Miten voi yh selvitä ilman sukulaisia
Jäin ihan pienten lasten yksinhuoltajaksi. Alkusokista selvittyäni mietin nyt muuttoa takaisin kotipaikkakunnalle. En mitenkään keksi miten selviäisin ilman vanhempiani. Sairas lapsi, itse sairastun, kuka voi auttaa? Hoitajaa ei firmoistakaan saa välttämättä samalle päivälle. Ystäviä on paljon mutta kaikki väsyneitä ja myös selviytyvät ilman tukiverkostoja. Miten voikin olla näin yksin.
Kommentit (21)
Minä selvisin ex:n avulla. Otti lapsia välillä enemmän luokseen. Omat vanhempani ovat juoppoja. Apua turha odottaa. Exn vanhemnat liian vanhoja. Kyllä se oli rankkaa. Muutin vielä työn perässä uudelle paikkakunnalle josta en tuntenut ketään.
Tutulta kuulostaa.. se on rankkaa. Pienet lapset influenssassa ja itsekin viikon yli 39 asteen kuumeessa,
siinä sitten yötä myöten hoidat kuumehoureisena lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa.. se on rankkaa. Pienet lapset influenssassa ja itsekin viikon yli 39 asteen kuumeessa,
siinä sitten yötä myöten hoidat kuumehoureisena lapsia.
No just tämä. Minulla nyt kuopus sairaana ja kauhulla odotan jos muutkin sairastutaan. En tiedä miten päästään edes apteekkiin tai lääkäriin. kovasti monet sanoo että haluaa auttaa mutta kun soitan niin harvoin kuitenkaan sopii sitten. Kiireistä ja sovittuja menoja.
Voi selvitä kun on pakko. Sukulaisia ja exää ei kiinnosta. Kyllä joskus vituttaa taloudellisesti hyvin pärjäävien pariskuntien narina siitä kuinka heillä on rankkaa!
Vittuako teette lapsia jos ette pysty huolehtimaan niistä ja miestäkään ette pysty pitämään.
Pakko vaan ottaa sairaat lapset mukaan apteekkiin. Ruokaa kannattaa ostaa paljon pakastimeen ja kuiva-aineita säilykkeitä. Vessapaperia vaippoja yms aina hyvät varastot, samoin peruslääkkeitä. Niin ei joudu yhtäkkiä ihan pulaan jos sairastaminen tms estää lähtemästä kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Voi selvitä kun on pakko. Sukulaisia ja exää ei kiinnosta. Kyllä joskus vituttaa taloudellisesti hyvin pärjäävien pariskuntien narina siitä kuinka heillä on rankkaa!
No mut kaikki on niin suhteellista. Ja oikeasti ei voi yhtään tietää mitä ihmisille oikeasti kuuluu. Esim mun tuttavaperheestä vauva kuollut, näyttävät päälisin puolin todella hyvinvoivalta perheeltä eikä asiasta tiedä kuin kourallinen ihmisiä. Saavat ainakin mulle nurista ihan pienistäkin asioista. Mun elämän raskaus on erilaista selviytymistaistelua.
Kannattaa kysyä neuvolasta apua. Esim täällä on perhetyötekijä joka voi tulla apuun.
Vierailija kirjoitti:
Pakko vaan ottaa sairaat lapset mukaan apteekkiin. Ruokaa kannattaa ostaa paljon pakastimeen ja kuiva-aineita säilykkeitä. Vessapaperia vaippoja yms aina hyvät varastot, samoin peruslääkkeitä. Niin ei joudu yhtäkkiä ihan pulaan jos sairastaminen tms estää lähtemästä kotoa.
Tämä oli viisas vastaus. Pitäisi varmaan olla ihan lista asioista jotka ei saa koskaan loppua. Kiitos.
1. jatkaa . Viime vatsatauti oli rankka. 4 lasta ja minä yhtaikaa. Apteekki reissu meni oksennellessa mutta pakko oli saada muksuille osmosalia. Ex on todennut että hän ei auta missään ja näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysyä neuvolasta apua. Esim täällä on perhetyötekijä joka voi tulla apuun.
No koitin just soittaa koko aamun kotiapuun mutta en saanut ketään edes kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mll:n hoitsut kehiin
Soitin tännekin mutta ei löytynyt hoitajaa.
Sitä vain mennään vaikka konttaamalla. Ystäviä olisi hyvä olla, itsekin selvisin viime joulun alla flunssaisena niin ettei tarvinnut lähteä kauppaan jonottamaan, kun ystäväni kävi meille kaupassa.
Tuttua.. Mun ex muutti pois maasta ja vanhempani ovat kuolleet. Sukulaisia ei kertakaikkiaan ole. Oli tuossa 10 vuotta kun en käynyt muualla kuin töissä, ja sielläkään en aina voinut käydä kun lapset sairasteli. Nyt kun alkavat olla teinejä, ajankäytön suhteen alkaa helpottaa mutta rahallisesti ei. Mun lapsia on äärimmäisessä hätätilanteessa hetken voinut joku naapuri katsoa, mutta esim kun jalkani murtui niin omillaan oltiin. Ajokorttia ja autoa ei ole, en olisi mitenkään pystynyt edes autokoulua käymään lasten kanssa kun omalla kylällä ei sellaista ole, eikä lapsille tosiaan olisi ollut hoitajaa. En silti koe että elämä olisi mitenkään ihan kauheeta ollut vaikka kieltämättä välillä on ollut rankkaa.
En vain tiedä ap. Nostan hattua ja kumarran syvään jokaiselle yh:lle tai vanhemmalle, joka kahden vanhemman perheessä yksin pyörittää koko huushollia. Meillä kaksi osallistuvaa vanhempaa ilman tukiverkkoa ja silti tuntuu, että töitä piisaa ja rukoilee hiljaa mielessään noro tai muu sängynpohjalle vetävä tauti iske molempiin yhtä aikaa.
Kauppakassi palvelu tuo ruokaa ja nettiapteekista saa lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihan pienten lasten yksinhuoltajaksi. Alkusokista selvittyäni mietin nyt muuttoa takaisin kotipaikkakunnalle. En mitenkään keksi miten selviäisin ilman vanhempiani. Sairas lapsi, itse sairastun, kuka voi auttaa? Hoitajaa ei firmoistakaan saa välttämättä samalle päivälle. Ystäviä on paljon mutta kaikki väsyneitä ja myös selviytyvät ilman tukiverkostoja. Miten voikin olla näin yksin.
Minne se mies katosi? Eikö tapaa lainkaan lapsiaan vai onko kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. T. Yh ilman sukulaisia tai ystäviä
No ei nyt ihan niin hyvin. Kyllä joku turvaverkosto on oltava. Itselläni on hyvät ruokavarastot, mutta kun jokainen perheenjäsen sairastaa influenssan limittäin, ei mitkään varastot riitä kuukauden kotiarestiin. Lastenkoti tuli vastaan, kun jouduin leikkaukseen. Onneksi turvaverkko pelasti ja hoiti lapset pahimman yli. Eli leikkauspäivän ja viikko toipumisaikaa. Sen jälkeenkään ei saanut nostaa kuin maitopurkin, mutta silloin jo pärjäsi. Kannattaa hommata jonkinlainen turvaverkosto vaikka lastensuojelukin on olemassa.
Ihan hyvin. T. Yh ilman sukulaisia tai ystäviä