Jos joudut olemaan vuosia työtön mitä teet?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Minkä suhteen?
Elämäsi suhteen. Jaksatko esim olla 20v työtön? vaikka opiskelisit uuden ammatin jos et senkään jälkeen työllisty?
Opiskelen ja taistelen sosialistisen maailmanvallankumouksen ja luokattoman yhteiskunnan puolesta.
Saattaisin työttömyysrahalla opiskella jotain huuhaata. Siis jotain, joka kiinnostaa itseäni, mutta ei työllistä.
Saattaisin harrastaa jotain aikaa vievää, mutta halpaa harrastusta.
Ehkä tehdä juttuja, joiden tekemisestä ihmiset haaveilee eläkkeellä. Oman ja sukuni historian ylöskirjaaminen olisi mielestäni mielenkiintoista.
terveisin,
Tiina, joka sattui aikanaan valmistumaan sopivaan aikaan ja on saanut toistaiseksi pitää työpaikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä suhteen?
Elämäsi suhteen. Jaksatko esim olla 20v työtön? vaikka opiskelisit uuden ammatin jos et senkään jälkeen työllisty?
Miten se elämä liittyy tähän?
Vierailija kirjoitti:
Saattaisin työttömyysrahalla opiskella jotain huuhaata. Siis jotain, joka kiinnostaa itseäni, mutta ei työllistä.
Saattaisin harrastaa jotain aikaa vievää, mutta halpaa harrastusta.
Ehkä tehdä juttuja, joiden tekemisestä ihmiset haaveilee eläkkeellä. Oman ja sukuni historian ylöskirjaaminen olisi mielestäni mielenkiintoista.
terveisin,
Tiina, joka sattui aikanaan valmistumaan sopivaan aikaan ja on saanut toistaiseksi pitää työpaikkansa.
Tiinalta tuli jo kaikki oleellinen. Mitä sitä enää toistelemaan.
Perustin yrityksen. Minulla on osaamista, jota myyn, ja firmani onkin ollut erinomaisen tuottoisa alusta lähtien. En halua vieraalle töihin enää ikinä.
Jotenkin kammottavaa että monet rakentavat elämänsä sen yhden kortin - työn - varaan...
Miten eläkeläiset ja työttömät jaksaakin olla tekemättä työtä tai olla opiskelematta uutta koulutusta, työtä varten. Miten ihmeessä jaksavat tehdä mitä itse tahtovat mikä itseä kiinnosta ja mistä saa itsaelleen nautintoa, käsittämätöntä.
Aluksi saattaisin matkustella hieman pidempiä reissuja (jos pesämuna olisi vielä tallessa), tekisin koko kodin syväpuhdistuksen ja myisin turhat tavarat pois ja ehkä hieman pintaremonttia. Harrastaisin paljon liikuntaa. Myöhemmin koittaisin saada töitä norjasta tai ruotsista jos täältä ei tärppäisi.
Opiskelun jälkeen olen ollut vain kuukauden ilman töitä, joten aloillaan oleminen voisi olla hankalaa. Opiskelisin uuden ammatin jos työttömyyttä kestäisi yli 5 vuotta. T. sh
TYPERÄ KYSYMYS!
Ja jo alkujaankin outo. Ei kai kukaan työtön osaa tulevaisuuteen katsoa tai sitten kannattaisi ruveta selvännäkijäksi. Minä ainakin haen niitä töitä ja odotan joka päivä, että työllistyisin. En todellakaan osaa sanoa, olenko vuoden päästä työtön. Toki teen kursseja, mutta en ikinä ole suhtautunut siten, että tässä olisi nyt kaksi vuotta aikaa opiskella vaikka sähkömieheksi. Oletan, että työllistyn ensi kuun alusta tai heti huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kammottavaa että monet rakentavat elämänsä sen yhden kortin - työn - varaan...
Vaikuttaahan se elämään jos työttömyys kestää vuosia. Rahapula iskee yms.
Mua vXXXXttaa kun jotkut töissä olevat tutut unelmoivat, että olisipa ihanaa olla työtön:
Harrastaisin urheilua, helmikirjontaa, kirjoittaisin romaanin, matkustelisin ja aloittaisin nettifirman, eläisin terveellisesti, siivoaisin kodin kellarista vinttiin...
Ei se työttömyys mitään lomaa ole. Koko ajan aika kulkee ja sun pitäisi olla terässä, tehdä hakemuksia ja analysoida eri firmojen arvoja, olla tehokkaampi eikä koskaan laiskotella koska muut (lue perheenjäsenet ja yhteiskunta) pitävät sua tehottomana laiskurina. En koskaan töissä ollessani ole ollut kotona näin tehokas koko ajan aamusta iltaan, koska mun pitää ansaita olemiseni ja olla hyödyllinen. Stressi on järkyttävä!!!
Itse sain neljä vuotta sitten erorahaksi 15 kuukauden palkan, se oli eräässä nimeltämainitsemattomassa kännykkäfirmassa yleinen käytäntö. Sen jälkeen sain ansiosidonnaista päivärahaa 500 arkipäivää päivää eli himpun verran alle kaksi vuotta. Laskennallisesti siis yli kolme vuotta palkalla, joka ylitti suomalaisen ihmisen keskipalkan. Todellisuudessa olen ollut kotona niillä rahoilla elämästä nauttien jo neljä vuotta, koska kulut pienenee kotona ollessa ja rahat riittää paremmin. Lisäksi sain vielä starttirahaa yrityksen perustamiseen mutta lutvin sen siten että nekin sain itse asiassa lopulta omaan käyttöön.
Nyt olen "pudonnut" jo työmarkkinatuelle, mutta ehdin näiden vuosien aikana rakentaa talon loppuun ja osin myös kesämökin (vielä kesken) ei ole isoja kuluja ja noinkohan aion enää töitä edes hakea.
Kuvittelin tekeväni vaikka mitä, tässä ketjussa mainittuja asioita. Ensin kuitenkin sairastuin ja sitten masennuin. Nykyään lähinnä kyyhötän kipuineni neljän seinän sisällä enkä tee yhtään mitään. Näin on jatkunut vuodesta 2010 ja ilmeisesti mun loppuelämä on sitten tällaista. Rahaa eikä unelmia ei enää ole. Vuosiin en ole enää hakemuksia turhaan laittanut.
N31
Tukea miestä, joka tekee pitkää päivää ja saa siitä suuren palkan, hoitamalla kodin ja lapset sekä kuuntelemalla miehen stressin purkauksia. Viimeksi mainittuja en pidä aivan oikeutetuina, koska olisihan hänen elämänsä paljon rankempaa ellei olisi "työtöntä" kotiorjaa!
Minulla on kuorma-autokortti, jonka lisäksi hommaisin linja-autokortin työkkärin avustuksella ja kenties taksiluvan. Niillä luulisi ainakin satunnaistöitä pääkaupunkiseudulla saavan.
En missään nimessä voisi kuvitellakaan olevani vuosia työttömänä. Minulla toki onkin kokin tutkinto ja palo tehdä ruokaa. Jos siis nyt työttömyys uhkaisi niin tiedän että pohjoisessa on satoja vapaita työpaikkoja minne mennä. En tosin juuri nyt halua kokkina toimia, vaan aloitan matkailuyrittäjänä toimimisen. Olen ollut elämäni aikana 2 kk virallisesti työtön, kävin sen aikana työnhakukurssin. Sitä ennen olin koulussa, kouluaikanakin olin kaikki kesät töissä: Mansikan poimintaa, huoltamoharjoittelua ja muuta vastaavaa joissa ei tutkintoja tarvittu. Sitten koulujen käynnin jälkeen olen ollut kolme kertaa äitiyslomalla, ja nyt opiskellut lisää. Ja mitä tein työnhakukurssilla? Otin yhteyttä erääseen mol-sivuilla ilmoittaneeseen yritykseen ja menin tarjoilijaksi ravintolaan. Periaatteeni on ollut että millekään työlle en sano ei. Kerran piti sanoa ei, kun en revennyt samana viikonloppuna ravintolasta kirkkoon suntion sijaiseksi. Mutta minä nautin tilanteestani jossa minulla on mahdollisuus luoda suhdeverkostoja ja tehdä mitä erilaisimpia töitä, ja sieltä kumpuaa innostus aloittaa nyt itse yrittäjänä. En voi käsittää niitä jotka ovat kolmekin vuotta työttömänä päivärahalla kotona. Kyllä Suomessa on mahdollista kouluttaa itseään jos on vähänkin älyä, jos ei ole, niin silloin kannattaa harkita varhaiseläkkeelle pääsyä.
Öh?