ystävälle on kiva sanoa kasvotusten, että olipa mukava tavata, mutta se sellanen Instagram-horoilu "olin maailman ihanimman ystäväni kanssa kahvilla, oli maailman ihaninta!" *kuva kahvilasta*, on vaan noloa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, enpä ole aikaisemmin kuullut, että ystävyys tai sen "hehkuttaminen" ärsyttäsi jotakuta.
Minulle ystävät ovat tärkeintä elämässäni, enkä kestä ajatusta, etten antaisi heidän tietää sitä.
Olen masentunut enkä piittaa merkkipäivistä, joten pirteänä hehkuttajatyyppinä minua ei voi oikein pitää.
No miksi et kerro kuinka tärkeitä ystäväsi ovat suoraan heille itselleen, kahden kesken? Miksi teet sen julkisesti facebookin välityksellä?
Sanon sen heille kahden kesken ja toisille kavereille Facebookin välityksellä. Profiilini ei ole julkinen, vaan sitä pääsevät lukemaan ainoastaan tuntemani ihmiset. En tiedä, miksi tätä pitäisi salata. Haluan antaa tunnustusta ihmisille, joita rakastan ja kunnioitan, ja haluan inspiroida muita ilmaisemaan myös kiitollisuuttaan. Koskaan ei tiedä, milloin se on liian myöhäistä. Elämän rajallisuus on viime vuosina tullut hyvin ilmeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että näillä hehkuttajilla on perustavanlaatuinen pelko jäädä yksin/olla yksinäinen. Ehkä he jopa ovat yksinäisiä ja yrittävät hehkutuksellaan vakuuttaa itseään (ja muita), että "katsokaa kun mä olen pidetty ja suosittu ja mulla on katsokaa ihan oikeesti kavereita ja me tehdään kaikkea ihanaa yhdessä siis oikeesti!"
Joo mutta kyllä se ystävyyden hehkutus menee aikalailla samaan kategoriaan kuin se julkinen parisuhdehehkutus. Oon vissiin aika kyyninen. Tottakai ystävälle on kiva sanoa kasvotusten, että olipa mukava tavata, mutta se sellanen Instagram-horoilu "olin maailman ihanimman ystäväni kanssa kahvilla, oli maailman ihaninta!" *kuva kahvilasta*, on vaan noloa...
Minä luulen, että nämä "hehkutuksen" paheksujat ovat itse yksinäisiä ja kykenemättömiä luontevaan ystävyyteen, ja siksi tällainen ahdistaa heitä tavattomasti.
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Joo mulle tulee tunne että miksi sä sitä mulle kerrot etkä sille ystävälle. Rakkauden, oli se romanttista tai ystävien välistä rakkautta, käyttämien työkaluna jolla saadaan huomiota on ällöttävää, ikään kuin se olisi henkilölle jotenkin ... tarpeeksi pyhää, että siihen ei kajottaisi pelkän huomionhalun takia. En kyllä tahallaan rupea tuomitsemaan ketään tämän perusteella mutta vaikea se on kokonaan jättää huomiotta ja olla ajattelematta. Tuntuu muutenkin enenevässä määrin siltä että ystävyys on aina joku työkalu johonkin tai sitten harrastuksen mukana tuleva bonus joka vaihtuu kun harrastuskin.
Joo, tulee vähän sellainen ajatus, että haluaako tämä henkilö todistella muille jotain. Ystävähehkutuksen voi tehdä siksi, jotta ystävälle tulisi hyvä mieli, kun tämä toinen haluaa kertoa hänestä muillekin ("eipähän hän ainakaan häpeä minua"), mutta sen voi tehdä myös siksi, että yrittää antaa itsestään paremman kuvan muille ("tämä henkilö on hyväksynyt minut ystäväkseen, joten olen jotain" tai "olen hyvä tyyppi, kun minulla on läheisiä ystäviä" tai "en oo mikään syrjäytynyt, on mulla ystäviä, katsokaa vaikka").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että näillä hehkuttajilla on perustavanlaatuinen pelko jäädä yksin/olla yksinäinen. Ehkä he jopa ovat yksinäisiä ja yrittävät hehkutuksellaan vakuuttaa itseään (ja muita), että "katsokaa kun mä olen pidetty ja suosittu ja mulla on katsokaa ihan oikeesti kavereita ja me tehdään kaikkea ihanaa yhdessä siis oikeesti!"
Joo mutta kyllä se ystävyyden hehkutus menee aikalailla samaan kategoriaan kuin se julkinen parisuhdehehkutus. Oon vissiin aika kyyninen. Tottakai ystävälle on kiva sanoa kasvotusten, että olipa mukava tavata, mutta se sellanen Instagram-horoilu "olin maailman ihanimman ystäväni kanssa kahvilla, oli maailman ihaninta!" *kuva kahvilasta*, on vaan noloa...
Minä luulen, että nämä "hehkutuksen" paheksujat ovat itse yksinäisiä ja kykenemättömiä luontevaan ystävyyteen, ja siksi tällainen ahdistaa heitä tavattomasti.
Voi, osuiko arkaan paikkaan? :)
Onneksi en oo facessa, ja ystäviä hehkutan ihan naamatusten :)
Mun mielestä just se hehkutus ei tunnu luontevalta. Oudoksuttaa myös kun jotkut ystävät ovat muuttuneet sellaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että näillä hehkuttajilla on perustavanlaatuinen pelko jäädä yksin/olla yksinäinen. Ehkä he jopa ovat yksinäisiä ja yrittävät hehkutuksellaan vakuuttaa itseään (ja muita), että "katsokaa kun mä olen pidetty ja suosittu ja mulla on katsokaa ihan oikeesti kavereita ja me tehdään kaikkea ihanaa yhdessä siis oikeesti!"
Joo mutta kyllä se ystävyyden hehkutus menee aikalailla samaan kategoriaan kuin se julkinen parisuhdehehkutus. Oon vissiin aika kyyninen. Tottakai ystävälle on kiva sanoa kasvotusten, että olipa mukava tavata, mutta se sellanen Instagram-horoilu "olin maailman ihanimman ystäväni kanssa kahvilla, oli maailman ihaninta!" *kuva kahvilasta*, on vaan noloa...
Minä luulen, että nämä "hehkutuksen" paheksujat ovat itse yksinäisiä ja kykenemättömiä luontevaan ystävyyteen, ja siksi tällainen ahdistaa heitä tavattomasti.
Oon aika yllättynyt vastauksistanne. On näköjään muitakin jotka kokevat asian samalla tavalla.
Ap
Kyllä. Minusta se on usein teennäistä.