Lue keskustelun säännöt.
Eronneet, onko tämä ihan normaali ja tavallinen tunne?
22.11.2016 |
Vuosikymmenten aikainen ystäväperheemme erosi aika riitaisesti.
Olemme olleet aina kaikki ystäviä keskenämme, mieheni erityisesti tämän perheen miehen kanssa, minä vaimon kanssa ja lapsemme keskenään. Olemme viettäneet aikaa paljon yhdessä, lomia, pyhiä, mökkireissuja, jne. Koska kyseessä on hyvät ystävämme ja yhdessä vietetty aika, olemme luonnollisesti hyvin pahoillamme heidän erostaan ja se on iso menetys meillekin.
Olemme pyrkineet "tukemaan" kumpaakin osapuolta, emme ole halunneet ottaa riitoihinsa ja asioihinsa kantaa ja yrittäneet pysytellä puolueettomina ja hienovaraisina. Molemmat ovat meille tärkeitä ihmisiä ja lapsensakin ovat, joten vaikka he eroavatkin, haluamme pitää heidät kaikki elämässämme, toki eri tavalla kuin ennen kun kaikki viettivät yhdessä aikaa.
Nyt tämä ystävänainen on syvästi suuttunut ja loukkaantunut meille ja ei halua olla enää missään yhteydessä meihin mikäli emme katkaise välejä tähän entiseen mieheensä. Hän kokee, ettei voi olla enää ystävä, mikäli me emme valitse olla hänen puolellaan. Hänen ystävänsä tulee olla hänen puolellaan, muuten ei saata olla ystävä.
Hän kokee, että suurempaa loukkausta tstävyydelle ei ole kuin valita tällainen puolueeton linja eikä selkeästi asettua jomman kumman puolelle
Mä en ole koskaan eronnut enkä tietystikään voi ymmärtää kaikkea sitä tunneskaalaa, mitä erotessaan käy läpi. Mutta jotenkin ei tunnu kovin aikuismaiselta tällainen puolelle asettumisen vastimus, välien totaalinen katkaisu ja yhteystietojen poistaminen. Meidän teineiltä voin tollaista odottaa, mutta nelikymppiselle naiselle se tuntuu vähän erikoiselta. Vai onko se? Tunnistatteko te itse tällaisia tunteita omista eroistanne?
Onko se todella noin mustavalkoista, jos mieheni pitää tämän eronneen miehen ystävänään ja hän käy meillä silloin tällöin lapsiensa kanssa, minä en voi olla enää tämän naisen ystävä?
Mä olen kovin hämmentynyt, keskusteluyhteyttä tähän naiseen ei mulla enää ole hänen toiveestaan. Onko tämä tavallistakin? Onko tämä lopullista vai voiko tällaiset tunteet laantua ajan myötä? Onko pakko valita puoli?
Kokemuksia?
Kommentit (5)
ikävä kuulla tilanteestanne, mutta hienoa kuulla, että olette suhtautuneet siihen noin loistavalla tavalla eli puolueettomasti. Tällaista soisi näkevän paljon useammin.
Ei ole asiallista tältä naiselta vaatia teiltä yhtään mitään, te voitte muodostaa oman mielipiteenne (kuten olette tehneetkin, hyvä) eikä moinen kiristäminen auta häntä tilanteessa yhtään. Vaikeahan tilanne on kaikille, mutta se, että he erosivat toisistaan, ei silti tarkoita sitä, että muiden ihmisten pitäisi erota hänen kanssaan.
Pidätte ystävyyden sellaisena kuin se teille käy. Jos hän ei pysty ottamaan sitä tällä hetkellä asiallisesti, ehkä hän pystyy myöhemmin, kun elämä siitä tasaantuu. Voit kertoa sen myös hänelle, että saa ottaa yhteyttä taas myöhemmin, jos siltä tuntuu, mutta teidän ei tarvitse puolueellisiksi ryhtyä.
toivottavasti ajan myötä tilanne tasoittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitin kavereille, että en odota/oleta heidän ottavan puolia, mutta toivon, ettei ainakaan alussa meitä kutsuta samaan aikaan kylään. Kaverit kuitenkin itse ilmoittivat haluavansa olla vain minun kavereita. Tunnelma yhteisissä riennoissa muuttui eron jälkeen rennommaksi. Eivät koskaan olleet minun eksästä pitäneet. Täytyy myöntää, että ex esiintyi aina kaikissa tilanteissa "muita parempana ihmisenä".
Mun entinen paras ystävä välitsi eron jälkeen harrastaa seksiä ex mieheni kanssa ja alkoi muutenkin pitää häneen enemmän yhteyttä kuin minuun. Edelleen laittaa aina hänelle facessa synttärionnittelut, minulle ei ole varmaan koskaan laittanut. Kyllähän se vähän harmittaa mutta hänen valinta.
Voi olla että hän pelkää että puhutte keskenänne pahaa hänestä nyt eron sattuessa ja mies kertoo kaikki nolot ja ikävät asiat.
Itse olen monesti ollut myös tilanteessa jossa minun pitäisi olla valitsemassa puoli, ja seurustelusuhteen kaatuessa omat kaverit ovat puolensa valinneet.
Silloin kun olen itse joutunut valitsemaan puolen, en ole halunnut ja jatkuvasti ollaan painostettu. Yleensä olen lopulta lopettanut yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen ja he ovat jääneet vai tutuiksi. Jos he ovat yrittäneet alkaa puhumaan pahaa eksästä, olen sanonut ettei asia minulle kuulu enkä tahdo kuulla. Jos juttu on silti jatkunut, olen vain koittanut unohtaa sen koska hän puhuu vain suutuspäissään eikä välttämättä oikeasti tarkottaisi sanojaan.
Tilanteissa jossa olen eronnut, en ole alkanut painostaa kavereita valitsemana puolen. Toki on se vähä on se vähän loukannut kun omat kaverit ovatkin jutelleet eksäni kanssa kaupungilla, ja ovat jopa puhuneet minusta pahaa. Luottamus on silloin mennyt mutten ole pistänyt välejä poikki.
Yhdessä erossa menetin lähes kaikki kavereistani. Eksäni oli tutustunut ystäviini minun kautta ja lähentynyt heidän kanssaan hyvin paljon ja jäin jo seurustellessa taka-alalle molemmilta tahoilta. Erosimme koska en tutnenut enää mitään miestä kohtaan, mutta mies vetikin siitä kamalan draaman. Pyrin hoitamaan asiat kokoajan asiallisesti mutta hän halusi olla uhri ja draamaqueen. Puhui siis lähes kaikki kaverini hänen puolelleen ja lopuille levitti minusta juoruja.
Voihan tuo kaikki olla myös jotain kostoa tosiaan eksää kohtaan, että hänestä tulisi onneton ja yksinäinen.
Jos mies oli se joka halusi eron ja hajotti perheen tai petti, silloin on ihan normaali tunne. Muuten kyllä mieli muuttuu jos ilmoitat että 'olemme sitten vain ex-miehesi kavereita koska sinä teet tyhmiä vaatimuksia ystävillesi'.