Jos joudut olemaan vuosia työtön mitä teet?

Elämä ei työtä kaipaa. Tietenkin jos ja kun ei osaa elää on jo unohtanut miten eletään. Tätä tämä maailman pa<ras yhden ihmeen yhteiskunta saa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä voisi kuvitellakaan olevani vuosia työttömänä. Minulla toki onkin kokin tutkinto ja palo tehdä ruokaa. Jos siis nyt työttömyys uhkaisi niin tiedän että pohjoisessa on satoja vapaita työpaikkoja minne mennä. En tosin juuri nyt halua kokkina toimia, vaan aloitan matkailuyrittäjänä toimimisen. Olen ollut elämäni aikana 2 kk virallisesti työtön, kävin sen aikana työnhakukurssin. Sitä ennen olin koulussa, kouluaikanakin olin kaikki kesät töissä: Mansikan poimintaa, huoltamoharjoittelua ja muuta vastaavaa joissa ei tutkintoja tarvittu. Sitten koulujen käynnin jälkeen olen ollut kolme kertaa äitiyslomalla, ja nyt opiskellut lisää. Ja mitä tein työnhakukurssilla? Otin yhteyttä erääseen mol-sivuilla ilmoittaneeseen yritykseen ja menin tarjoilijaksi ravintolaan. Periaatteeni on ollut että millekään työlle en sano ei. Kerran piti sanoa ei, kun en revennyt samana viikonloppuna ravintolasta kirkkoon suntion sijaiseksi. Mutta minä nautin tilanteestani jossa minulla on mahdollisuus luoda suhdeverkostoja ja tehdä mitä erilaisimpia töitä, ja sieltä kumpuaa innostus aloittaa nyt itse yrittäjänä. En voi käsittää niitä jotka ovat kolmekin vuotta työttömänä päivärahalla kotona. Kyllä Suomessa on mahdollista kouluttaa itseään jos on vähänkin älyä, jos ei ole, niin silloin kannattaa harkita varhaiseläkkeelle pääsyä.

Varhaiseläkkeelle ei pääse vaikka älyä ei paljoa olisikkaan.

Sepä se kun ei tiedä, joutuuko olemaan "vuosia työtön". Jos tietäisi, opiskelisi uuden ammatin tai tekisi ne välivuodet hyvällä omallatunnolla kaikkea kivaa mikäli olisi rahaa säästössä ja sitten työllistyisi, kun ne "vuodet" olisivat menneet. Mutta kun ei se työttömyyskorvaus mikään lomailuraha ole, vaan haet töitä koko ajan sillä mielellä, että huomenna ehkä lähdet hommiin klo 8.

Mikä helvatun työttömien syyllistämiskampanja tämä on???

No minä olen ollut vuosia työttömänä ja olen

- raivannut meidän metsiä

- remontointi anopin taloa

- hoitanut sairasta sukulaista yhden talven melkein päivittäin

- tehnyt kotihommia

- hoitanut tarvittaessa naapureiden lapsia ( kun äidit hammaslääkärissä, hieronnassa jne)

- opiskellut uusia asioita

- hoitanut perheen ja pienen yrityksen paperityöt

- olen kuskannut omia ja muiden lapsia koulumatkoilla huonoilla ilmoilla

- iltapäivisin minulla on paljon lapsia koulunjälkeen kun tulee omat ja muiden

- mahdollisten miehelleni täyden keskittymisen työasioihinsa koska hoidan perheen asiat

- laiskotellut ja nauttinut elämästäni

- ja olenhan minä hakenut töitäkin aina kun sopivia paikkoja tarjolla

Nyt soitan yhtä työharjoittelupaikka. Jännittää tosi paljon. Toivottavasti saan sen mutta vielä mielummin olisin jatkossakin kotona. Jos en pääse tuonne yritykseen edes harjoittelijaksi niin sitten alan vakavasti harkita yhden ideani tuotteistamista ja omaa yritystä.

Jännittää oikeasti. Tsemppiä kaikille työttömille

Kuules kokki. Minäkin osaan laittaa ruokaa ja leipoa, mutta ei ne palkkaa edes Mäkkiin koska mulla on tutkinto yliopistosta. Ikääkin se 40 joten en oikein voi valehdella, että olen ikuinen opiskelija. Olen hakenut kaikenlaista asiakaspalvelutehtävistä asiantuntijaan, mutta ei tärppää. Edes Helsingissä.

Ja mitä tulee aloitukseen - ei, en todellakaan tiedä, kestääkö tämä työttömyys vuosia. Toivottavasti ei.

Olen ollut nyt monta vuotta työttömänä. Sitä ennen monta vuotta kotiäitinä eli käytännössä olen ollut nyt vuosikausia kotona. Itseasiassa kohta 15v.

Ja mitäkö teen. En tee oikeastaan yhtään mitään. Istun ja odotan, että aika kuluu iltaan ja seuraavana aamuna taas sama ympyrä.

Haluaisin harrastaa mm. maalaamista, mutta ei ole varaa ostaa välineitä. Kaikki rahat menee ruokaan ja lapsiin. Olen ostanut itselleni uusia vaatteita viimeksi... öö... en muista? Onneksi mun tyyli on perus tylsän klassinen, niin vaatteet menee monta vuotta, jos eivät hajoa.

Jos olen työtön vielä sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin en tiedä miten kestän tätä toimettomuutta ja tylsyyttä. Rahattomuuskin alkaa pikkuhiljaa pänniä vaikka en millään tavalla rahan/materiaalin perään olekaan.

Se olisikin helppoa, jos tietäisi, kuinka kauan työttömyys kestää, niin voisi tehdäkin suunnitelmia. Mutta kun ainakin mulla työt alkavat usein pikaisella aikataululla, esim sairaus- tai äitiyslomitukset.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt monta vuotta työttömänä. Sitä ennen monta vuotta kotiäitinä eli käytännössä olen ollut nyt vuosikausia kotona. Itseasiassa kohta 15v.

Ja mitäkö teen. En tee oikeastaan yhtään mitään. Istun ja odotan, että aika kuluu iltaan ja seuraavana aamuna taas sama ympyrä.

Haluaisin harrastaa mm. maalaamista, mutta ei ole varaa ostaa välineitä. Kaikki rahat menee ruokaan ja lapsiin. Olen ostanut itselleni uusia vaatteita viimeksi... öö... en muista? Onneksi mun tyyli on perus tylsän klassinen, niin vaatteet menee monta vuotta, jos eivät hajoa.

Jos olen työtön vielä sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin en tiedä miten kestän tätä toimettomuutta ja tylsyyttä. Rahattomuuskin alkaa pikkuhiljaa pänniä vaikka en millään tavalla rahan/materiaalin perään olekaan.

No sama juttu mulla! Ei ole varaa harrastaa oikein mitään. Jokainen vähäinen ropo menee lapsiin. Monet kuvittelevat että työttömänä on kiva harrastaa kun on aikaa,! Kyllä minä ihmettelen millä rahalla porukka täällä kuvittelee reissaavansa ja remontoivansa.

Lisäksi on vaikea kuvitella miten surkeaa hoitoa sairas työtön saa jos itse nauttii työterveyshoitoa. Työtön ei meinaa millään saada edes aikaa lääkäriin, jos saa ja sattuu asiallinen lääkäri arvauskeskuksessa kohdalle (voin kertoa että 90% kerroista ei satu) niin voit vaan unelmoida että on varaa lääkkeisiin, terapioista ja kuntoutuksista puhumattakaan.

Itsellänikin on sairaus joka hyvällä hoidolla voisi olla ok tasapainossa ja työkyky pysyisi yllä. Ilman lääkkeitä ja hoitavaa tahoa olen käytännössä invalidisoitunut. Vaikka nyt alkaisin saada asiallista hoitoa, on lääkärin mukaan pysyvää, peruuttamatonta tuhoa jo kropassani tapahtunut. Harmittaa. Tulevaisuudessa meidän työttömien hoito tulee varmasti huononemaan entisestään. Huudelkaa te terveet vaan, te ette voi uskoa mille tuntuu kun ei ole ihmisarvoa, terveyttä eikä mitään tulevaisuutta.

N31

Mielestäni tässä työttömyydessä enten pyllystä on näköalattomuus. Kulostaa sanahelinälle mutta annas kun kerron! Kyllähän sitä hetken työttömäksi jouduttuaan innoissaan puuhastelee mutta rahat loppuvat todella, todella pian. Lisäksi alat esim. rempatessasi miettiä, ketä varten kotiasi remontoit kun kukaan ei tule kylään kuitenkaan. Jos tuleekin, ei sulla ole oikein mitään puhuttavaa kun muut puhuu vain työstään. Hyvin pian ystävät katoavat kun sulla ei ole varaa lähteä kahville, leffaan, shoppaamaan jne.

Jossakin vaiheessa alat myös kyseenalaistaa miksi treenaat tai opiskelet kun et tule enää koskaan työllistymään minnekään. Missä sinä sitä hyvää kroppaa tarvitset jos ei ole varaa mennä aurinkorannalle eikä edes baariin? Se että lopulta tajuaa ettei millään, mitä teet ole mitään väliä on jotenkin tosi surullista ja se viimeinen niitti arkkuun. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kun sosiaalinen piiri kutistuu olemattomiin, ei mitään elämää enää ole.

Joisin kaljaa ja polttaisin pilveä.