Taapero, välimatka, miehen oma aika
Tilanne siis tämä että olen parisuhteessa, meillä on yhteinen lapsi alta vuoden, välimatkaa 300 km.
Äiti asuu yksin kahden lapsen kanssa toisella paikkakunnalla, (isompi edellisestä parisuhteesta)
Nuoremman isää näemme vkonloppuisin ja välillä koko vkon miehen paikkakunnalla.
Ollaan sovittu että mies viettää kerran kk "omaa vkonloppua" jolloin luonnollisesti emme näe perheenä ja vetovastuu arjesta ja vkonlopusta äidillä.
Nyt mies on ruvennut haluamaan toista vapaata vkonloppua saman kuukauden sisällä ja jostain syystä ei tunnu tajuavan pointtia miksi en siihen ole suostuvainen kun muutenkin nähdään vain vkonloppuisin. Olenko siis natsi jos en tuosta miehen menosta kilju onnessani? Miten muilla perheellisillä kuinka usein heilutte kylillä ilman sitä puolisoa?
Kommentit (40)
En todellakaan suostuisi. Mutta en kyllä olisi edes suostunut tekemään lasta jos ei auttaisi saman katon alla.
Meillä mies käy pari kertaa vuodessa omilla menoilla, lähinnä pikkujouluissa tai kesäjuhlia. Ja se on yksi ilta, ei viikonloppu. Sama koskee toki myös mua. Mutta me viihdytäänkin keskenämme ja haluamme viettää aikaa yhdessä, kun arkisin olemme töissä ja illat lyhyet.
En kyllä ymmärrä edes tuota yhtä vapaata viikonloppua. Miksi sellainen pitää olla? Ei äidilläkään ole?
Ap vastaa
Äitinä pääsen kyllä myös menemään tarpeen vaatiessa eikä mies tätä vastustele vaan päinvastoin tuputtaa menemään "en koskaan kiellä sinua menemästä kavereidesi kanssa" mutta itse kun en koe sitä tarpeelliseksi edes joka kk olla erossa kun muutenkin saadaan olla vain vkonloput yhdessä. Mies ei tätä ymmärrä.
Mitään yhteistä lasta ei suunniteltu tähän muuten jo katastrofaaliseen tilanteeseen mutta näin tapahtui ja nyt kannetaan "yhdessä" seuraukset
Koittakaa pärjätä. Mies taitaa tosin jo suunnitella eroa.
Antaisin miehelle kaikki loputkin viikonloput vapaaksi.
Ap vielä
Ja vietämme isännän kanssa kuitenkin kerran 1,5-2 kk välein yhteisen illan ja yön kaksin hoitaen parisuhdetta jolloin yhteinen lapsi hoidossa. Tukiverkko on muutenkin olematon ja tunnen välillä olevani niin yksin tässä tilanteessa. Jos "tasapuolisesti" menisimme omat "vkonloppumme" niin yhteiset vkonloppumme viettäisimme aina myös niin että vanhempi lapseni olisi meidän kanssa aina ne. Tällä hetkellä vanhempi lapseni viettää joka toisen vkon isällään.
Ap edelleen..
Joo olen jo monta kertaa sanonut että jos kerta kk ei riitä hänelle niin jatkossa saa mennä niinkuin ennenkin vaikka joka vkonloppu ilman meitä..
Mutta tässä kohtaa minun pitäisi olla valmis kompromissiin kun kyseessä on hyvän ystävän pyöreät juhlat..Anna mun kaikki kestää!!
Ihan hullulta kuulostaa. Miksi ihmeessä mies tarvii noin paljon omaa aikaa? Viikot ja viikonloput?! Ei ole normaalia. Joten ei kuulosta siltä, että oikeasti haluaa sun kanssa olla.
Tilanne on se että mies on vakihommissa toisella paikkakunnalla (tekee 2-vuorotöitä) ja minä asun edelleen toisella paikkakunnalla esikoiseni takia koska häntä en mukanani voi viedä uudelle paikkakunnalle kun hän on täällä asunut ja juuret ovat täällä (mikään muu ei enää pidättele minua itseä täällä) olen siis kotoisin samalta paikkakunnalta kun nykyinen mieheni ja omat siteet sinne myös vahvat.
Tilanne on äärimmäisen hankala ja paskamainen
Lisättäköön vielä että tavattuamme mies vietti aika kosteita vkonloppuja kavereidensa kanssa tyyliin joka vkonloppu. Kavereillaan kun ei vielä ole lapsia niin eiväthän he ymmärrä miksi mieheni ei voi enää jatkossa olla riennoissa mukana. Ja tämä jatkuva kieltäytyminen kavereille kun kuulemma johtaa pian siihen ettei häntä pyydetä enää jatkossa mihinkään kun jatkuvasti pitää sanoa ei. Ja ollaan kuitenkin jo yli 30 että teinivuodet pitäis jo ruveta olemaan ohi.
Minkä ikäinen vanhempi lapsi on? Jos sun tukiverkkokin on sillä toisella paikkakunnalla, harkitsisin vakavasti muuttoa sinne, mutta omaan asuntoon, en sen miehen.
Kerropa millä tavalla mies joustaa. Mieti vastausta tarkasti ja objektiivisesti.
Kyllä muuttaisin mieheni perässä toiselle paikkakunnalle, jos suhde sitä vaatisi. Meinaatteko kauankin jatkaa tuota?
Vanhempi lapsi aloitti koulun syksyllä ja oon täällä onneksi saanut olla tukemassa hänen koulutaivaltaan äitiyslomani aikana.
Tilanne on jatkunut 2,5 vuotta kaukosuhteena. Nyt lisänä taapero alta vuoden.
Miehen joustamisesta en kyllä osaa sanoa juuta en jaata. Toki hoitaa taaperoa kun nähdään mielellään. Ettei se ole silloin mitään pakkopullaa.
Tilanne ei ole edennyt mihinkään suuntaan tähän asti ja nyt olen itse alkanut päätöstä pidemmän aikaa sulattelemaan ja järjestelemään koska nykyisenä hommana tämä ei kauaa pyöri
Mutta ihan hienoa kuulla etten ole yksin mielipiteeni kanssa että muitakin löytyy jotka on samaa mieltä kanssani että kohtuus kaikessa.
En tiedä kun tätä samaa asiaa täytyy jatkuvasti olla rautalangasta vääntämässä. Meillä on muuten olosuhteisiin nähden kaikki toiminut tähän asti hyvin kun alusta asti tiedetty että ainakaan helppoa tämä ei tule olemaan
Lapsi mennyt vasta kouluun, joten olisittehan voineet muuttaa hyvissä ajoin ennen koulun alkua toiselle paikkakunnalle... Ja edelleenkin voitte muuttaa. Taidat olla vaan epävarma sinun ja miehen suhteesta?
un esikoisen muutto ei tule kyseeseen. Se tässä mättää myös. Hänen isänsä ei tulisi muuttoa hyväksymään ja lapsen vieminen häneltä toiselle paikkakunnalle kaataisi kaikki yhdessä sovitut asiat. Ollaan eron jäljeen pystytty kaikki lapsen asiat hoitamaan kunnialla. Kyse ei ole siitä ettenkö esikoista mukaani haluaisi vaan siitä että enemmän tekisin hallaa kaikille osapuolille toimimalla näin. Esikoiseni isä on syntymästä asti todella paljon hoitanut lastamme ja tällä hetkellä ihan jo tässä tilanteessa koen että hän on se parempi lähivanhempi tällä hetkellä. Tilanne ei joka tapauksessa ratkea kaikkia tyydyttävällä tavalla, mutta lasteni parasta olen yrittänyt koko ajan ajatella niinkään välittämättä omista haluamisistani. En epäröi mieheni ja muuton suhteen vaan epäröin esikoiseni suhteen miten meidän väleihin tämä tulisi vaikuttamaan, koska itse tiedän kokemuksesta millaista on kasvaa ilman toista vanhempaa ja sitä en missään nimessä halunnut oman lapseni kokevan.
Siis ymmärsinkö oikein, että kuse olisi yhdestä viikonlopusta jolloin miehesi haluaisi mennä kaverinsa synttäreille? Ei siis mistään pysyvästä "kaksi vapaata vkonloppua/kk" -järjestelystä? Jos näin, niin totta kai antaisin miehen mennä. Jos tuollaisia juhlia järjestetään, meillä ainakin pyritään asiat järjestämää niin että sinne päästään. Aika nipo olet jos kiellät.
Ap:n mies on vähän kuin joku kummisetä. Isän käytöstä tuo ei ole nähnytkään.
Jos mies on arki-illat yksin omalla paikkakunnallaan, niin _olisin_ ihan tosi vihainen, jos ilmoittaisi haluavansa säännöllisesti yhden viikonlopun "vapaaksi". Ymmärtäisin silloin tällöin, esim. kolme kertaa vuodessa, mutta en todellakaan säännöllisesti. Jos jonkun pitäisi saada se vapaa vkl, niin yhteisen lapsen äiti.
Valitettavasti mies haluaa poimia rusinat pullasta. Klassinen esimerkki vastuutaan ymärtämättömästä ja keskenkasvuiseksi jääneestä miehestä.