Lapsen kaverit lupaavat olla hänen kanssaan koulun jälkeen tai ennen, mutta peruvat ja..

Ei kai hänen vielä tarvitse parisuhdettaa solmia? 

Entä muut ystävät, koulussa, harrastuksissa, jne?

Itse olisin jo parin tuollaisen tempun jälkeen ohjannut muiden kavereiden suuntaan. 

Huolestunut äiti kirjoitti:

Auttakaa nyt, en tiedä minne olla yhteydessä :(

Tiedätkö ketkä on vastuusssa lapsistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut äiti kirjoitti:

Auttakaa nyt, en tiedä minne olla yhteydessä :(

Tiedätkö ketkä on vastuusssa lapsistaan? 

Aika hyvin tässä keskustelussa ollaan tämä unohdettu, että vanhemmat on vastuussa lastensa tekemisistä, eikä esim. koulu.

Luulisi ap. sinun tuntevan tämän lapsen vanhemmat, jos lapset on niin läheisiä kuin sinä sanot heidän olleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut äiti kirjoitti:

Auttakaa nyt, en tiedä minne olla yhteydessä :(

Tiedätkö ketkä on vastuusssa lapsistaan? 

Aika hyvin tässä keskustelussa ollaan tämä unohdettu, että vanhemmat on vastuussa lastensa tekemisistä, eikä esim. koulu.

Luulisi ap. sinun tuntevan tämän lapsen vanhemmat, jos lapset on niin läheisiä kuin sinä sanot heidän olleen.

Niin, kiusaaminen ei tietenkään ole oikein mutta ei ketään voi pakottaa olemaan toisen paras kaveri. Ihmissuhteissa tulee pettymyksiä eikä se ole vaarallista. Huonompi juttu on se jos eka pettymys tulee vasta kun ensimmäinen poika-/tyttöystävä jättää.

Tuossa kannattaa kannustaa solmimaan myös uusia kaverisuhteita. Ettei olisi vain sen yhden kaverin varassa.

Nyt hänen pitäisi lyöttäytyä yhteen koulussa jonkun toisen kanssa jolla ei näytä olevan paljon kavereita.  Tiedän tuon tilanteen koska oma tyttäreni oli samalaisessa tilanteessa aikanaan.  Se itkettää ja surettaa mutta lohduta lasta että hän on paljon reilumpi ja parempi kuin nuo petturikaverit ja hän tulee saamaan ystäviä tulevaisuudessa itselleen.  Hänen tulee yrittää vain olla niinkuin he eivät merkitsisi mitään hänelle.  Asia menee ohi.

Tytöt varsinkin ovat aivan sikamaisia  jossakin vaiheessa ja se jatkuu pitkin ikää aina peruskoun loppuun asti.

Mutta jos sattuu löytämään kivan ystävän niin ei tarvitse kuin yhden niin helpottaa.

Onko lapsellasi harrastuksia jossa hän saisi ystäviä.  Vaikka he eivät olisi samassa koulussakaan helpottaa se tilannetta ja he voivat tavata iltaisin ja viikonloppuisin.  Vanhemmat voivat kuljettaa.  

se sama huolestunut äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista, puutu tuohon.

Näin ajattelinkin, mutta mistä lähteä purkamaan tätä.

En kuitenkaan halua ajaa kaikkia kauemmaksi lapsestani, vaan tahtoisin jotenkin käydä läpi tätä ns. yleisellä tasolla. En tiedä onko vanhempiin yhteydenotto sitten oikea keino vai kouluun? 

Tämä kuitenkin tapahtuu vain koulun aikana, ja heti sen jälkeen. Ovat samassa harrastuksessa, eivätkä 

sielä vaikuta mitenkään kiusaajilta.

  Onko siellä koulussa joku joka ei ole siellä harrastuksessa mukana, joka siis innostaa tuohon kiusaamiseen.  Saattaa olla joku vahvaluonteinen joka innostaa muita.  Voi kun lapsi ymmärtäisi että tilanne menee ohi ja hän todennäköisesti tulee pärjäämään elämässä paljon paremmin kuin nuo pikku paskiaiset, jotka jo perusluonteeltaan ovat sellaisia, että eivät tule pärjäämään.  Kehu lastasi ja nosta hänen itsetuntoaan niin se näkyy päällepäinkin ja tavallaan estää kiusaamistakin. -  Jotkut vain ovat jo lapsesta lähtien luonteeltaan paskiaisia.

Olen hieman hämilläni.

Luin kaikki viestit, olin opettajaan yhteydessä. Kyselin häneltä tilannetta ja ja hän vakuutti että koulussa tilanne on normaali. Lapseni tulee toimeen kaikkien kanssa, ja touhuaa monipuolisesti kaikkien kanssa.

Hän lupasi pitää silmät auki ja ilmoittaa jos jotain ilmoitettavaa tulee.

Tuntuu pahalta ja näen lapsen voivan huonosti.

Lapsi on luonnollisesti hämillään, ja ei tiedä mitä tehdä.

Pyysin häntä unohtamaan tämän kaverin josta pahamieli johtuu.

Leikkimään muiden kanssa.

Vakuutan (jos tämä nyt on oikea sana kuvaamaan varmuuttani) että lapseni ei muita kiusaa, tai jätä pois leikeistä.

Kerroin hänelle että on ihan ok olla harmissaan, ja näyttää/kertoa tunteensa. Aina ei tarvitse kestää kaikkea.

Luokalla on paljon tyttöjä ja lapseni on leikkinyt ja viettänyt aikaa paljon muidenkin kanssa, siitä ei ole kyse.

Jokaisella varmasti kuitenkin on ollut paras kaveri, ja sen unohtaminen on vaikeaa. Yritetään kuitenkin.

Lapsi ei ole mitenkään erityisherkkä, mutta kyllä sen huomaa kun kiltistä lapsesta tulee hiljainen ja surullinen.

Kiitos suurimmalle osalle asiallisista vastauksista.

Kuulostat ihanalta äidiltä. Onko tytölläsi jotain harrastusta josta voisi löytää uusia kavereita/muuta virikettä vapaa-aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverit vaihtuvat. Ekan luokan paras kaveri ei välttämättä ole paras kaveri enää tokalla luokalla. Kesäloman aikana lapsi on voinut viettää paljon aikaansa kolmannen lapsen kanssa ja kun koulut alkavat, tämä kolmas lapsi onkin paras kaveri.

Suosittelen, että lapsesi pyytää iltaisin, viikonloppuisin ja muina vapaapäivinä jotain kaveria teille leikkimään. Soittaa ja kysyy, tuletko nyt meille tai ulos leikkimään. Yleensä vastaus on kyllä, jos kaverilla tai kaverin perheellä ei ole juuri nyt jotain muita suunnitelmia. Tämä on todennäköisempi tapa saada kaveri kuin sopia jopa useamman päivän päähän, jolloin kaverilla on aikaa vielä muuttaa mielensä tai joku toinen kaveri pyytää mukaansa johonkin mieluisampaan. 

Kyllä mä muistan omalta ala-asteajalta, että jo tuon ikäisenä kyllä oli varmistettu välillä kaveri leikkimään tietyksi päiväksi. Jos kysyi samana päivänä, saattoi saada vastauksen, että on jo sopinut, että menee jollekin muulle leikkimään. Myös tuo taktiikka voi tuottaa sitä, että jää rannalle, koska toisilla on jo treffejä sovittuna.

Onko tämä siis kolmen tai neljän tytön porukka? Muistan, että juuri tuo ikäisenä oli paljon sitä, että yhtenä päivänä kaksi tyttöä on kavereita ja toisena päivänä ollaankin sitten taas toisen kaveria. Itselleni se oli raskasta, sillä olisin halunnut olla molempien tyttöjen kaveri ja en koskaan oikein ymmärtänyt miten tämä piiri pieni pyörti. Muuta kuin että joskus olin ulkona ja joskus sisällä... Ja meitä oli siis kolme samanikäistä tyttöä ja tästä on aikaa jo vuosikymmeniä. 

Nykyään tämäkin on varmaan jo ihan eri tasolla, kun kaikki voi sopia kännykässä. Silloin vain läheteltiin kirjelappusia, että ollaanko kaverit ja ei olla ton yhden kanssa. 

Minusta ap:n lasta kiusataan. Omaa lastani kiusattiin juuri tuolla tavoin ja se oli todella julmaa. Kiusaaja tavallaan nauttii siitä, että on olevinaan paraskin kaveri ja sitten saa taas hylätä yhä uudelleen.

Se lapsi teki myös niin, että oli toisen kaverin kanssa ja he pyysivät yhdessä omaa kilttiä lastani aina jonnekin kauas ja jättivät sitten sinne yksin.

Se kiusaaja esitti välillä herttaista ja halaavaa kaveria ja yhtäkkiä sitten taas teki uuden ilkeän tempun.

Mulle selvisi myöhemmin, että tuon pahimman kiusaajan äiti teki noita samoja juttuja omalle lapselleen. En tiedä miksi. Monta lasta sillä naisella oli, mutta ilmeisesti hän kiusasi noin yhtä lapsistaan.

Viimeisen kirjoittajan kommentti on hyvin lähellä tätä tilannetta.

Kun muut eivät ole näkemässä, tämä kaveri kyllä on ystävää tytölleni, mutta kun muut

kaverit ovat lähistöllä, tuntuu tällä olevan tarve näyttää, että voi käyttäytyä röyhkeästi tyttöäni kohtaan.

Viellä ei sentään tyttöäni ole minnekkään kauas jätetty yksin, mutta koulumatkalla tämä kyseinen kaveri on kuitenkin jo kertaalleen jättänyt tyttäreni yksin kävelemään nähdessään toisen, sillä hetkellä paremman seuralaisen.

Yritin tytölle asiaa selittää, mutta välillä tuntuu että hän ei pysty käsittämään sitä, että vain välttämällä tätä kaveria ja näitä hänen tekemiään temppuja hän voi päästä eteenpäin.

Vihdoin se unikin tuli, vaikka tästä keskustelustamme johtuen sekin oli vähän hukassa.

Nyt vasta tajuan sen, kun oma äitini joskus kertoi, että hänelle tulee kamala olo, jos minulla on paha olla.

Ymmärrän sen nyt paremmin kuin ikinä ennen.

huolestunut äiti kirjoitti:

ikää 8 v.