Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverit lupaavat olla hänen kanssaan koulun jälkeen tai ennen, mutta peruvat ja..
Huolestunut äiti
21.11.2016 |
ovat jonkun toisen kanssa.
Lapsi on selkeästi alakuloinen, ja epävarma.
On ollut tilanne että lapsi on toisen (sellaisen jonka kanssa on ollut kuin paita ja perse) kanssa sopinut menevänsä kaverilleen aamulla ja että he kävelevät yhdessä kouluun. Kuitenkin kun lapsi on mennyt paikalle, on siellä ollut toinen kaveri, ja nämä ovat sanoneet etteivät kävele lapseni kanssa.
Tai on luvattu että "ens maanantaina ollaan koulun jälkeen yhdessä" ja sitten maanantaiaamuna ilmoitetaankin että olinkin unohtanut että olen tänään yhden toisen kanssa.
Näen että lapsi on masentunut. Hän menee usein koulusta suoraan kotiin, vaikka ennen kavereiden kanssa tuli vietettyä se koulun jälkeinen aika, ennen harrastuksia.
Mitä pitäisi tehdä?
Tuntuu pahalta minusta, ja varmasti lapsestakin..
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavia tällaiset tuuliviirikaverit. Voisit tehdä nyt sellaisen säännön, että koulun jälkeen ei mitään ylimääräistä vaan suoraan kotiin. Jos joku on oikeasti tulossa kylään, niin sitten saa tulla muttei mitään jos ja jos juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista, puutu tuohon.
Näin ajattelinkin, mutta mistä lähteä purkamaan tätä.
En kuitenkaan halua ajaa kaikkia kauemmaksi lapsestani, vaan tahtoisin jotenkin käydä läpi tätä ns. yleisellä tasolla. En tiedä onko vanhempiin yhteydenotto sitten oikea keino vai kouluun?
Tämä kuitenkin tapahtuu vain koulun aikana, ja heti sen jälkeen. Ovat samassa harrastuksessa, eivätkä
sielä vaikuta mitenkään kiusaajilta.
Vierailija kirjoitti:
Rasittavia tällaiset tuuliviirikaverit. Voisit tehdä nyt sellaisen säännön, että koulun jälkeen ei mitään ylimääräistä vaan suoraan kotiin. Jos joku on oikeasti tulossa kylään, niin sitten saa tulla muttei mitään jos ja jos juttuja.
Itse koen että se on rangasitus myös omalle lapselleni. Iltapäivät yksin kotona ovat pitkiä.
En näe mitä iloa tästä olisi lapselle? Eikö kuitenkin olisi parempi antaa hänen luoda uusia kaverisuhteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttakaa nyt, en tiedä minne olla yhteydessä :(
Ongelma on, että kaverit tajuavat, että lapsesi on liian kiltti ja häntä voi kohdella huonosti. Juttelisin opettajan kanssa ja kyselisin onko koulussa tapahtunut muutosta kaverisuhteissa, kuraattori voisi käydä luokassa vähän useammin. Porukasta eristäminen kiusaamisen muotona pitäisi ottaa puheeksi 8-vuotiaiden tasoisesti. Jos näistä ei apua miettisin juttelua lasten vanhempien kanssa?? Koulun kautta voisi löytää uusia kavereita, sellaisia, jotka ovat itsekin hieman yksinäisiä. Kiltin lapsen osa on usein karu. Toisaalta noin nuoret eivät vielä oikein hahmota kuinka ikävää tuollainen käytös on. Läheskään kaikilla 8-vuotiailla empatiakyky ei ole kovin kummoinen vielä. Ei kannata nyt menettää toivoaan, lapsilla asiat usein selviävät parhain päin<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota...sanot ettet helpolla tahtoisi uskoa oman lapsesi tehneen mitään - niinpä! et-helpolla-tahtoisi...
Se oma pikku kullannuppu voi kuule siellä koulussa olla yksi pikku-piru, tämä on nähty. Eräskin juuri äitinsä mielestä kiltti ja ihana lapsukainen (joo kotona itkeskelee ja konttailee kuin vauva) on koulussa aivan törkeä, haluaa omia erään tietyn lapsen kaverikseen ja on muille todella ilkeä. Siis muille jotka yrittävät mukaan saataa sanoa tosi rumasti ja sitten itkeskelee kotona milloin mistäkin ja äiti julistaa suureen ääneen miten hänen herkkä lapsensa ottaa kaikki niin raskaasti. Kun ei usko että niin herkkä lapsi voisi olla mitenkään koskaan ikinä mihinkään syypää.
Ja sitten sanot että olisiko parempi ANTAA hänen luoda UUSIA kaverisuhteita???? Siis ei ole aiemmin ollut kuin yhden tai parin kanssa ja nyt kun nämä haluaa olla keskenään, ups, hän ei tunnekkaan muita luokkalaisiaan?! Niinkö? Pitäisikö katsoa peiliin, sinun ja lapsesi?
Koulussa toki pitäisi vaan tulla kaikkien kanssa toimeen kuten meidän aikuisten työpaikalla, mutta ethän sinä voi ketään pakottaa olemaan vapaa-ajalla lapsesi kanssa. Vai vietätkö sinä vapaa-aikaasi sellaisen työkaverin tai tutun kanssa josta et pidä/ei ole mitään yhteistä? Tuskin, mutta töissä on vain tultava toimeen olematta ilkeä, eikö?
En tieysti voi sata varmasti sanoa että sun lapsesi olisi ilkeä kun sun silmä välttää mutta on noita nähty ja varsinkin kun sanot tuon "helpolla en tahtoisi uskoa"...miksi et, et voi tietää...
Ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä kouluun, jotta siellä voidaan tunneilla keskustella koko luokan kesken, mikä on kivan kaverin käytöstä ja mikä ei. Kiltin lapsen osa on helposti tuo, mutta ei joidenkin tuuliviirikavereiden takia kannata alkaa kasvattaa omasta lapsesta röyhkeää! Olisivatko muka sen arvoisia? Meillä oli pojalla sama tilanne ekoilla luokilla sillä tavalla, että ei ikinä voinut tietää, toteutuuko jokin sovittu asia vai ei, mutta luulen, että kohtelivat muitakin samalla tavalla. Nyt luokalle tuli poika, jonka kanssa elämä ei ole tuollaista "sekoilua" ja minusta hyvä niin. Keskustelu koulussa olisi siis tärkeää, mutta lisäksi lähtisin aktiivisesti etsimään lapselle muita kivoja harrastuksia tai tekemistä kotona ilman, että hänen tarvitsee anella keneltäkään seuraa. Voi olla, että joku näistä kavereista kiinnostuukin samasta asiasta ja tulee viisastuneena mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa yhteyttä kouluun.
Miten koulussa menee, onko välitunnilla kavereita? Kyselepä opettajalta.
Sekin toki kuuluu tuohon ikään että bestikset vaihtuu välillä. Ehkä menossa vain sellainen vaihe ja lapsesi löytää kohta jonkun uuden kaverin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kaverit vaihtuvat. Ekan luokan paras kaveri ei välttämättä ole paras kaveri enää tokalla luokalla. Kesäloman aikana lapsi on voinut viettää paljon aikaansa kolmannen lapsen kanssa ja kun koulut alkavat, tämä kolmas lapsi onkin paras kaveri.
Suosittelen, että lapsesi pyytää iltaisin, viikonloppuisin ja muina vapaapäivinä jotain kaveria teille leikkimään. Soittaa ja kysyy, tuletko nyt meille tai ulos leikkimään. Yleensä vastaus on kyllä, jos kaverilla tai kaverin perheellä ei ole juuri nyt jotain muita suunnitelmia. Tämä on todennäköisempi tapa saada kaveri kuin sopia jopa useamman päivän päähän, jolloin kaverilla on aikaa vielä muuttaa mielensä tai joku toinen kaveri pyytää mukaansa johonkin mieluisampaan.
Onko lapsella ollut vain yksi hyvä kaveri? Nyt olisi viimeistään aika solmia uusiakin kaverisuhteita. Tuossa on nyt ehkä vain tilanne että tämä vanha kaveri on löytänyt uuden parhaan kaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten koulussa menee, onko välitunnilla kavereita? Kyselepä opettajalta.
Sekin toki kuuluu tuohon ikään että bestikset vaihtuu välillä. Ehkä menossa vain sellainen vaihe ja lapsesi löytää kohta jonkun uuden kaverin?
Tätä mä olen pöyristyneenä seurannut oman tyttöni kohdalla, siis luokkalaisten. Ei koskaan tiedä kenen kanssa on minäkin päivänä ja milläkin viikolla kun ne pomppii kaverista kaveriin. Välillä kaksistaan jonkun kanssa ja välillä porukoissa joissa vaihtelevasti tyttöjä. Ja omakin sanoo että ykskaks ne hyppää jonkun muun kanssa olemaan...siis oma lapsi ei osaa sanoa että mitään ois tullu, riitaa tms. ykskaks se kaveri jonka kanssa ollut monta viikkoa onkin aamulla jonkun toisen kanssa ja taas pitää etsi joku muu tai olla vaihtelevissa porukoissa. Mä olen surullinen siksi kun tiedän miten tärkeä se oikea bestis olisi, eikä tuota ihme hyppelyä kaverista toiseen ja siis sitä tekee kaikki, siellä vaihtuu kaverit kokoajan kaikkien kesken. Osa suuttuu pariksi viikoksi jollekkin jne. ISO huokaus. Mun aikaan oli aina se bestis ja sitten oltiin sen bestiksen kanssa kahdestaan suurinosa, mutta oltiin välillä porukoissakin mutta me oletiin me siinä yhdessä. Aina.
Kiusaamista se on ja ilkeintä mahdollista laatua. Omalla lapsenlapsellani oli tuo sama tilanne. Kiusaaja oli aikaisempi paras kaveri, joka tosiasiassa oli niin tunne-elämältään häiriintynyt kuin olla voi. Teki kuukaudesta toiseen sitä, että oli olevinaan paras kaveri, ja sitten taas petti lupaukset ja sopimukset ja kulki nokka pystyssä kuin ei olisi nähnytkään . Lopulta alkoi myös töniä, kun huomasi, että toisen saa helposti pahoittamaan mielensä- Tämä 8-vuotias käyttäytyi kaikin puolin täysiverisen luonnevikaisen narsistin tavoin. Opettaja yritti kaikkensa, mutta kun kiusaaja valehteli kuin käytettyjen autojen kauppias niin kotona kuin opettajallekin, niin minkäs teit. Onneksi kiusaaja siirrettiin toisen luokan jälkeen eri rinnakkaisluokalle, niin alkoi uusi into koulunkäyntiin. Tällä luokalla kaikki ovat kavereita ja kuka tahansa voi leikkiä kenen kanssa tahansa. On tullut myös uusi bestis. Aamulla on kiva lähteä kouluun.
Sinä, jonka lasta joku pikkumulkvisti kiusaa, muista seisoa lapsesi rinnalla, äläkä lue näitä törkyjuttuja, joissa kiusattua yritetään vastuuttaa tilanteesta. Niitä kirjoittelevat juuri näiden pikkunarsistien äidit, jotka ovat juuri niitä, jotka eivät tiedä omien kullannuppujensa tekosista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulussa menee, onko välitunnilla kavereita? Kyselepä opettajalta.
Sekin toki kuuluu tuohon ikään että bestikset vaihtuu välillä. Ehkä menossa vain sellainen vaihe ja lapsesi löytää kohta jonkun uuden kaverin?
Tätä mä olen pöyristyneenä seurannut oman tyttöni kohdalla, siis luokkalaisten. Ei koskaan tiedä kenen kanssa on minäkin päivänä ja milläkin viikolla kun ne pomppii kaverista kaveriin. Välillä kaksistaan jonkun kanssa ja välillä porukoissa joissa vaihtelevasti tyttöjä. Ja omakin sanoo että ykskaks ne hyppää jonkun muun kanssa olemaan...siis oma lapsi ei osaa sanoa että mitään ois tullu, riitaa tms. ykskaks se kaveri jonka kanssa ollut monta viikkoa onkin aamulla jonkun toisen kanssa ja taas pitää etsi joku muu tai olla vaihtelevissa porukoissa. Mä olen surullinen siksi kun tiedän miten tärkeä se oikea bestis olisi, eikä tuota ihme hyppelyä kaverista toiseen ja siis sitä tekee kaikki, siellä vaihtuu kaverit kokoajan kaikkien kesken. Osa suuttuu pariksi viikoksi jollekkin jne. ISO huokaus. Mun aikaan oli aina se bestis ja sitten oltiin sen bestiksen kanssa kahdestaan suurinosa, mutta oltiin välillä porukoissakin mutta me oletiin me siinä yhdessä. Aina.
Nykyisinhän lapsia pyritään "pitää olla kaikkien kaveri" -mallilla kasvattamaan siihen, ettei bestiksiä ole. Ei tuohon, että tänään ollaan eri kaverin kanssa kuin huomenna tarvitse olla mitään erityistä syytä. Siis että tämän päivän kaveri olisi tehnyt jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista se on ja ilkeintä mahdollista laatua. Omalla lapsenlapsellani oli tuo sama tilanne. Kiusaaja oli aikaisempi paras kaveri, joka tosiasiassa oli niin tunne-elämältään häiriintynyt kuin olla voi. Teki kuukaudesta toiseen sitä, että oli olevinaan paras kaveri, ja sitten taas petti lupaukset ja sopimukset ja kulki nokka pystyssä kuin ei olisi nähnytkään . Lopulta alkoi myös töniä, kun huomasi, että toisen saa helposti pahoittamaan mielensä- Tämä 8-vuotias käyttäytyi kaikin puolin täysiverisen luonnevikaisen narsistin tavoin. Opettaja yritti kaikkensa, mutta kun kiusaaja valehteli kuin käytettyjen autojen kauppias niin kotona kuin opettajallekin, niin minkäs teit. Onneksi kiusaaja siirrettiin toisen luokan jälkeen eri rinnakkaisluokalle, niin alkoi uusi into koulunkäyntiin. Tällä luokalla kaikki ovat kavereita ja kuka tahansa voi leikkiä kenen kanssa tahansa. On tullut myös uusi bestis. Aamulla on kiva lähteä kouluun.
Sinä, jonka lasta joku pikkumulkvisti kiusaa, muista seisoa lapsesi rinnalla, äläkä lue näitä törkyjuttuja, joissa kiusattua yritetään vastuuttaa tilanteesta. Niitä kirjoittelevat juuri näiden pikkunarsistien äidit, jotka ovat juuri niitä, jotka eivät tiedä omien kullannuppujensa tekosista mitään.
Et ymmärtänyt pointtia. Kuten itse kirjoitit se joku valehteli kotonaankin kuin "käytettyjen autojen kauppias" eli ei kotona tiedetty, mistä sinä tiedät kumpi tässä on ap.n lapsi??? Minä sanoinkin tuolla aiemmin että mistä tietää kumpi se oma on??? Lue uudelleen mitä kirjoitin edellä jos minuun viittasit, kerroin juuri miten se todella ilkeä lapsi halusi omia yhden itselleen ja kun tämä omittu osasi rimpuilla itsensä pois, alkoi tää "pikku-piru" esittää uhria kun huomasi jäävänsä yksin. Itkee kotona ja äiti itkee muille vanhemmille kun muut tietää omien lasten kertomana miten tää "kullannuppu" olikin se joka tylytti muita ja nyt jäi yksin. Siinä nyt ihmetellään miksi ne muut häipyi, eli peiliin katsomisen paikka VOI olla.
Sanoinkin etten ap.n jutusta tiedä mutta jos äiti jo aloittaa ettei tahdo omastaa uskoa - ei hyvältä kuulosta. Voi miettiä kuitenkin josko joku syy olisi miksi ne ennen parhaat häipyi, siis onko vika omassa vai todellako syyttää vain muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulussa menee, onko välitunnilla kavereita? Kyselepä opettajalta.
Sekin toki kuuluu tuohon ikään että bestikset vaihtuu välillä. Ehkä menossa vain sellainen vaihe ja lapsesi löytää kohta jonkun uuden kaverin?
Tätä mä olen pöyristyneenä seurannut oman tyttöni kohdalla, siis luokkalaisten. Ei koskaan tiedä kenen kanssa on minäkin päivänä ja milläkin viikolla kun ne pomppii kaverista kaveriin. Välillä kaksistaan jonkun kanssa ja välillä porukoissa joissa vaihtelevasti tyttöjä. Ja omakin sanoo että ykskaks ne hyppää jonkun muun kanssa olemaan...siis oma lapsi ei osaa sanoa että mitään ois tullu, riitaa tms. ykskaks se kaveri jonka kanssa ollut monta viikkoa onkin aamulla jonkun toisen kanssa ja taas pitää etsi joku muu tai olla vaihtelevissa porukoissa. Mä olen surullinen siksi kun tiedän miten tärkeä se oikea bestis olisi, eikä tuota ihme hyppelyä kaverista toiseen ja siis sitä tekee kaikki, siellä vaihtuu kaverit kokoajan kaikkien kesken. Osa suuttuu pariksi viikoksi jollekkin jne. ISO huokaus. Mun aikaan oli aina se bestis ja sitten oltiin sen bestiksen kanssa kahdestaan suurinosa, mutta oltiin välillä porukoissakin mutta me oletiin me siinä yhdessä. Aina.
Nykyisinhän lapsia pyritään "pitää olla kaikkien kaveri" -mallilla kasvattamaan siihen, ettei bestiksiä ole. Ei tuohon, että tänään ollaan eri kaverin kanssa kuin huomenna tarvitse olla mitään erityistä syytä. Siis että tämän päivän kaveri olisi tehnyt jotain väärin.
No niinpä. Ei kaverisuhteiden kuulukaan olla mitään parisuhteita. Vaikka olisikin tietty paras kaveri niin silti välillä ollaan myös muiden kavereiden kanssa. Ei ihan tervettä sekään ole että omitaan yksi, ja ollaan kamalan mustasukkaisia jos se on välillä jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulussa menee, onko välitunnilla kavereita? Kyselepä opettajalta.
Sekin toki kuuluu tuohon ikään että bestikset vaihtuu välillä. Ehkä menossa vain sellainen vaihe ja lapsesi löytää kohta jonkun uuden kaverin?
Tätä mä olen pöyristyneenä seurannut oman tyttöni kohdalla, siis luokkalaisten. Ei koskaan tiedä kenen kanssa on minäkin päivänä ja milläkin viikolla kun ne pomppii kaverista kaveriin. Välillä kaksistaan jonkun kanssa ja välillä porukoissa joissa vaihtelevasti tyttöjä. Ja omakin sanoo että ykskaks ne hyppää jonkun muun kanssa olemaan...siis oma lapsi ei osaa sanoa että mitään ois tullu, riitaa tms. ykskaks se kaveri jonka kanssa ollut monta viikkoa onkin aamulla jonkun toisen kanssa ja taas pitää etsi joku muu tai olla vaihtelevissa porukoissa. Mä olen surullinen siksi kun tiedän miten tärkeä se oikea bestis olisi, eikä tuota ihme hyppelyä kaverista toiseen ja siis sitä tekee kaikki, siellä vaihtuu kaverit kokoajan kaikkien kesken. Osa suuttuu pariksi viikoksi jollekkin jne. ISO huokaus. Mun aikaan oli aina se bestis ja sitten oltiin sen bestiksen kanssa kahdestaan suurinosa, mutta oltiin välillä porukoissakin mutta me oletiin me siinä yhdessä. Aina.
Mun lapsen opettaja sanoi että toivottavaa on juuri sellainen että osataan olla kaikkien kanssa eikä vain nyhjätä pariskuntina. On hyvä että eri välitunteina/päivinä ollaan eri kavereiden kanssa, välillä pienemmissä porukoissa, välillä isommissa. Tärkeintä kuitenkin se ettei kukaan jää yksin. Tuossa sinun mallissasi joudutaan aika ikävään tilanteeseen jos lapsiluku luokalla on pariton.
Alue: Aihe vapaa
Lisätään vielä, että nämä kaverit ovat siis olleet hyviä kavereita, joista huomaan nyt lapseni vetäytyvän.
Mitään erityistä tilannetta lapsi ei muista olleen, siis josta tämä olisi alkanut.
Nämä lähettävät yhteisiin ryhmiin viestejä, joissa ns. ilmoittavat olevansa jonkun kaverinsa luona.
Näitä lähetetään yksityisviesteinkin.
Helpolla en kyllä tahtoisi uskoa että lapseni on tehnyt jotain, sillä hän on luonteeltaan todella kiltti, ja ymmärtää kyllä että toisille tulee paha mieli jos jätetään ulkopuolelle.
Samoin hän taitaa itse tajuta jääneensä nyt porukasta :(