Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tahattomasti lapsettomat, miksi lapsettomuus on "maailmanloppu"?
19.11.2016 |
Koetan ymmärtää siskoani, joka on käynyt useampia vuosia lapsettomuushoidoissa ja käy lisäksi terapiassa tms juuri lapsettomuuden takia. Tarkoitus on ilmeisesti, että hän voisi asian vielä hyväksyä, koska uusia hoitovaihtoehtoja ei käsittääkseni enää juurikaan ole, mutta hän on hyvin kaukana siitä. Elämä ei suunnilleen ole hänestä elämisen arvoista ilman lasta vaan siitä puuttuu kaikki miellekkyys ja tarkoitus, jotka vain lapsi voisi täyttää.
Minä olen siitä onnellisessa asemassa, etten ole ikinä halunnut lapsia. Sanon onnellisessa siksi, etten ainakaan joudu koskaan kohtaamaan lapsettomuutta. En siis ymmärrä alkuunkaan sitä, että biologisen lapsen puuttuminen voi noin totaallisesti määritellä ihmisen koko elämän ja identiteetin. Tavallaan ymmärrän toki sen, että jotakin asiaa voi haluta hyvin paljon, mutten sitä, että juuri se yksi asia on ihmisen mielestä ainut mahdollinen avain onnelliseen elämään.
Tuntuu välillä niin avuttomalta, kun ei yhtään tajua, mitä sisko käy läpi. Löytyisikö täältä ihmisiä valaisemaan asiaa? Surettaa, kun olen menettänyt ennen niin elämäniloisen siskoni ja saanut tilalle ihmisen, jonka koko elämä pyörii yhden asian puuttumisen ympärillä. Voiko hyvä terapia auttaa vielä tuollaisessa tilanteessa niin, että hän oikeasti voisi kokea saavansa iloa muustakin kuin lapsesta?
Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä tällä ketjulla, se ei ole tarkoitus, koetan vain ymmärtää vähän paremmin. Näitä mietteitäni en ole siskolleni koskaan kertonut.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Ystävä hyvä, sushi tai inkivääri ei aiheuta keskenmenoa. Raskaus menee kesken, jos sikiössä on jotain kromosomitasolla vialla. Lasillinen punaviiniä ei myöskään vaikuta sikiön kromosomeihin millään tavalla.
Unohda suunnittelu ja rentoudu. Jos jätätte matkan varaamatta siinä toivossa että olet raskaana, voit olla varma että et ole raskaana tuolloin. Sen sijaan että kyttäät syömisiäsi ja karsit harrastuksia, mene gynelle tarkistuttamaan munasarjasi ja hormonitasosi, samoin miehen sperma.
Tämä on yksi suurimmista syistä miksi lapsettomat ovat niin onnettomia, elämä pyörii raskautumisen ympärillä, seksiä on harrastettava just silloin kun kalenteri sanoo,karsitaan normaali elämä ja ystävät, ollaan ylivarovaisia, testejä tehdään heti kun menkat ovat puoli päivää myöhässä. Ei kenenkään pää tuollaista kestä. Raskautuminen on biologiaa ja tuuripeliä, ei siittiö ja munasolu jää kohtaamatta jos nainen on syönyt viime viikolla sushia lounaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse "nuorena" tahattomasti lapsettomana en ole vielä valmis ikäni takia heittämään toivoa hukkaan. Toivon/toivomme joka kuukausi positiivisesta raskaustestiä. Juuri ennen kuukautisia huomaan kehossani muutoksia. Olenko kenties raskaana? Kuukautiset saattavat olla pari päivää oletetusta myöhässä. Joko vihdoinkin olen raskaana? Joka kuukausi saan toivoa ja lopulta pettyä. Kaksi keskenmenoa kokeneena ilo on vaihtunut epätoivoon.
Elämää ei pysty suunnitella pitkälle eteenpäin. Ennen olisimme tässä vaiheessa alkaneet suunnitella kevän ja kesän ulkomaanmatkoja. Nyt lasken jatkuvasti raskauslaskurilla, että jos JUURI nyt tulisin raskaaksi niin milloin saan vielä lentää. Eli mihin ajankohtaan voimme matkan varata.
Käytän harvoin alkoholia, mutta nyt joudun laskemaan aina milloin voin mennä juhliin tai illanistujaisiin, sillä en halua kertoa kaikille miksi kieltäydyn punaviinilasista. En siis uskalla ottaa alkoholia enää ovulaation jälkeen. Sama koskee esim. inkivääriä ym. erilaisten ruoka-aineiden kanssa. Eli joudun taas laskemaan koska voin käydä ystävieni kanssa sushilla. Kahden keskenmenon jälkeen haluan minimoida riskin kolmanteen keskenmenoon.
Olen luopunut rakkaista urheiluharrastuksista, jotka eivät sovi yhteen mahdollisen raskauden kanssa.
Tässä nyt asiat jotka tulevat mieleeni näin äkkiseltään. Mikäli ikää olisi enemmän ja joutuisin/joutuisimme hyväksymään asian, ettei lasta tule ei se ehkä olisi maailmanloppu. Olisi tavallaan myös helpottavaa tietää, ettei enää mikään auta. Voisi varata matkan vaikka kahden vuoden päähän eikä elämä pyörisi ovulaation ja kuukautisten ympärillä.
Tottakai yrittämisen voisi lopettaa jo nyt ja näin loppuisi elämän epävarmuus. Mutta tosiaan alle 30-vuotiaana aikaa saada oma lapsi on vielä runsaasti ja sen takia emme voi luopua toivosta.
Olipa pitkä vuodatus, mutta pääpointtina ehkä se, että elämän epävarmuus ja jatkuvat toive raskaudesta on se, mikä ajaa tahattomasti lapsettomat "masentuneiksi".
Kiitos vastauksesta, mutta munasarjat ja sperma on jo tarkistettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei sinällään lapsen haluaminen ihmetytä. Onhan se yksi maailman luonnolimpisia asioita, mutta sitä en ymmärrä miten joidenkin on ihan pakko saada BIOLOGINENlapsi.
Okei, adoptio on kallista ja aikaa vievää puuhaa, mutta minusta on ihan sama mikä lapsi sinulla on hoidettavana jos äidinvaisto on niin vahva kuin monet antaa ymmärtää. Jos itse paljastuisin kyvyttömäksi saamaan lapsia niin olisin ehdottomasti valmis adoptoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinällään lapsen haluaminen ihmetytä. Onhan se yksi maailman luonnolimpisia asioita, mutta sitä en ymmärrä miten joidenkin on ihan pakko saada BIOLOGINENlapsi.
Okei, adoptio on kallista ja aikaa vievää puuhaa, mutta minusta on ihan sama mikä lapsi sinulla on hoidettavana jos äidinvaisto on niin vahva kuin monet antaa ymmärtää. Jos itse paljastuisin kyvyttömäksi saamaan lapsia niin olisin ehdottomasti valmis adoptoimaan.
Myös miehiä voi lainata, ei ole pakko olla omaa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinällään lapsen haluaminen ihmetytä. Onhan se yksi maailman luonnolimpisia asioita, mutta sitä en ymmärrä miten joidenkin on ihan pakko saada BIOLOGINENlapsi.
Okei, adoptio on kallista ja aikaa vievää puuhaa, mutta minusta on ihan sama mikä lapsi sinulla on hoidettavana jos äidinvaisto on niin vahva kuin monet antaa ymmärtää. Jos itse paljastuisin kyvyttömäksi saamaan lapsia niin olisin ehdottomasti valmis adoptoimaan.
Totta kai adoptiolapsi olisi aivan yhtä ihana asia. Miksi useat tahattomasti lapsettomat eivät siis adoptoi?
Adoptio ei ole mikään lapsettomuushoito. Kuvittele, että olet yrittänyt ensin omaa lasta viisi vuotta, käynyt kalliit hoidot ja muut läpi ja olet aivan rikki. Tuon ruljanssin jälkeen harvalla on enää henkisiä tai taloudellisia paukkuja laittaa prosessiin joka voi kestää toiset 3-5 vuotta, maksaa maltaita, ja jonka lopputulemasta ei ole mitään takeita.
Älkäämme siis kyseenalaista jo muutenkin herkillä olevia lapsettomia siitä, etteivät he harkitse adoptiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinällään lapsen haluaminen ihmetytä. Onhan se yksi maailman luonnolimpisia asioita, mutta sitä en ymmärrä miten joidenkin on ihan pakko saada BIOLOGINENlapsi.
Okei, adoptio on kallista ja aikaa vievää puuhaa, mutta minusta on ihan sama mikä lapsi sinulla on hoidettavana jos äidinvaisto on niin vahva kuin monet antaa ymmärtää. Jos itse paljastuisin kyvyttömäksi saamaan lapsia niin olisin ehdottomasti valmis adoptoimaan.Myös miehiä voi lainata, ei ole pakko olla omaa parisuhdetta.
Jos "vika" on naisessa ja sellainen ettei edes hedelmöityshoidot auta siinä ei paljon ole väliä mistä se sperma on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinällään lapsen haluaminen ihmetytä. Onhan se yksi maailman luonnolimpisia asioita, mutta sitä en ymmärrä miten joidenkin on ihan pakko saada BIOLOGINENlapsi.
Okei, adoptio on kallista ja aikaa vievää puuhaa, mutta minusta on ihan sama mikä lapsi sinulla on hoidettavana jos äidinvaisto on niin vahva kuin monet antaa ymmärtää. Jos itse paljastuisin kyvyttömäksi saamaan lapsia niin olisin ehdottomasti valmis adoptoimaan.
Minua ihmetyttää se, että edelleen ihmiset luulevat, että lapsen saaminen adoption kautta on itsestäänselvyys. Ei ole. Kaikki eivät saa adoptiolasta vaikka odottaisivat 10 vuotta. Esim. ikä tai jokin sairaus kuten epilepsia tai diabetes voivat olla syy siihen, että adoptio ei toteudu.
Jos et ole ikinä halunnut lapsia, niin mitä ihmettä teet vauvapalstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei mitään oikeaa fyysistä vikaa kumppaneista tutkimuksissa löydy, eikä lapsia kuulu, niin silloin antaisin olla. Luonto tietää jos geenit ei sovi yhteen.
Ja jos sitten pakolla se lapsi hoidoilla hommataan niin hän luultavasti omaa jotain geneettistä ongelmaa. Voisi ajatella sen lapsen kannalta myös. Tiedän, että se MINÄHALUUN on tosi vahva, koska lisääntyminen on normi. Mutta ehkä kumppani tai aika on vain väärä.
Itse menetin kyvyn saada lapsia sairauden vuoksi ja surin sitä kyllä paljon. Mutta surin kuitenkin oman unelman menetystä, sitä että olisi ollut läheisiä pieniä ihmisiä, joita rakastaa. En surrut äitiyden menetystä, synnyttämisen ja kakkavaippojen menetystä tai loputtoman vastuun menetystä. Nyt vanhempana tiedän, että äitiys ei olisi ollut minun juttuni kuitenkaan. Selkeästi geenini ovat liian huonot. Nyt olen iloinen, että ei ole lasta, joka olisi joutunut kärsimään samoista sairausasioista kuin minä. Oma äitini on jo joutunut kestämään sisareni kuoleman liian nuorena samaan tautiin.
Tiedän,että monien mielestä näkökulmani on kylmä, mutta haluan tuoda sen esiin kuitenkin. Maailma ei tarvitse sairaita lisää niitä ehdoin tahdoin tekemällä.
Tietysti sitä toivoo, että kaikki ihmiset saisivat elämässään asiat jota he toivovat.
Aikuisuuteen kuuluu kuitenkin hyväksyä että ihminen ei saa kaikkea mitä haluaa; unelmatyötä, rikkauksia, unelmapuolisoa, unelmaperhettä, unelmakotia, unelmaelämää...
Siksi olisi tärkeä ymmärtää, ettei oma onnellisuus voi perustua ulkoisiin asioihin. Muuten on koko ajan onneton kun jotain puuttuu. Onnellisuus lähtee itsestä. On väärin myös lasta kohtaan että hänen tehtävänä on olla vanhempansa onnellisuuden tekijä ennen kuin on edes ehtinyt syntyä. Ei sellaista vastuuta voi lapselle laittaa.
Itse en ole tuollaiseen tahattomasti lapsettomien tenttaamiseen törmännyt ikinä. Toisin kuin vapaaehtoisesti lapsettomana, etenkin naisena elämä se vasta onkin jatkuvaa perustelua ja väittelyä kanssa ihmisten kanssa.