Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten yläkoulun opettajat jaksavat työtään?
19.11.2016 |
Kysymys otsikossa.
Tyttö kertoi miten opettaja oli rynnännyt pois luokasta naamaan huutamisen jälkeen, epäilivät, että kävi itkemässä.
Kommentit (35)
Yksi sana, lomat. Ilman niitä tuskin kukaan tekisi tätä hommaa.
PS. pahin tässä työssä ei ole oppilaat, vaan ne vanhemmat. Pahinta on nähdä huonosti voiva oppilas, jonka vanhempia ei vaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on yläkoulun ope. Tekee määräaikaisuuksia koska ei jaksais koko ajan olla töissä. On aina välillä työtön ja nollaa hermojaan. Ihan hirveäähän se työ nykyisin on.
En lainkaan ihmettele. Olen aidosti huolissani opettajien jaksamisesta. Aihe on tuntunut olevan vähän enemmän esillä mediassa viimeaikoina, mutta tyypillisesti opettajia käsittelevä keskustelu keskittyy tasan ja ainoastaan parjaamaan mikä on vikana ja mitä pitäisi parantaa.
Tyttöni on usein sanonut, että haluaisi vaihtaa koulua mutta kaverit ovat samalla luokalla, toinen koulu olisi kauempana jne. Häntä ei siis edes kiusata, on vain niin totaalisen kyllästynyt huutamiseen, sikailuun ja tkiusaamisen seuraamiseen vierestä. Se että joutuu kuuntelemaan vitunhuoraa ja karjumista korvan juuressa vaikuttaa yllättävän paljon ihmiseen, vaikka haukut eivät kohdistuisi häneen itseensä.
On kertonut ihan järkyttäviä juttuja... Tuo luokasta rynnännyt naisopettaja on täydellisen myllytyksen kohteena, hänelle on mm. perustettu instagramsivu jossa pilkataan, luokan pahin rähisijä tunkee kasvonsa lähelle ja huutaa päin naamaa... Tunnilla whatsappissa ja snäpissä kiusataan yhtä hieman pyöreämpää lasta jne jne. Ihan täys apinatarha. En ymmärrä, ei kyllä mun omana aikana tollasta perseilyä ollut.
Some on tuonut ihan uuden ulottuvuuden kiusaamiseen.
Hyvin, kiitos! Yläkoulu on saanut viime aikoina kamalan maineen. Juuri eilen kollegojen kanssa puhuttiin siitä, että julkisesta keskustelusta ei tunnista meidän työtä. Suurin ongelma on liian isot erot oppilaiden oppimiskyvyissä. Isoja luokkia on vaikea opettaa eriyttämällä, kun 25 oppilaan joukossa on entisaikojen "apukoululaiset" ja toisaalta lahjakkaat oppilaat. Käyttäytymisongelmia ei ole niin paljon kuin voisi julkisuudesta päätellä. Yksikään ope ei ole ikinä juossut luokasta käytäbään itkemään... Toki vaikeita oppilaita on, mutta hyvä työyhteisö tukee ja tarvittaessa autetaan toinen toisiamme, jos jonkun oppilaan kanssa on toistuvia hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa oon mietiskelly, nykyään median antama kuva oppilaista on aivan hirveä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. Alanvaihto edessä.
Jaksamista, toivottavasti pääset mahdollisimman pian uusien haasteiden pariin. Saanko udella onko suunnitelmana uudelleenkouluttautuminen vai ainoastaan siirto erillaisiin hommiin?
Koetko muuten sinä, että vaatimusten määrä suhteutettuna palkkatasoon ovat kohtuuttomia? Mietin miten hemmetissä jaksaa ensin laumaa hormonihirmuteinejä (kun yksikin on välillä niin pirun vaikea) ja kotona sitten vielä lisää duunia kokeiden ja muun parissa...
Jos sinulla olisi diktaattorina valta päättää, miten helpottaisit opettajien jaksamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivoi. Nyt kyllä minulta kaikki säälipisteet yläkoulujen opettajille...
Kyllä muissakin ammateissa on raskaita jaksoja ja vaikeita kollegoita sekä asiakkaita.
Pitkät ja raskaat työpäivät ilman taukoja? lyhyet ja epäsäännölliset lomat? Jatkuva sopeutuminen uusiin tehtäviin (vrt. esim. Matikan opettajan työ). Työmatkoja? - tottakai, kerran vuodessa se vaativa luokkaretki, jonka jälkeen tarvitaan kaksi viikkoa saikkua.
20 vuotta yläkoulussa kirjoitti:
Hyvin, kiitos! Yläkoulu on saanut viime aikoina kamalan maineen. Juuri eilen kollegojen kanssa puhuttiin siitä, että julkisesta keskustelusta ei tunnista meidän työtä. Suurin ongelma on liian isot erot oppilaiden oppimiskyvyissä. Isoja luokkia on vaikea opettaa eriyttämällä, kun 25 oppilaan joukossa on entisaikojen "apukoululaiset" ja toisaalta lahjakkaat oppilaat. Käyttäytymisongelmia ei ole niin paljon kuin voisi julkisuudesta päätellä. Yksikään ope ei ole ikinä juossut luokasta käytäbään itkemään... Toki vaikeita oppilaita on, mutta hyvä työyhteisö tukee ja tarvittaessa autetaan toinen toisiamme, jos jonkun oppilaan kanssa on toistuvia hankaluuksia.
Missä päin Suomea näin idyllisen koulun löytää?! Itse olen töissä Itä-Helsingissä ja meno ei ainakaan ole noin mukavaa meidän koulussa! Meillä opettajat kärsivät erittäin suuresta työtaakasta! On digiloikkaa ja puleptitonta koulua, uusi ops, hopseja tai hojks saa kirjoitella joka toiselle oppilaalle, ongelmakäyttäytymistä ja seksuaalista häirintää ja kaiken kruunaa tietysti sisäilmaongelmat!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voivoi. Nyt kyllä minulta kaikki säälipisteet yläkoulujen opettajille...
Kyllä muissakin ammateissa on raskaita jaksoja ja vaikeita kollegoita sekä asiakkaita.
Pitkät ja raskaat työpäivät ilman taukoja? lyhyet ja epäsäännölliset lomat? Jatkuva sopeutuminen uusiin tehtäviin (vrt. esim. Matikan opettajan työ). Työmatkoja? - tottakai, kerran vuodessa se vaativa luokkaretki, jonka jälkeen tarvitaan kaksi viikkoa saikkua.
Älä kommentoi asioita mistä et tiedä yhtään mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi. Nyt kyllä minulta kaikki säälipisteet yläkoulujen opettajille...
Kyllä muissakin ammateissa on raskaita jaksoja ja vaikeita kollegoita sekä asiakkaita.
Pitkät ja raskaat työpäivät ilman taukoja? lyhyet ja epäsäännölliset lomat? Jatkuva sopeutuminen uusiin tehtäviin (vrt. esim. Matikan opettajan työ). Työmatkoja? - tottakai, kerran vuodessa se vaativa luokkaretki, jonka jälkeen tarvitaan kaksi viikkoa saikkua.
Älä kommentoi asioita mistä et tiedä yhtään mitään!
Vanhimmat lapseni ovat yläkoululaisia, joten kyllä minulla on jonkinlainen käsitys heidän työtaakastaan :-)
Samat tehtävät ja kokeet vuodesta toiseen. Luokkaretki joka vuosi saman kaavan mukaan jne. En tunne ketään muita, jotka ehtisivät harrastaa vapaa-aikanaan yhtä paljon, kuin meidän kunnan yläkoulun opet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näitä tekstejä lukee, huomaan taas kerran olevani todella onnekas, kun pääsin jo vähän toistakymmentä vuotta sitten eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Voivoi. Nyt kyllä minulta kaikki säälipisteet yläkoulujen opettajille...
Kyllä muissakin ammateissa on raskaita jaksoja ja vaikeita kollegoita sekä asiakkaita.
Pitkät ja raskaat työpäivät ilman taukoja? lyhyet ja epäsäännölliset lomat? Jatkuva sopeutuminen uusiin tehtäviin (vrt. esim. Matikan opettajan työ). Työmatkoja? - tottakai, kerran vuodessa se vaativa luokkaretki, jonka jälkeen tarvitaan kaksi viikkoa saikkua.
Voi terve. Mulla on muuten kaikki noi, eli pitkät ja raskaat työpäivät (tauot miten sattuu), suht lyhyet ja varsinkin epäsäännölliset lomat, välillä on _hyvin_ raskaita jaksoja töissä.
Se mitä minulla kylläkin on, on kannustava, asiallinen ja rauhallinen työilmapiiri mukavine kollegoineen, minulla ei ole pienintäkään riskiä fyysiseen väkivaltaan/seksuaaliseen ahdisteluun, minulle ei huudeta, kiroilla, haukuta, perusteta pilkkasivuja eli ei kiusata, en joudu venymään tuhanteen eri rooliin mikä on yhdeltä ihmiseltä liikaa vaadittu (jämäkän auktoriteettinen mutta samalla empaattisen välittävä ja jaksava kasvattaja, jolta ei koskaan mene hermot)...
Kyllä voin sanoa, että sosiaalinen hyvinvointi on ehkä arvokkaimpia asioita mitä voi työpaikallaan kokea. Turvallisuus ja tietty levollisuus vaikka stressiä asioihin liittyen olisi on itselle ihan ykkösasioita. Tätä kompensoi vielä hyvä palkka, joka on reippaat pari-kolme tonnia enemmän kuin opettajilla.
Aloin tosissani miettimään tätä asiaa koska harkitsen vakavasti tytön koulun vaihtoa. Pelkona on se, että uusikin koulu olisi vastaava apinatarha.
Kyllä lapsesta imee mehut jos joutuu olemaan stressaavassa ja todella meluisassa ympäristössä sen n.8 h päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta yläkoulussa kirjoitti:
Hyvin, kiitos! Yläkoulu on saanut viime aikoina kamalan maineen. Juuri eilen kollegojen kanssa puhuttiin siitä, että julkisesta keskustelusta ei tunnista meidän työtä. Suurin ongelma on liian isot erot oppilaiden oppimiskyvyissä. Isoja luokkia on vaikea opettaa eriyttämällä, kun 25 oppilaan joukossa on entisaikojen "apukoululaiset" ja toisaalta lahjakkaat oppilaat. Käyttäytymisongelmia ei ole niin paljon kuin voisi julkisuudesta päätellä. Yksikään ope ei ole ikinä juossut luokasta käytäbään itkemään... Toki vaikeita oppilaita on, mutta hyvä työyhteisö tukee ja tarvittaessa autetaan toinen toisiamme, jos jonkun oppilaan kanssa on toistuvia hankaluuksia.
Missä päin Suomea näin idyllisen koulun löytää?! Itse olen töissä Itä-Helsingissä ja meno ei ainakaan ole noin mukavaa meidän koulussa! Meillä opettajat kärsivät erittäin suuresta työtaakasta! On digiloikkaa ja puleptitonta koulua, uusi ops, hopseja tai hojks saa kirjoitella joka toiselle oppilaalle, ongelmakäyttäytymistä ja seksuaalista häirintää ja kaiken kruunaa tietysti sisäilmaongelmat!!!
Siis mitä hemmettiä toi pulpetinton koulu on? Missä ne lapset kirjottaa? Lattialla vai? Vai ei vaan kirjoteta? Ja mitä ihmettä on ops?
Hassua miten täydellisen pihalla olen vaikka omasta yläasteesta on vasta viitisen vuotta. t-95
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi. Nyt kyllä minulta kaikki säälipisteet yläkoulujen opettajille...
Kyllä muissakin ammateissa on raskaita jaksoja ja vaikeita kollegoita sekä asiakkaita.
Pitkät ja raskaat työpäivät ilman taukoja? lyhyet ja epäsäännölliset lomat? Jatkuva sopeutuminen uusiin tehtäviin (vrt. esim. Matikan opettajan työ). Työmatkoja? - tottakai, kerran vuodessa se vaativa luokkaretki, jonka jälkeen tarvitaan kaksi viikkoa saikkua.
Älä kommentoi asioita mistä et tiedä yhtään mitään!
Vanhimmat lapseni ovat yläkoululaisia, joten kyllä minulla on jonkinlainen käsitys heidän työtaakastaan :-)
Samat tehtävät ja kokeet vuodesta toiseen. Luokkaretki joka vuosi saman kaavan mukaan jne. En tunne ketään muita, jotka ehtisivät harrastaa vapaa-aikanaan yhtä paljon, kuin meidän kunnan yläkoulun opet!
Lääkärin työ se vasta helppoa onkin. Tiedän kun olen käynyt lääkärissä muutaman kerran. Juttelevat muutaman potilaan kanssa muutaman minuutin päivässä. Kyllähän minä tiedän mitä se on, kun olen tosiaan potilaana ollut.
Sairaanhoitajilla se vasta helppoa onkin. Muutaman kerran kun olen sairaalassa käynyt niin kuljeskelevat vain pitkin käytäviä. Helppoa työtä kuin mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi. Nyt kyllä minulta kaikki säälipisteet yläkoulujen opettajille...
Kyllä muissakin ammateissa on raskaita jaksoja ja vaikeita kollegoita sekä asiakkaita.
Pitkät ja raskaat työpäivät ilman taukoja? lyhyet ja epäsäännölliset lomat? Jatkuva sopeutuminen uusiin tehtäviin (vrt. esim. Matikan opettajan työ). Työmatkoja? - tottakai, kerran vuodessa se vaativa luokkaretki, jonka jälkeen tarvitaan kaksi viikkoa saikkua.
Voi terve. Mulla on muuten kaikki noi, eli pitkät ja raskaat työpäivät (tauot miten sattuu), suht lyhyet ja varsinkin epäsäännölliset lomat, välillä on _hyvin_ raskaita jaksoja töissä.
Se mitä minulla kylläkin on, on kannustava, asiallinen ja rauhallinen työilmapiiri mukavine kollegoineen, minulla ei ole pienintäkään riskiä fyysiseen väkivaltaan/seksuaaliseen ahdisteluun, minulle ei huudeta, kiroilla, haukuta, perusteta pilkkasivuja eli ei kiusata, en joudu venymään tuhanteen eri rooliin mikä on yhdeltä ihmiseltä liikaa vaadittu (jämäkän auktoriteettinen mutta samalla empaattisen välittävä ja jaksava kasvattaja, jolta ei koskaan mene hermot)...
Kyllä voin sanoa, että sosiaalinen hyvinvointi on ehkä arvokkaimpia asioita mitä voi työpaikallaan kokea. Turvallisuus ja tietty levollisuus vaikka stressiä asioihin liittyen olisi on itselle ihan ykkösasioita. Tätä kompensoi vielä hyvä palkka, joka on reippaat pari-kolme tonnia enemmän kuin opettajilla.
Aloin tosissani miettimään tätä asiaa koska harkitsen vakavasti tytön koulun vaihtoa. Pelkona on se, että uusikin koulu olisi vastaava apinatarha.
Kyllä lapsesta imee mehut jos joutuu olemaan stressaavassa ja todella meluisassa ympäristössä sen n.8 h päivässä.
Ei se kouluvaihto takaa mitään, et voi tietää millaista meno on muissa kouluissa... Varsinkin kun ottaa huomioon että yksi kasiluokka voi olla tosi mukava, koska kaikki ongelmatapaukset on summan mutikassa laitettu samalle luokalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi. Nyt kyllä minulta kaikki säälipisteet yläkoulujen opettajille...
Kyllä muissakin ammateissa on raskaita jaksoja ja vaikeita kollegoita sekä asiakkaita.
Pitkät ja raskaat työpäivät ilman taukoja? lyhyet ja epäsäännölliset lomat? Jatkuva sopeutuminen uusiin tehtäviin (vrt. esim. Matikan opettajan työ). Työmatkoja? - tottakai, kerran vuodessa se vaativa luokkaretki, jonka jälkeen tarvitaan kaksi viikkoa saikkua.
Älä kommentoi asioita mistä et tiedä yhtään mitään!
Vanhimmat lapseni ovat yläkoululaisia, joten kyllä minulla on jonkinlainen käsitys heidän työtaakastaan :-)
Samat tehtävät ja kokeet vuodesta toiseen. Luokkaretki joka vuosi saman kaavan mukaan jne. En tunne ketään muita, jotka ehtisivät harrastaa vapaa-aikanaan yhtä paljon, kuin meidän kunnan yläkoulun opet!
Mun lapsella on hammasraudat. Minulla on todella hyvä näkemys hammaslääkärin arjesta ja työtaakasta. Eikun vittu eipä olekaan.
No rovo sää olitki vaa.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta yläkoulussa kirjoitti:
Hyvin, kiitos! Yläkoulu on saanut viime aikoina kamalan maineen. Juuri eilen kollegojen kanssa puhuttiin siitä, että julkisesta keskustelusta ei tunnista meidän työtä. Suurin ongelma on liian isot erot oppilaiden oppimiskyvyissä. Isoja luokkia on vaikea opettaa eriyttämällä, kun 25 oppilaan joukossa on entisaikojen "apukoululaiset" ja toisaalta lahjakkaat oppilaat. Käyttäytymisongelmia ei ole niin paljon kuin voisi julkisuudesta päätellä. Yksikään ope ei ole ikinä juossut luokasta käytäbään itkemään... Toki vaikeita oppilaita on, mutta hyvä työyhteisö tukee ja tarvittaessa autetaan toinen toisiamme, jos jonkun oppilaan kanssa on toistuvia hankaluuksia.
Missä päin Suomea näin idyllisen koulun löytää?! Itse olen töissä Itä-Helsingissä ja meno ei ainakaan ole noin mukavaa meidän koulussa! Meillä opettajat kärsivät erittäin suuresta työtaakasta! On digiloikkaa ja puleptitonta koulua, uusi ops, hopseja tai hojks saa kirjoitella joka toiselle oppilaalle, ongelmakäyttäytymistä ja seksuaalista häirintää ja kaiken kruunaa tietysti sisäilmaongelmat!!!
Tottakai teinien kanssa on välillä raskasta ja kaikenlaiset uudistukset ja hojksit on arkipäivää. Mutta en tunnista sellaista koulua, jossa opettajaa huoritellaan ja itketetään tunnista toiseen. Suurin osa oppilaista on mukavia ja tunnelma välillä jopa ihan leppoisa.
Kouluni on eteläsuomen keskusuuressa kaupungissa.
Uskon kyllä, että tilanne voi olla tosi erilainenkin, mutta ei siis ihan kaikkialla.
Joo kyllä sääliksi käy yläkoulunopettajia ja esimerkiksi nuorisotaloilla työskenteleviä. Jossain joku just sanoi osuvasti, että nykynuoret olisivat paljon mukavampia, jos niillä olisi pikkusen huonompi itsetunto. Mutta ei kun kaikkea tehdään koska AAAAAAAA minulla on oikeus. Opet, symppaan teitä!
Alue: Aihe vapaa
Mun mies on yläkoulun ope. Tekee määräaikaisuuksia koska ei jaksais koko ajan olla töissä. On aina välillä työtön ja nollaa hermojaan. Ihan hirveäähän se työ nykyisin on.