Oletko joskus antanut rumalle mahdollisuuden treffeille netin kautta?

En. Surullista mutta tosiaan en tuhlaa aikaani henkilöön joka ei viehätä minua. Ja täten en myös tuhlaa toisen aikaa.

Olen tavannut ihmisiä ihan sokkona jutustelun jälkeen. En vaadi  toiselta kuvaa enkä lähetä sitä itse koska minua kiinnostaa ihmisten arvomaailma ja mielipiteet enemmän kuin ulkonäkö. Ulkonäköä kyselevät ovat yleensä vaan vailla seksiä ja saavat puolestani jatkaa matkaa. En  etsinyt kumppania netin kautta, mutta löysin kuitenkin.

Valokuva harvoin kertoo totuutta, koska se ei ole kolmiulotteinen.

Yleensä omaa rumuuttaan ääneen surkutteleva tekee itsestään  sillä tavalla vielä rumemman niin joten se säälin kerjääminen kannattaa lopettaa. Itsensä mollaaminen  ja omien ulkonäöllisten poikkeaminen korostaminen valittamalla ei lisää vetovoimaa millään lailla.

Aina kun olen treffannut jonkun metin kautta niin tämä on ollut ruma. Joten kyllä.

T. Mies

Olen. Mutta eipä se ulkonäkö ollut siinä tyypissä ainoa turn off, joten yhteen kertaan jäi.

Olen.

Olen antanut mahdollisuuden henkilölle, jota en pitänyt ulkoisesti kovin viehättävänä. Tapasin, ihastuin, niin hänkin ja nyt seurustelua on takana kolme vuotta. Mies tuntuu muuttuvan päivä päivältä entistä viehättävämmäksi. Kemiat ja persoonallisuudet eivät ole koskaan ennen kohdanneet kenenkään kanssa yhtä hyvin.

Tinderissä olen jutellut rumille ja hekin ovat keskustelun lopettaneet. Itseasiassa kaksi parhaimmannäköistä on ainoat, jotka ovat oikeasti halunneet tavata.

Kävin aikoinaan monilla treffeillä vaihtamatta etukäteen valokuvia. Jos ihminen on minun mielestäni ruma, so. en voisi kuvitella haluavani häntä myös seksuaalisesti, niin en tietenkään tapaa häntä uudestaan. Parisuhteessa pitää olla keskinäistä fyysistäKIN vetovoimaa. Mutta se, että joku on muiden mielestä tai "yleisesti ottaen" ruma ei vielä kerro yhtään mitään siitä, voisiko hän näyttää minun silmääni puoleensavetävältä.

Yksi iso rumentaja on joka tapauksessa huono itsetunto. Se näkyy myös ulospäin.

Olen.

Olen useastikin. Olen itse keskivertoa kauniimpi nainen. Vientiä riittää, mutta olen tajunnut sen että ulkonäköä tärkeämpää on ihan oikeasti se mitä sydämessä on. Niinpä olen käynyt treffeillä suorastaan umienkin miesten kautta. Ongelma kaikissa näissä tapauksissa oli, että miehet sekosivat täysin kun ilmeisesti heidän normaalitasoaan kauniimpi nainen lähtikin treffeille. Jokaisen kohdalla käytös muuttui todella palvovaksi, ihailevaksi ja rakkautta vannottiin salamana. Sellaista ällöttävää ripustautumista ei jaksa kukaan.

Olen seurustellut poikkeuksellisen komeiden miesten kanssa. Eipä siinä, ihania ihmisiä on heistäkin löytynyt.

Ennen nykyistä miestäni seurustelin oikeasti valehtelematta täydellisen näköisen miehen kanssa. Kääntyi naisten päät kaupungilla kun hänen kanssaan liikkui.. Harmi että päänsisällä ei sitten mitään liikkunut. Jätin miehen, ja sen reaktio oli siihen että "aha".

Olen mennyt treffeille ilman että olen nähnyt toisesta ainuttakaan kuvaa. Sen sijaan olisinko mennyt jos olisin pitänyt toista todella epämiellyttävänä, niin ehkä en. Mutta se vaatisi jo vähän muutakin kuin " ei ihan mallitasoa " eli pitäisi olla jotenkin todella karsea. Aika karhean näköisiä osa mun entisistä kumppaneista on ollut, mutta joku muu on sitten viehättänyt kokonaisuudessaan.

Olen, useimmiten tosin ihan sokkona. Olin silloin itsekin hieman epätoivoinen, tai sanotaanko "toiveikas". Ei olisi kannattanut, henkilöt tuntuivat jo kättelyssä niin vääriltä, vaikka mielenkiintoista tekstiä heiltä irtosikin. Nykyään jos harrastaisin deittailua, en enää tapailisi kuvattomia tai sellaisia, jotka eivät alkuunkaan sytytä. Arvostan nykyään omaa vapaa-aikaani niin paljon enemmän, etten haluaisi kuluttaa sitä hakuammuntaan.

Olen, sillä tyyppi oli oikeasti sellainen, jonka kanssa oli mukava jutella. Seurusteltiinkin, kunnes muutettiin eri paikkakunnille opiskelujen takia. Ollaan edelleen ystäviä.

Nosto

Aina olen treffannut kaikkia naisia, jos siihen vaan on mahdollisuus tullut. Haluan tutustua ihmiseen aidosti.