Lapseni pahoinpitelee minua :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanikäinen poika ja päivät menee täälläkin kuvailemallasi tavalla. Paitsi siihen päälle kauheat raivokohtaukset, jotka kestää pahimmillaan yli tunnin kun ei ole saanut tahtoaan läpi. Kohta olisikin aika hakea päiväkoti/perhepäivähoito paikkaa, mutta valehtelematta pelottaa viedä lasta semmoiseen, miten kaikki alkaa siellä sujumaan vai sujuuko lainkaan..

Et taida tajuta että kyseessä on uhmaikä. Lapsen kuuluukin haluta ja osoittaa se.

Jos olet henkisesti väkivaltainen, teet karhunpalveluksen.

Uhmaahan se on ja voimakasta sellaista. Mistä teitä näsäviisastelijoita aina tupsahtaakaan!

Suosittelen perheneuvolaa / perhetyötä...mitä nyt kotikuntasi tarjoaa.

Palvelut ovat ilmaisia eikä liity mitenkään lastensuojeluun.

Tuo EI voi olla totta! Oikeesti tollasta ei voi olla. Lapsi on alle kolme v. 10v. lisää niin äiti on vainaa.

Aikuiset asettavat lapsille rajat.

Minusta on omituinen ajatus, että kaksivuotias varastaa. Tuon ikäinen poimii käsiinsä tavaroita, jotka kiinnostavat häntä, eikä hahmota sen olevan varastamista. Sitten vaan sitkeästi ohjataan mitä tavaroita ei saa ottaa ja pidetään lapsen ulottumattomissa vaaralliset tai herkästi rikkoutuvat tavarat. Tuon ikäisille myös ihan tyypillisesti tulee sellaista tavaroiden omimista "minun, minun", jota voi tapahtua myös toisten lasten lelujen kohdalla. Vanhempien tehtävä on sitten ohjata uudelleen ja uudelleen käytöstä. Ei kyseessä ole mikään näpistys, jos kaksivuotias ihastuu kaverinsa leluun ja yrittää ottaa sen omakseen.

Lisäksi lapset tietenkin jäljittelevät aikuisen toimintaa. Lapsesi puhuu puhelimeesi, aivan kuten sinäkin teet! Ja veikkaanpa, että lähes kaikki tuon ikäiset lapset tekevät niin saadessaan puhelimen käteen.

Väkivalta on sitten eri juttu, ja siihen kannattaa hakea apua vaikka neuvolasta. Jotenkin vaan tuntuu, että aloittaja olettaa lapsensa olevan jo paljon aikuisempi kuin onkaan.

Tai sitten ruokin trollia...

Meillä 2,5-vuotias harrastaa seksuaalista häirintää. Silittelee toisinaan rintojani, ja jos mulla on hame, pujahtaa sinne alle ja nauraa. Minkä rikosnimikkeen tuo täyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan puhu uhmaiästä. Oletettavasti tuo menee ohi.

Oletko yh?

On kova uhma, kiukuttelee ja itkee omituisista asioista. Tänäänkin suuttui kun ei saanut maalata seinään. En ole yh, mutta miehelleni lapsi käyttäytyy paremmin. Varastelee myös hänen tavaroitaan, kätkeekin välillä ja kiukuttelee mutta ei pahoinpitele. Ap

Varmaan käyttäytyy paremmin isänsä kanssa koska hän asettaa rajat huonolle käytökselle. Sinä olet kuin kynnysmatto ja annat pahoinpidellä. Sitten leikit uhria.

Vierailija kirjoitti:

Kylmään suihkuun vaatteet päällä joka kerta kun ääliöi

Oletko minun entinen perhepäivähoitajani? Muistan ne kylmät suihkut vielä 37 vuoden jälkeen. Kai korvaat terapiamaksut minulle nyt.

Meillä on samanlainen tapaus, mutta raivokohtaukset ja väkivalta on saatu hallintaan, se vaatii kuitenkin töitä joka päivä. Uhmaikä on kaikesta huolimatta tärkeä vaihe ihmisen elämässä. Sinun pitää nyt ottaa sellainen asenne, että jee lapsellani on normaali kasvuun ja kehitykseen liittyvä vaihe elämässään ja minun elämäni tärkein työ on tukea ja opettaa lastani.

Uhmaikäisellä lapsen oma temperamentti korostuu ja senpä vuoksi juuri..noh, toisilla on helpompaa ja toisilla vaikeampaa. Lupaan silti, että lapsesi ei ole ainut raivopää lapsi maailmassa ja uhmaikäisen raivosta nyt vaan yksinkertaisesti on ihan turha vetää vielä mitään johtopäätöksiä, että lapsi olisi jotenki mielenterveysongelmainen. Jos elettyä elämää on takana joku 2,5 vuotta, niin ei kukaan voi olettaa että siinä ajassa olisi oppinut hallitsemaan kaikki säännöt ja tunteet.

Meillä perusjuttuna on, että jos lapsi yrittää lyödä, purra tms. niin joka ainoa kerta toistan saman mantran, eli sanoitan tunteen ja kerron että lyödä ei saa, koska se sattuu. Lisäksi olen ottanut käyttöön raivotyynyn jota lapselle tarjoan, eli jos raivo ei laannu, niin sanon lapselle että ketään ei saa lyödä, mutta tyynyä voi puristaa ja purra jos se helpottaa. Toisinaan tämä tyyny toimii tavallaan kilpenä suojaamaan itseä ja on vain yksi konsti muiden joukossa :D

Meillä lapsi on alkanut rauhoittumaan, kun häntä "ymmärtää" eli kertoo lapselle ääneen hänen olevan Tosi Vihainen tai tosi tosi pettynyt. Tunteiden sanoittaminen on nähdäkseni siis hyvin tärkeää.

Tuo nyt olisi kuitenkin tärkeää, että lapsi ei pääsisi satuttamaan sinua, vaan ehtisit ottamaan vastaan ja kääntämään itsestäsi pois päin sylissä ja estämään lyönnit yms. Alkuun voi olla hankalaa, jos lapsi on tottunut käymään käsiksi, mutta siinäkin voit hokea että saa olla sylissä, kun lopettaa rimpuilun ja lyömisen yms ja ymmärrät että hän on vihainen mutta lyödä ei saa.

On meillä toisinaan käytössä jäähykin, mutta se on tosiaan vain äärimmäisissä tapauksissa, eli jos lapsi ehtii tirpasta yllättäen. Lapsi istuu jäähyllä hetken ja takaisin viedään jos ei pysy siellä. Ikätasoon sopivat jäähyohjeet löytynee jostakin tarkemmin. Lopuksi keskustelu (se sama, ymmärrän että olit vihainen, mutta lyödä ei saa koska sattuu plaaplaa) ja sitten lapselta anteeksipyyntö ja halit.

Sitten vielä. Suurien taistelojen jälkeen kerron lapselle aina, että rakastan häntä, mutta en tykkää enkä hyväksy lyömistä.

Ei kuulosta normaalilta. Itsellä on neljä poikaa ja siskolla kolme. Aikamoisia vilperttejä suurin osa ja villejäkin olleet, mutta joku roti sentään käytöksessä on.

Heittäsin seinään tollasen sairaan mukulan. Suljetulle pakkopaitaan loppu elämäksi. Ei tuollainen psykopaatti kuulu tänne ihmisten joukkoon.

Et kai antanut vauvana kaataa roskiksia ja tarttua kaikkeen kädenulottuvilla olevaan? Ihmiset lässyttävät että ei voi pitää kuria kun se on niin pieni, mutta 2.5 vuotias kuulostaa aika isolta jo, siihen nähden että nyt vasta aloitat sanan ei opettamisen. Äidin ystävällä oli tuo meininki nimenomaan siksi että voinut toukkavaiheessa eikä yksivuotiaalle opettaa mitä saa tai ei saa tehdä, mutta jos yhtään auttaa niin lapsista kasvoi pärjääviä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaaleja, joskaan ei minusta erityisen mukavia nuoria - lapsuus oli vaan hirveää vääntöä säännöistä.

Tätä lasta ei selvästikään ole lyöty tarpeeksi. Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä!

Kaikki ei ole teillä nyt kohdallaan. Hae apua lapsellesi aluksi vaikka neuvolasta.

Jos sun sosiopaattikakarasi lyö mun lapsia (tai mua), saa kyllä samantien remmistä siltä seisomalta. Ei näytä saavan riittävästi remmiä kotonaan!

Ei noin pieni ole sosiopaatti, älä säikähdä. Tuon ikäisellä empatiakyky ei usein ole muutenkaan kovin kehittynyt eikä kukaan ammattilainenkaan pysty erottamaan taaperoikäisiä sosiopaatteja normaaleista lapsista koska he käyttäytyvät juuri samoin - sillä erotuksella että osalle on opetettu säännöt ja toisille ei. Mutta eivät ne kiltitkään ymmärrä ihan kunnolla mitä hallitsemattomista tunteenpurkauksista oikeastaan seuraa, he ovat vain sisäistäneet maailmanjärjestyksen jossa vanhempiin luotetaan ja tietyt asiat ovat kiellettyjä.

Piti kommentoida uudestaan kun näin nämä muut kommentit ja iski huoli että väsyneenä ja turhautuneena huolestut liikaa. Lapsen käytöksestä kannattaa silti puhua lääkärille vaikka nolottaisi ja pelottaisi koska tosiaankaan mitään diagnoosia sieltä ei rapsahda ja jos taaperoa rassaa jokin muu kuin se että hän on koko vauva-ajan tottunut saamaan tahtonsa lävitse niin se on hyvä selvittää. Joskushan voi olla fyysisiä syitä, stressiä, kipua, aistiyliherkkyyttä, lääkäri osaa jutella asiasta toivottavasti.

Hakettimeen.