Taapero, välimatka, miehen oma aika
Tilanne siis tämä että olen parisuhteessa, meillä on yhteinen lapsi alta vuoden, välimatkaa 300 km.
Äiti asuu yksin kahden lapsen kanssa toisella paikkakunnalla, (isompi edellisestä parisuhteesta)
Nuoremman isää näemme vkonloppuisin ja välillä koko vkon miehen paikkakunnalla.
Ollaan sovittu että mies viettää kerran kk "omaa vkonloppua" jolloin luonnollisesti emme näe perheenä ja vetovastuu arjesta ja vkonlopusta äidillä.
Nyt mies on ruvennut haluamaan toista vapaata vkonloppua saman kuukauden sisällä ja jostain syystä ei tunnu tajuavan pointtia miksi en siihen ole suostuvainen kun muutenkin nähdään vain vkonloppuisin. Olenko siis natsi jos en tuosta miehen menosta kilju onnessani? Miten muilla perheellisillä kuinka usein heilutte kylillä ilman sitä puolisoa?
Kommentit (40)
Kyse on nyt tämän kuun poikkeuksesta. En todellakaan tulisi jatkossa suostumaan kahteen vkonloppuun kk ja mies todellakin tietää sen.
No just taas. En jaksaisi katsoa tuollaista ollenkaan, en kuukauttakaan. Mies - tai poika, saisi mun puolesta mennä ja viettää keskenään lapsetonta kosteaa aikaa ja minä olisin lasteni kanssa hyvin tyytyväisenä. Kuinka vanha tämä miespoika muuten on? 20 vuotias peräti...?
Ap:lle yksi neuvo: älä tee niitä kersoja enää yhtään!!
Kai se mies nuo tulevat synttärit on tiennyt jo etukäteen?
No joka tapauksessa..miksi se mies ei voi etsiä töitä sieltä sinun paikkakunnaltasi?
Ap täällä..
Enpä olekkaan tekemässä yhtään ainutta lasta enää. Eipä pitänyt esikoisen jälkeenkään toista tulla. Että ihan hyvän neuvon annoit.
Niinkuin aiemmin jo mainitsin yli 30 ollaan.
Kutsu synttäreille tuli viime vkolla että viime tipassa sekin.
Ainakin toinen maailmansota tästä saatiin aikaiseksi.
Niin miehellä kaikki tuolla asuinpaikkakunnalla, itsellä käytännössä myös. Ei ole etsinyt työpaikkaa täältä kun on 10 vuotta ollut samalla työmaalla. Ja nykyisen työllisyystilanteen vuoksi ei kannata luopua vakipaikasta.
Käyttäjä3309 kirjoitti:
itse tiedän kokemuksesta millaista on kasvaa ilman toista vanhempaa ja sitä en missään nimessä halunnut oman lapseni kokevan.
Joka tapauksessa toinen lapsistasi kasvaa niin, että toinen vanhemmista on läsnä vain viikonloppuvanhemman roolissa. Nyt se on nuorempi lapsesi, jos muutat toiselle paikkakunnalle kuvio kääntyy ja vanhempi lapsesi saa viikonloppuvanhemman.
Ollaan nuoremman lapsen kanssa aamuvuorovkoilla oltu miehen työnä välillä. Iltavuorovkolla on edes ns. turha mennä sinne koska ei kerettäisi aamuisin paljoa näkemään.
Olen siis toistaiseksi kokenut olevani hyödyllisempi täällä päässä missä esikoinen aloitti koulun.
Ja omalla kommentillani tarkoitan sitä että oma toinen vanhempi ei ollut edes vkonloppuisin läsnä saati arkena. Kerran kaksi vuodessa nähtiin.
Kenen isää ja äitiä siis näet? Aivan käsittämättömiä nämä uusperhekuviot. Eihän tuosta aloituksesta saa mitään tolkkua.
Ap vastaa
Eli asun yksin kahden lapsen kanssa
paikkakunnalla (jossa esikoinen edellisestä parisuhteesta syntynyt) hänen isänsä asuu myös samalla paikkakunnalla. Olemme eronneet.
Nuoremman lapsen isä ei asu täällä, jonka kanssa seurustelen vaan tapaamme toistaiseksi vkonloppuisin miehen töiden ja tämän tilanteen vuoksi kun asun täällä. Nyt on kyse tämän nuoremman lapsen isän menoista tässä kuukaudessa
Niin melkoinen kuvio tosiaan kun itsekkään ei tahdo menossa pysyä mukana
Jos kyse yhdestä viikonlopusta tai oikeastaan yhdestä illasta (vai kauan nämä synttärit kestävät?) , niin anna mennä. Miksi ette mene normaalisti miehen luokse ja sitten hän käy synttäreillä?
Isompi ongelma tosin on tämä teidän asumisjärjestely. Miestä saattaa harmittaa, että ei voi olla lapsensa ja sinun elämässä normaalisti ja sinä vielä sanelet päälle mitä hän voi tehdä viikonloppuisin. Jotenkin arvelisin miehen viettävän yksin arjet ja sitten kolme viikonloppua teidän kanssa. Siihen yhteen vapaaseen viikonloppuun ei välttämättä satu kavereiden vapaat viikonloput. Jos olisin mieheni olisin hyvin vihainen siitä, että et haluaisi asua kanssani omalla kotipaikkakunnallasi. Annat entisen miehesi sabotoida elämääsi.
Mies makaa ja nukkuu yleensä krapulassa seuraavan päivän pitkälle iltapäivään. Mitä me siellä tehtäisiin silloin? Ei osaa juoda kohtuudella. Yleensä sunnuntaina lähden takaisin omalle asuinpaikkakunnalle iltapvällä. Kuljemme nuoremman lapsen kanssa junalla nimittäin.
En koe että entinen mies sabotoi elämääni vaan esikoinen ei halua muuttaa täältä kun on ikänsä asunut täällä. Itse koen itseni epöonnistuneeksi jos hylkään hänet tänne ja muutan itse pois. Toki näkisimme jatkossakin mutta vain vkonloppuisin. Niin kuin jo aiemmin mainitsin. Isä on hyvin tärkeä esikoiselle ja tässä kohtaa koen että parempi lähivanhempikin tällä hetkellä.
Mies viettää yksin arjet koska iltavuorossa 14-24, aamuvuorossa 6-14. Aamuvuorojen jäljiltä yleensä zombie ja iltavuorovkoilla nukkuu sitten pidempään. Harvemmin tosiaan näkee kavereitaan viikolla juurikin noiden työaikojen takia.
Tuo oma aika on jokaisessa suhteessa vähän omanlaisensa käsite. Tiedän miehiä, jotka ei laske esim. lätkäharjoitksia omaksi ajaksi vaan vasta saunaillat. Toisaalta tiedän myös naisia, jotka äitiyslomallaan ollessaan laskivat työpäivät miehen omaksi ajaksi.
Eihän tuo ehkä sinulle reilulta tunnu, mutta mies on kuitenkin vähentänyt kaverien kanssa iltojen viettoja 75%. Ja jos hän nyt vaan sattuu asumaan toisella paikkakunnalla, niin arkisin hän ei vaan voi olla lastaan hoitamassa. Tuskin kuitenkaan haluat hänen irtisanoutuvan lapsen hoidon takia. Ymmärrän tuo toisen viikonlopun, jos on joku spesiaalijuttu, mutta en jatkuvana käytäntönä.
Lainaan tähän vain täältä oppimaan lausetta: "jos ei halua lapsia, kannattaa pitää ne housut jalassa".
Vierailija kirjoitti:
Mies makaa ja nukkuu yleensä krapulassa seuraavan päivän pitkälle iltapäivään. Mitä me siellä tehtäisiin silloin? Ei osaa juoda kohtuudella. Yleensä sunnuntaina lähden takaisin omalle asuinpaikkakunnalle iltapvällä. Kuljemme nuoremman lapsen kanssa junalla nimittäin.
En koe että entinen mies sabotoi elämääni vaan esikoinen ei halua muuttaa täältä kun on ikänsä asunut täällä. Itse koen itseni epöonnistuneeksi jos hylkään hänet tänne ja muutan itse pois. Toki näkisimme jatkossakin mutta vain vkonloppuisin. Niin kuin jo aiemmin mainitsin. Isä on hyvin tärkeä esikoiselle ja tässä kohtaa koen että parempi lähivanhempikin tällä hetkellä.
Joka tapauksessa tämä ongelma on sinun puolellasi eikä kuopuksesi isän puolella. Vaikka moni tässä ketjussa yrittää syyllistää kuopuksen isää. Tottakai annat hänen mennä menoihinsa kunnes olet valmis asumaan hänen kanssaan perheenä. Hän joustaa paljon nyt jo. Vanhempi lapsesi olisi voinut mennä kouluun kotipaikkakunnallesi ja nähdä isäänsä 2 viikonloppuna kuussa. Tämä ei ole mahdotonta nytkään. Ei exäsi voi pakottaa sinua jäämään paikalleen eron jälkeen. Sinä olet ilmeisesti lähihuoltaja ja exä etä? Jos toisin päin niin sitten vaikeampi homma ja tilanne aiheuttaa surua kaikille.
Kuulostaa kyllä vaativalta tilanteelta ja sinä äidiltä joka ajattelee kaikkien etuja. Vanhimman lapsen etua ja oikeutta omaan sukuunsa, nuoremman oikeutta omaan isäänsä ja uuden miehesi oikeutta lapseensa ja omaan aikaansa.
Toivottavasti et unohda itseäsi.
Itse ongelmaan...kerta nyt on kyseessä yhden kk ylimääräinen meno niin antaisin mennä. Keskustelisin kylläkin jo tulevasta pikkujoulukaudesta, tulevista synttäreistä jne. Että huomioisi sen oman vkl satuttamaan niihin.
Mutta yleensä ihmettelen tuota etähuoltajan "oikeutta" yksi vapaa vkl/kk. Sellaista kun on harvalla samassa taloudessakaan asuvalla, vaan viihteellä käydään joitakin kertoja vuodessa yhden yön verran, ei koko vkl.
Ystäviäkään perheelliset eivät välttämättä näe (ilman lapsia) edes joka viikko. Esim tuo miehesi aamuvuoro viikko klo 6-14 on hyvin yleinen työaika. Väsyttäähän sen jälkeen, mutta mikäs siellä on yksin ollessa vetäistä pikku päikkärit ja lähteä sitten tapaamaan ystäviä tai harrastamaan. Perheelliset myös joutuvat tottumaan siihen että asioita on vaan tehtävä väsyneenä jos jotakin haluaa tehdä.
Miten miehesi myöskään raaskii olla erossa pikkuisesta kun on tuo oma vkl? Siihenhän voi tulla 2 vkn tauko ettei näe lastaan + jos sattuu vielä se teidän yhteinen vkl.
Siinäpä herää kysymys että miten raaskii olla sen pari vkoa erossa omien menojen takia? Ei riitä yksi yö vkonloppusin kun seuraavana päivänä ei pysty hoitamaan kuin väkisin. Tuntui olevan 3 vkoa näin kesälomalla yhdessäoloa riittävästi. Oli saatava kokonainen vko lepolomaa omiin askareisiin ennen työhön paluuta. Itse olin vkon töissä näin ollen siinä oli oma "lepolomani ja olin sen "lomalla" kun taapero oli isällään koko vkon. Mielenkiintoista!
Mies ei tunnu tätä ymmärtävän että perheelliset eivät käy joka kk missään. Ja arki pyörii normaaliperheissä lapsen ehdoilla eikä niin että mitä minä haluan.
Tilanne on ahdistava itselleni, väkisinkin kun ajattelen muita että kaikki sujuisi hyvin itsestä viis
Ap
Kuinka monessa perheessä isä/äiti viettää lomalla aikaa yksinään kokonaisen viikon?
Tässä kuussa mies on mennyt oman vkonloppunsa, olen järjestänyt toisena vkonloppuna yhteisen illan öineen että lapsella oli hoitaja ja nyt vielä sattuisi olemaan tämä ylimääräinen meno jonka myötä hän on kompromissinä ehdottanut että ottaisi nyt yhden pekkasen ja tulisi päivää ennen ja lähtisi päivää aikaisemmin kotiinsa ja juhlimaan niitä kaverinsa synttäreitä. Mies hoitaa kyllä poikaa hyvin kun ollaan kaikki saman katon alla, siinä ei ole valittamista