Pariskunnat, jotka eivät ole onnistuneet saamaan lapsia, hankkivat usein lemmikkieläimen, jota alkavat kutsumaan pojaksi/tytöksi

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, jos vakaumuksellisella velalla on kuitenkin lemmikki. Ensin hankitaan yksi koira lapsen korvikkeeksi. Ja sitten muutaman vuoden päästä toinen ja niin onkin saatu tämä lakisääteinen lapsiluku täyteen.

Ja itse ollaan ihan sokeita sille, että koirat on hankittu lasten korvikkeeksi.

Entä jos vela onkin vanhusten palvelutalossa töissä ja hankkii seurakoiran, jolla ilahduttaa vanhuksia?

Entä jos on ammatiltaan eläinlääkäri ja asiakas tulee lopetuttamaan tervettä koiraa, jolloin lääkäri mieluummin antaa itse kodin koiralle?

Entäs jos harrastaa vaikkapa metsästystä? Onko se suomenajokoira sitten velalle joku lapsen korvike?

Tai työkseen kouluttaa homekoiria tai verensokerin haistavia koiria..

Entäs jos hommaan kotiini minipossun ja olen sinkku, korvaanko silloin possulla miehen vai kelpaako ainoastaan simpanssi?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani perhe koostuu isästä, äidistä ja heidän pojistaan (= sekarotuinen koiruli Topi ja aito Saksanseisoja Seisokki) sekä tyttö Musukatar (=undulaatti )

Siis koiran nimi on Seisokki?? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset asiat sitä saakin ihmisen pahoittamaan mielensä - että ihan tosissaan jäät miettimään tuollaista asiaa. Hanki elämä.

Ap. selvittää: En ole pahoittanut mieltäni moisesta, mutta onhan ihmislapsia kohtaan halveeraavaa puhua omista koiristaan lapsina, joita ne eivät ole, vaan lemmikkieläimiä.

Tiedän montakin parisuhteessa elävää naista, jotka eivät jostain syystä ole onnistuneet lisääntymään lapsillaan, niin he ovat lapsettomuutensa tilalle hoivavietin purkautumiseksi hankkineet sitten koiran tai useammankin koiran, joita sitten pokkana nimittelevät tytöiksi/pojiksi.

Minulla on elämä, ei minun tarvitse sitä erikseen hankkia.

Miksi ja miten se halveeraa? Perustele mulle kun en oikeasti ymmärrä. Ainoa, joka tästä vetää herneen nenään, olet sä ihan itse.

Sulla on omien sanojesi mukaan elämä, mutta silti loukkaannut tyttöjen ja poikien puolesta. No elämä se on tylsäkin elämä :)

Hyvä poika, hyvä poika! Ton lauseen kuulee meillä useamman kerran päivässä, jopa ihmislapset sitä hokee koiralle.

Samoin tekevät myös nuoret parit, jotka eivät vielä halua tahi uskalla perustaa perhettä. Eipä ole minun asiani, vaikka hankkisivatkin kokeeksi karvalapsia.

Pyhä Synnyttäjä (ap) kokee arvonsa jotenkin nousseen, kun on kyennyt puskemaan pillustaan muutaman kakaran.

Samaistun kuitenkin aloittajaan siinä mielessä, etten myöskään pysty ymmärtämään lemmikkien liiallista inhimillistämistä. Tunnen monta lapsetonta naista, jotka ovat hankkineet parisuhteensa liimaksi yhteisen koiran, jolle puetaan ties mitä karvahuppupalttoota ja lässytetään kuin vauvalle. Ei se siitä mukulaksi muutu, eikä ainakaan opi vastaamaan "Kuka on mamman rakas?"-kyssäriin. T. 26

Ja entäpäs tätini jonka aikuiset lapset ovat jo muuttaneet pois ja joka nyt mummuna hoivaa sekä lapsenlasta että kahta omaa koiraansa, joita tytöikseen kutsuu?

Lemmikit eivät ole minkään korvikkeita mutta hellyyden ja hoivavietin kohteita. Sitä viettiä on toisilla enemmän, toisilla vähemmän, ja sitä on läpi ihmisiän silloinkin kun lastenteon aika on jo kaukana takana.

paskan jauhaminen ja vittuilu on ilmeisesti hauskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset asiat sitä saakin ihmisen pahoittamaan mielensä - että ihan tosissaan jäät miettimään tuollaista asiaa. Hanki elämä.

Ap. selvittää: En ole pahoittanut mieltäni moisesta, mutta onhan ihmislapsia kohtaan halveeraavaa puhua omista koiristaan lapsina, joita ne eivät ole, vaan lemmikkieläimiä.

Tiedän montakin parisuhteessa elävää naista, jotka eivät jostain syystä ole onnistuneet lisääntymään lapsillaan, niin he ovat lapsettomuutensa tilalle hoivavietin purkautumiseksi hankkineet sitten koiran tai useammankin koiran, joita sitten pokkana nimittelevät tytöiksi/pojiksi.

Minulla on elämä, ei minun tarvitse sitä erikseen hankkia.

Miksi ja miten se halveeraa? Perustele mulle kun en oikeasti ymmärrä. Ainoa, joka tästä vetää herneen nenään, olet sä ihan itse.

Sulla on omien sanojesi mukaan elämä, mutta silti loukkaannut tyttöjen ja poikien puolesta. No elämä se on tylsäkin elämä :)

Mikä helkutin tylsä elämä, eihän toki, mutta sinun elämästäsi en olisi aivan satasella varma, että olisko ihan hatusta vedettynä arvioni sinun elämästäsi, että se on todellakin tylsä, kun edes viitsit vaivautua kommentoimaan moisesta aiheesta. Mutta minä pysyn edelleen kannassani, että elukat ovat erikseen narttuineen ja uroksineen, ja ihmislapset tyttöineen ja poikineen.

Kun meillä oli kollikissa, sitä kutsuttiin sen nimellä ja monilla lempinimillä. Ei tullut mieleenkään kutsua sitä tylsästi "pojaksi," varsinkaan, kun se oli huushollissamme ainoa, jolla kasvoi rintakarvat. Mies pitää nyt ajoittain viiksiä, jotta edes jollakin olisi perheessämme viikset. Ilman lukulasejaan hän ei näe partahaiveniani.

Olen onnellinen, ettei kukaan tuttu kutsu lemmikkiään "meidän neidiksi." Sen rinnalla tytöttelyt ja pojittelut unohtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Kun meillä oli kollikissa, sitä kutsuttiin sen nimellä ja monilla lempinimillä. Ei tullut mieleenkään kutsua sitä tylsästi "pojaksi," varsinkaan, kun se oli huushollissamme ainoa, jolla kasvoi rintakarvat. Mies pitää nyt ajoittain viiksiä, jotta edes jollakin olisi perheessämme viikset. Ilman lukulasejaan hän ei näe partahaiveniani.

Olen onnellinen, ettei kukaan tuttu kutsu lemmikkiään "meidän neidiksi." Sen rinnalla tytöttelyt ja pojittelut unohtuvat.

Voi aargh... Mulla menee inhon väreet joka kerta, kun joku äiti-ihminen puhuu lapsistaan 'meidän neiti' tai 'meidän pikku-herra'. Yöksistä

"Tyhjä syli", lässynlää.

Vittuako se sinulle ap kuuluu, täyttääkö joku lemmikin hankinnalla jotain tyhjiötä vai ei? Ilmeisesti koet itsesi hyvin tärkeäksi, kun olet onnistunut vääntämään pari kakaraa ja samalla koet vahingoniloa ja ylemmyyttä niitä kohtaan, jotka eivät ole onnistuneet saamaan lapsia. Koet myös salaa vahingoniloa siitä, jos joku päättääkin olla tekemättä lapsia ja katuu sitä myöhemmin.

Meillä on kaksi poikaa (ihmislasta) ja kaksi tyttöä (koiria, toinen vanhempi kuin pojat ja toinen nuorempi). Mitähän korvaavat?

Vierailija kirjoitti:

9/9:ltä utelen vaan, että milloin on hauvavauvelisi mahdollinen itsenäistyminen tapahtuu, kuten ihmislapsilla?

Ei koskaan. Eläimistä tulee vanhemmiten vain vauvamaisemia

T. Vanhan kissan sisko

Kyl mä aion hankkia lapsia. Meillä on kolme kissaa ja kutsun niitä karvalapsiksi,kissoiksi tai pojiksi. Ei se tee musta velaa jos koen nää kissat mulle tärkeiksi ja perheenjäseniksi. Lapsen tulon jälkeen ne on vieläki mun karvalapsia ja lapsi on lapsi :D 

Mä tiedän kolmekymppisen nuoren naisen joka hassannut jotain kymppitonnin lapsettomuushoitoihin ja nyt kun viimeinenkään keinosiemennysprojekti ei tuottanut tulosta on nyt sitten varannut koiran otettavaksi kevättalvella, huolimatta siitä että perheessä on muita nelijalkaisia jo ennestään. Kyllä säälittää tuleva koiranpentu ihan sairaasti jo nyt.

Jotenkin ihan naurettavan absurdi väite, että vela ottaisi koiran lapsen korvikkeeksi :D Jos ei halua lasta, niin miksi ihmeessä tarvitsisi mitään korviketta lapselle? Eihän tällaisessa päättelyssä ole mitään päätä eikä häntää. Minä en halua lasta koska en ole kiinnostunut lapsista enkä halua elämässäni tehdä sellaisia asioita mitä lapsen hankkiminen ja hoito vaatisi. Koirat ovat ihan eri tavalla kiinnostavia otuksia, ainahan täällä raivotaan miten koiria ja lapsia ei missään nimessä saisi verrata niin älkääs nyt sitten vertailko :) vaikka toki näin aivoton aloitus paljastaa jo otsikosta että trollihan se siellä.

Tiedän muuten erään koiran jonka nimi on Tyttö, varohan ap ettei pääsi räjähdä kun tällainen tuntuu niin kovasti vaivaavan.