Lue keskustelun säännöt.
MÄ EN HALUA TÄTÄ LASTA!!
10.03.2006 |
Haukkukaa mut rauhassa ihan pystyyn, mutta mä sanon ihan suoraan että mä inhoan ajatustakin siitä että olen raskaana. Tämä on täysi vahinko, ja hirvittävä järkytys, koska ehkäisy petti. Aborttia en voisi kuvitellakaan tekeväni, en pystyisi siihen. Mutta kun minä en halua tätä tenavaa! Tänään tuli täyteen 13 viikkoa ja mua ei kiinnosta koko kakara. Viikko sitten oli lääkärineuvola ja olin valehtelematta pettynyt, kun sydänäänet kuului... Siis olin oikeasti toivonut että koko ipana olis kuollut... Mä pidän lapsista ja mulla on kaksi pientä, alle kolmevuotiasta, joita rakastan mielettömästi. Oon molemmista tuntenut liikkeet tosi aikaisin, näihin aikoihin suunnilleen ja nyt olen joka ilta ikionnellinen kun liikkeitä ei ole tuntunut, koska se voi tietää sitä ettei mun kohdussa enää ole elämää.
Luojan kiitos tämä raskaus on ollut helppo, ei mitään oireita. Jos olisin pahoinvoiva tai jotain vastaavaa, olisin varmaan jo tyyliin hypännyt sillalta tai tehnyt muuta yhtä epätoivoista... Kun nyt vielä jotenkin pääsisi karkuun tästä tilanteesta... Mä olen muutenkin jo sairas, joten miksi IHMEESSÄ mulle pitää vielä tämmönenkin kärsimys lykätä??!
Kommentit (36)
Herää kysymys miksi et aborttiin päätynyt jos kerta lapsi herättää noin suuria negatiivisia tunteita?! Eihän tuollaisessa touhussa ole mitään järkeä vaikka kuinka olisikin abortin vastainen hlö kyseessä. Nyt mieti TODELLA todella tarkkaan mitä oikein haluat ja mitä et ja toimi sen mukaan, tuossa määrin negatiiviset tunteet tulisivat jo vaikuttamaan sinun ja tulevan lapsen suhteeseenkin ja sitä tuskin kuitenkaan haluat?
Ja vastaisen varalle hanki tupla tai vaikka triplaehkäisy jos kerta raskaus ja normaalin äiti-lapsi suhteen muodostaminen olisi noin vastenmielinen ja mahdoton ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...rv13 (eli 11viikkoinen sikiö) ei voi tuntua liikkeet!!! ;D
Sikiö on reilun 9cm mittainen, jolloin kohtusi on n.mandariinin-päärynän kokinen ja täysin suojassa luiden alla, jolloin liikkeitä on täysin mahdotonta tuntea.
Et ihan hyvä veto!!!!
Sinä voit nyt olla ja elää noine tunteinesi, hienoa että käyt terapiassa. Toivottavasti myös ihan oikeasti teet töitä sen kanssa, että opit hyväksymään ja rakastamaan tuota lasta. Oikeasti ap. mä arvostan todella paljon sitä ,ettet tehnyt aborttia, mutta se ei riitä tekemään sinusta hyvää äitiä tai hyvää ihmistä. Kukaan lapsi ei ansaitse olla äitinsä vihaama, ja jos tuntuu, että et parempaan pysty, niin mielestäni lapsen antaminen adoptioon on silloin paras ja rakastavin teko.
Joten käsittele tunteitasi, anna niiden tulla ja mennä, mutta yritä pikkuhiljaa alkaa nähdä tuossa uudessa pienessä vauvassa myös se kaikki ihanuus, mikä tulee vauvojen mukana.
Tsemppiä sulle ap.
Vierailija:
...rv13 (eli 11viikkoinen sikiö) ei voi tuntua liikkeet!!! ;D
Sikiö on reilun 9cm mittainen, jolloin kohtusi on n.mandariinin-päärynän kokinen ja täysin suojassa luiden alla, jolloin liikkeitä on täysin mahdotonta tuntea.Et ihan hyvä veto!!!!
Ja sitä paitsi mun kohtu on huomattavasti normaalia isompi ollut joka kerta. Nytkin tuntui jo kolme-neljä senttiä häpyluun yläpuolella, lääkärikin ihmetteli.
Meillä on jo kaksi lasta, jos ette huomanneet. En mä yhtään epäile, ettenkö kykenisi rakastamaan tätäkin tenavaa kunhan se syntyy, mutta koska meillä on muutenkin rankkaa mun sairauden vuoksi, siirtäisin tämän raskauden ilomielin jollekin sitä TOIVOVALLE. On niin mielettömän epäreilua, ettei jokainen lapsi voi syntyä toivottuna...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni myös kolme lasta, kolmas sai alkunsa hormonikierukasta huolimatta. Vaikka lapsi tuli yllätyksenä niin olen tämänhetkiseen tilanteeseeni todella tyytyväinen. Rakastan kuopustani yli kaiken ja juu, uskon että hänen elämällään todellakin on jokin järkeenkäypä merkitys. Logiikkani oli että jos lapsi todellakin niin paljon tähän maailmaan haluaa tulla että kierukkaakin uhmaa niin minä voin hänet vain toivottaa tervetulleeksi. Toivon että sinunkin suhtautumisesi asiaan aikaa myöten muuttuu.
Tollaiset pusiksen kaltaiset huutelija voit jättää omaan arvoonsa, sellaiset ei nyt tässä vaiheessa hyödytä enää mitään. Kahdeksan viikkoa sitten ne olisivat voineet olla hyödyllisempiä, mutta nyt on järkevämpää keskittyä sun tukemiseen.
Ihanteellista olisi tietenkin, että lapsia syntyisi juuri parhaimpiin mahdollisiin tilanteisiin ja voimavaroihin, mutta aina ei niin käy, toisinaan lapsia ei synny lainkaan. Monenlaiset tunteet raskaudessa on aivan luonnollisia, iloa, riemua, pakahduttavaa onnea, mutta myös pelkoa, ahdistusta, pakokauhuakin. Sä taidat käydä läpi juuri näitä kolmea viimeisintä, mutta uskon, että listan alkupään tunteetkin sulle vielä tulee, vaikka nyt pidätkin sitä mahdottomana asiana. Kyllä se raskausaika tavallaan kasvattaa ja luontoäiti on ollut varsin viisas päättäessään, että raskaudet kestään n. 10kk. Siinä ajassa ehtii sopeutua, hyväksyä ja jopa riemastua, vaikkei se ehkä alussa siltä tunnu.
Pelästään hyvä asia musta on, että tunnustat itsellesi tunteesi. Sitä kautta niitä on paljon helpompi käsitellä ja selvitellä, kuin tunteita, joita koittaa kätkeä syvälle. Sinä tiedät kokemuksesta, kuinka raskasta lasten kanssa voi olla, siksi et jaksaisi taas uudestaan. On täysin ymmärrettävää, että jos raskaus ei ole toivottu, tuleva arki taas uuden pienen kanssa ahdistaa ja pirusti.
Jos käyt jo terapiassa, se on hyvä asia. Anna itsellesi lupa tunteisiisi, mutta älä anna niille ylivaltaa. Sulla on aikaa vielä hyvin sopeutua tilanteeseen, keskity nyt rauhassa vaan itseesi ja omaan terveyteesi ja sen hoivaamiseen. Olen melko varma, että ajan kanssa ajatuksesi muuttuvat, vaikkei ne ehkä yhtä riemullisiksi muuttuisikaan kuin aiemmissa raskauksissasi. Ihan varmasti kuitenkin sopeudut tulevina kuukausina niin, että voit lämpimästi toivottaa syntyvän lapsesi tervetulleeksi.
Sovitaanko, että sulla on oikeus tunteisiisi ja ahdistukseesi, mutta lupaat myös joka päivä miettiä yhden positiivisen asian raskaudesta, tulevasta lapsesta, tai sisarusparvesta. Ihan mistä vaan, mutta yhden iloisen ja mukavan asian mietit vielä viimeiseksi, ennen kuin illalla nukahdat. Voi olla, että vähitellen positiivisten asioiden lista kasvaa niin, että se on pidempi kuin negatiivisten, ahdistusta aiheuttavien asioiden lista.
Toivotan sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin jo unohtuu siinä että oli hyvä koti ja reimatecit. Eli älä väitä tämmösen kirjotuksen jälkeen että tarjoat lapsellesi hyvän kodin.
Ap:n tilanne ja tunteet sekä ajatukset nyt vaan kuulostavat sen verran pahoilta että kyllä miettisin ja tosi tarkkaan synnyttäisinkö lapsen vai en. Nuo fiilikset kun hyvin helposti heijastuu siihen äiti-lapsi suhteeseen sitten lapsen syntymän jälkeenkin vaikka kuinka olisi raskausaikana asioita mielessään miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä vissiin jotenkin kuvittelet, että meillä Reimatecit on hyvän kodin mitta? Juu juu, niinhän onkin. Pidä käsityksesi hyvänäsi!
Sitä paitsi voin väittää, ettei oma äitinikään ollut riemuissaan saadessaan tietää odottavansa minua (on joskus puhunut siitä) ja siltikin minulla on ollut ihan hyvä koti, jossa minua on rakastettu!!
AP
Jos sinulla on kaksi noinkin pientä lasta entuudestaan ja mielenterveyden ja kenties jonkin muunkin kanssa kamppailtavaa elämässäsi, niin takuulla olet mieli maassa ja olo sekava.
Mutta aivan vilpittömästi: olisiko adoptoitavaksi antaminen ihan kauhea ajatus? En minä sinua tuomitse tai ajattele, ettetkö ehkä pystyisi hoitamaan kolmattakin lasta. Mutta onko se sinun jaksamisesi kannalta mahdollista, jos olet NOIN äärirajoilla?
Sinulla on vielä aikaa harkita. ja 17 kirjoitti jo kauniisti siitä, miten voit yrittää kohentaa oloasi ja muuttaa mieltäsi vauvasi suhteen.
Mutta mitä ajan takaa on, että suurempi epäonnistuminen minusta olisi pitää lapsi ja pakottaa hänet taistelemaan lapsuutensa ajan vihan tunteita, äidin jaksamattomuutta ja jopa laiminlyöntiä vastaan.
Kuin että äiti lapsensa parhaaksi miettii jaksamisensa ja päätyy antamaan vauvan adoptoitavaksi.
Mieti itse. Ja mitä päätätkin, onnea matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuleva äiti voi kokea negatiivisiakin tunteita raskauttansa kohtaan. Ap:lla on kuitenkin melkein 30 viikkoa aikaa tottua ajatukseen ja voi loppuvaiheessa (tai aikaisemminkin) olla hyvinkin onnellinen ja pystyä tuntemaan äidinrakkautta. Ja eikös pusis tiedä ettei noilla viikoilla enää kovin helposti myönnetä aborttia. Voimia ap:lle!!
Ja totta ihmeessä negatiivisetkin tunteet on sallittuja ja normaaleja raskausaikana mutta kun on negatiivisia JA negatiivisia tunteita/ajatuksia.
On aikalailla ääripääfiilikset negatiivisissakin tunteissa jos kokee tarvetta huutaa ettei lasta halua ja toivoo sen kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletteko, että jos hankkisin doulan (raskaus- ja synnytystukihenkilön), se voisi auttaa tässä raskauden käsittelyssä?
AP
minulla oli myös tämän raskauden alku todella vaikeaa. En hyväksynyt raskautta ollenkaan ja kaikki asiat tunuti negatiiviselta, vaikka miten päin ajatteli. Nyt kun viikkoja on kohta 30 huomaan itsenikin yllätykseksi odottavani jo kovasti lapsen syntymää ja enää se ei tunnu ollenkaan negatiiviselta asialta. Kyllä 40 vk odotusaika sopeuttaa ihmisen kuin ihmisen. Nyt tiedän voivani rakastaa lastani, vaikka alkuun tunsin vain vihan ja inhon tunteita epämääräistä möykkyä kohtaan.
t: lopelope onnellinen odottaja
Vierailija:
Luuletteko, että jos hankkisin doulan (raskaus- ja synnytystukihenkilön), se voisi auttaa tässä raskauden käsittelyssä?AP
Muuten, ei tässä kai sinua ole kauheana pidetty, ainoastaan epäilty jaksamistasi.
eikä tehtävänsä ole tukea ja kannustaa siinä haluaako lapsen vai ei vaan synnytykseen valmentautuminen.
Taisi olla edellinen 2+ lehti missä oli doula-aiheesta juttua.
Ja se nyt ei ainakaan oloa helpota...
Meinaat vissiin, että sairaus olisi joku rangaistus negatiivisista tunteista? Minä en (onneksi) pysty kylläkään niin ajattelemaan.
AP
mutta onneksi erittäin onnellinen vahinko. Olenkin koko ajan todennut, että on ihanaa, ettei elämää voikaan suunnitella ja hallita täydellisesti, koska muuten tätä ihanaa lasta ei olisi koskaan tullut.
Uskon, että jokaisella vahingolla on tarkoituksensa. Ehkä tästä lapsesta tulee sinullekin kuitenkin läheisin ja ehkä vanhana se ainoa lapsi, joka käy sinua tervehtimässä vanhainkodissa.... jokaisella elämällä on varmasti tarkoituksensa.