Muita jotka ahdistuvat töistä

Menemällä töihin, esittämällä ok -tyyppiä ja makaamalla reporankana kotona loppupäivän.

Työkkärin tädeille tarinoiminen ahdistaisi vielä enemmän.

Ja elätellen toiveita rahavoitosta...

Syynä on erittäin huono suorastaan surkea johtaja joka suosii tiettyjä ja inhoaa b-luokan työntekijöitä. Lisäksi a-luokan työntekijät jyräävät vaikka enemmistö olisi mitä mieltä. Ihan hirveä työilmapiiri.

Psykologilla käynti, kahdenlaiset masennuslääkkeet ja pahimpaan ahdistukseen rauhoittavia. Iltaisin aikaisin nukkumaan koska oon niin poikki. Välillä viinin litkiminen. Loman odottaminen. Pahimmillaan sairaslomaa.

Miehen, työkavereiden ja ystävien kanssa puhuminen.

Kouluttautuminen, muiden töiden etsiminen, oman yrityksen perustamisen suunnittelu.

Luovuttaminen. Mikään ei muutu. Odotan että tulis seuraavat yyteet ja mut sanottais irti.

Nro 2, mitä ne "A- luokan työntekijät" tekevät erilailla, että ovat niitä A-luokan työntekijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Nro 2, mitä ne "A- luokan työntekijät" tekevät erilailla, että ovat niitä A-luokan työntekijöitä?

En ole 2, mutta veikkaan, että nuolevat aktiivisesti pomon persusta.

Mulla on raskas työkaveri, joka on kamalan hermostunut ja avokonttori. Se on ahdistavaa, tästä saan taas alapeukkuja, mutta kyllä jos olisi samassa työyhteisössä, sitten tajuaisi itsekukin mitä tarkoitan. Onneksi tänään on vapaapäivä, saldovapaita. Työstäni pidän. Sitä voisi hyvin tehdä etätyönä, lähes puolet hommista olisi sellaisia. Mutta pomo on vanhanaikainen ja kaikkien pitää olla töissä 8-16 samaan aikaan. Ei edes työaikajoustoja, mutta onneksi välillä on ylitöitä, joita saa pitää vapaina, kuten nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Nro 2, mitä ne "A- luokan työntekijät" tekevät erilailla, että ovat niitä A-luokan työntekijöitä?

Ne on voimakastahtoisia, ovat alistaneet pomon. Se ei uskalla vastustaa niiden mielipidettä. Räyhää sitten b-luokan porukalle, kun uskaltaa niille kukkoilla. Osa taas nöyristelee pomoa ja uskaltaa tuskin hengittää jos pomo ei oo erikseen sanonut että niin saa tehdä. Pahimmat vastarannankiiskit on minusta oikeasti aika huonoja tässä työssä eivätkä yhtään halua kehittää ammattitaitoaan. Monista työtehtävistä kieltäytyvät. Sanovat vaan että en tee.

Tää on ihan sairas työyhteisö. Hirveää virheiden kyttäämistä ja pikkuasioista nousee älyttömiä konflikteja. Aamulla kun tulee töihin odottaa että mistä tuolin paikasta on nyt huuto päällä. Ja minkä virheen on taas ite tehnyt.

Palaverit on välillä pelkkää huutoa. Asiat ei etene.

Oon ollu aiemmin yhteydessä työsuojeluunkin mutta siitä ei ollut kuin haittaa.

Onneksi on pari ihanaa työkaveria joitten kans voi puhua. Ollaan samassa liemessä.

Ennen nautin työstäni ja se oli mukavaa, kunnes tuli kehityskeskustelut. Sain negatiivista palautetta luonteenpiirteistäni, asiasta jolle en oikein voi mitään. Keskustelun jälkeen olin ihan ok ja kiitinkin pomoa rakentavasta kriitikistä, mutta sen jälkeen työnteko on ollut kauheaa ja ahdistun jo töiden ajattelemisesta. Mietin koko ajan omaa toimintaani, analysoin jokaista lausetta jonka sanon ja sätin itseäni jos en ole "täydellinen". Töiden jälkeenkin pohdin vaan, miten olisin voinut sanoa jonkun asian paremmin tai mitähän työkaveri/asiakas minusta ajattelee..

Ahdistun. Yritän ratkaista tilannetta etsimällä muita töitä. Olin ollut niin pitkään työtön ja pelkällä työkkärin pienellä tuella joten oli melkein pakko ottaa nykyinen työ vastaan. Nyt kun jatkostani neuvotellaan melkein toivon että sopimukseni ei jatku. Tiedän että paikkaan ei ole tunkua, joten en kyllä vie paikkaa keneltäkään muultakaan. Päivittäin tulee mietittyä eri vaihtoehtoja.