Lue keskustelun säännöt.
Voi luoja - moralisointi äidin puhelimen käytöstä
15.11.2016 |
Tuo yksi kampanja on meneillään, jossa korppi vie lapsen, kun äiti vastaa puhelimeen. Facebookin keskusteluissa etenkin sellaiset 50+ ihmiset päivittelee tyyliin, kun nykyajan vanhemmat ei huomioi lapsiaan vaan jopa ulkoillessa katsovat kännykkää eikä lasta.
Minä olen neljän lapsen äiti ja hoitovapaalla vielä. Kotona oloa tulee yhteensä 3 vuotta. Kerran viikossa kyläillään muiden äitien kanssa, kerran viikossa käydään kerhossa ja muuten olen iltaan asti lasten kanssa itsekseni. Tukiverkkoja tai sukulaisia ei ole, ns virkistysaikaa on kerran vuodessa, että pääsee vaikka ravintolaan miehen kanssa. Käytännössä olen 24/7 lasten kanssa. Mutta en luoja sentään jaksa aina olla läsnä!
Se, että luen palstaa välillä tai kirjoittelen kaukana asuvan ystäväni kanssa, vaikka lapset ovat samassa tilassa, ei ole väkivaltaa. Kyse ei ole siitä, että syyllistyin, vaan siitä, että osa ihmisistä on helkkarin tyhmiä. Lapseni on reilut 12h hereillä ja olen heidän kanssa koko ajan. Luen, leikin, teen ruokaa, juttelen, ulkoilen. Mutta hitto soikoon, ei kukaan jaksa olla aamusta iltaan 100% läsnä. Oman näkemykseni mukaan nykyvanhemmat on lasten kanssa paljon enemmän kuin omassa lapsuudessa. Luen lehden näytöltä ja hoidan monia asioita puhelimen kautta. Aivan järkyttävää, että jonkun mielestä lapseen pitäisi keskittyä koko ajan täysillä. Äiti ei saisi lukea tai olla omissa ajatuksissaan. Ehkä helppoa, jos lasta näkee pari tuntia illassa, mutta ei kukaan jaksa koko päivää intensiivisesti tuijottaa ja jutella lapselleen. Se ei ole edes normaalia vuorovaikutusta. Enpä ihmettele, että yhä useammat ei halua lapsia.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Koskaan aikaisemmin vanhemmat eivät ole panostaneet lapsiinsa yhtä paljon kuin nykyään.
Minun lapsuudessani lapset oli keskenään tai yksin. Minä kökötin varhaislapsuuteni leikkikehässä, sen jälkeen isonsiskon hoteissa ja viisivuotiaasta huitelin missä huitelin.
No onkos tämä nykyinen menetelmä parempi? Onko lapset hyötyneet paljonkin vrt. esim. oppimisvalmiudet pojilla ja heidän koulumenestyksensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisin kuin täällä väitetään, tutkimusten mukaan suomalaiset vanhemmat nimenomaan viettävät lastensa kanssa vähemmän aikaa kuin ennen (http://www.hs.fi/kotimaa/a1391660102001)
Ja ihan satavarmasti iso osa siitäkin ajasta menee oikeasti netissä.
Ja toisin kuin AP ja muut itselleen uskottelevat, ei ole ollenkaan sama asia, että äiti on uppoutunut kännykkään kuin jos äiti katselee televisiota. Kukaan ihminen ei katoa täysin esim. sanomalehteen, mutta oletko joskus yrittänyt puhua toiselle aikuiselle, joka on samaan aikaan facebookissa? Sehän ei kuule eikä näe mitään.
En ole nähnyt tätä mainoskampanjaa enkä voi ottaa siihen kantaa, mutta kännyköihinsä hukkuneet äidit ja isät on aivan arkipäivää kaikkialla, missä pienten lasten kanssa ollaan: leikkipuistoissa, hoplopeissa, busseissa, tarhan pihalla, korkeasaaressa, linnanmäellä, ruokakaupoissa jne.
Jatkuvasti kännykkäänsä uppoutunut äiti on varmasti vahingoksi lapselleen. Suosittelen myös miettimään sitä, minkälaisen mallin annat lapsellesi. Voi olla myöhemmin vaikea perustella lapselle, miksi haluat rajoittaa sen netinkäyttöä, jos olet itse koko ajan netissä.
En rehellisesti ole huomannut mitään eroa kommunikoidessani sanomalehteä lukevan ja facebookkaavan aikuisen kanssa. Kumpikin istuu paikallaan syventyneenä käyttöliittymään ja välistä saattaa lukea ääneen jonkun jutun/otsikon. Höpöhöpöä ajatella että ennenkään isät ja äidit olisivat leikkineet lasten kanssa puistoissa ja hoplopeissa. Lapsi laitettiin sisään ja itse mentiin istumaan kahvioon ja lukemaan lehtiä.
Ihmiset ei taida enää muistaa taskukirjojen ja pokkareiden aikaa? 90-luvulla äidit istui sellaiset kädessään leikkipuiston reunalla ja lapset leikki keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin kuin täällä väitetään, tutkimusten mukaan suomalaiset vanhemmat nimenomaan viettävät lastensa kanssa vähemmän aikaa kuin ennen (http://www.hs.fi/kotimaa/a1391660102001)
Ja ihan satavarmasti iso osa siitäkin ajasta menee oikeasti netissä.
Ja toisin kuin AP ja muut itselleen uskottelevat, ei ole ollenkaan sama asia, että äiti on uppoutunut kännykkään kuin jos äiti katselee televisiota. Kukaan ihminen ei katoa täysin esim. sanomalehteen, mutta oletko joskus yrittänyt puhua toiselle aikuiselle, joka on samaan aikaan facebookissa? Sehän ei kuule eikä näe mitään.
En ole nähnyt tätä mainoskampanjaa enkä voi ottaa siihen kantaa, mutta kännyköihinsä hukkuneet äidit ja isät on aivan arkipäivää kaikkialla, missä pienten lasten kanssa ollaan: leikkipuistoissa, hoplopeissa, busseissa, tarhan pihalla, korkeasaaressa, linnanmäellä, ruokakaupoissa jne.
Jatkuvasti kännykkäänsä uppoutunut äiti on varmasti vahingoksi lapselleen. Suosittelen myös miettimään sitä, minkälaisen mallin annat lapsellesi. Voi olla myöhemmin vaikea perustella lapselle, miksi haluat rajoittaa sen netinkäyttöä, jos olet itse koko ajan netissä.
En rehellisesti ole huomannut mitään eroa kommunikoidessani sanomalehteä lukevan ja facebookkaavan aikuisen kanssa. Kumpikin istuu paikallaan syventyneenä käyttöliittymään ja välistä saattaa lukea ääneen jonkun jutun/otsikon. Höpöhöpöä ajatella että ennenkään isät ja äidit olisivat leikkineet lasten kanssa puistoissa ja hoplopeissa. Lapsi laitettiin sisään ja itse mentiin istumaan kahvioon ja lukemaan lehtiä.
Tuossa on vaan se ero, että sanomalehti luetaan kerran päivässä. Kännykkää tuijotetaan koko ajan aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei taida enää muistaa taskukirjojen ja pokkareiden aikaa? 90-luvulla äidit istui sellaiset kädessään leikkipuiston reunalla ja lapset leikki keskenään.
Siinähän se jännä ristiriita onkin. Jos nykyää vaikka sitten se äiti istuu kirja kädessä ja ynähtelee lapsille vastaukseksi, on se paljon hyväksytympää koska kädessä on kirja. Eikä se kaiken pahan alku ja juuri eli känny tai tabletti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä sydäntä kylmää, kun seuraa näitä nykymammoja julkisissa liikennevälineissä tmv. Lapset yrittävät kiinnittää äidin huomiota ja mammat vaan nakuttelevat puhelinta ja ynähtelevät jotain. Sitten ihmetellään, kun tulee lukihäiriöisiä ja sosiaalisesti kyvyttömiä koululaisia. Sääliksi käy... :(
Toista se oli vanhaan hyvään aikaan kun nelivuotias kulki itse ratikalla päivähoitoon ja koululaiset ulkoistettiin avaimille.
Taisi osua ja upota tosi syvälle...sääliksi käy. :(
Noinko vähän täällä ihmiset osaa historiaa ja kykenee hahmottamaan isoa kuvaa? Ihan vissi pointti tuolla kirjoittajalla oli. Nykyvanhempia syyllistetään todella rajusti kaikesta mahdollisesta ja mesotaan suunnilleen että koskaan ei ole niin huonoja ja välinpitämättömiä vanhempia ollut kuin nykyään. Että lapsi-parat. Kun joku teistä mesoajista muistaisi tai opiskelisi että mitä se lasten ja perheen arki on ollut vaikka 30, 50 tai 70 vuotta sitten.
Anteeksi että me nykyajan äiditkään ei olla koneita jotka aina jaksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo oli hyvä ja osuva. Videon nainen käyttäytyy kuin rakas vaimoni. Kännykkä ja some ohittavat tärkeimmätkin hetket.
Jos FB tai whatsuppi viestii, niin kännykkään naputellaan heti vastaus. Vaikka se keskeyttäisi lapsen synttärikakun kynttilöiden puhalluksen.
Eikä hän varmasti ole ainutlaatuinen kännykkä-orjuuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin kuin täällä väitetään, tutkimusten mukaan suomalaiset vanhemmat nimenomaan viettävät lastensa kanssa vähemmän aikaa kuin ennen (http://www.hs.fi/kotimaa/a1391660102001)
Ja ihan satavarmasti iso osa siitäkin ajasta menee oikeasti netissä.
Ja toisin kuin AP ja muut itselleen uskottelevat, ei ole ollenkaan sama asia, että äiti on uppoutunut kännykkään kuin jos äiti katselee televisiota. Kukaan ihminen ei katoa täysin esim. sanomalehteen, mutta oletko joskus yrittänyt puhua toiselle aikuiselle, joka on samaan aikaan facebookissa? Sehän ei kuule eikä näe mitään.
En ole nähnyt tätä mainoskampanjaa enkä voi ottaa siihen kantaa, mutta kännyköihinsä hukkuneet äidit ja isät on aivan arkipäivää kaikkialla, missä pienten lasten kanssa ollaan: leikkipuistoissa, hoplopeissa, busseissa, tarhan pihalla, korkeasaaressa, linnanmäellä, ruokakaupoissa jne.
Jatkuvasti kännykkäänsä uppoutunut äiti on varmasti vahingoksi lapselleen. Suosittelen myös miettimään sitä, minkälaisen mallin annat lapsellesi. Voi olla myöhemmin vaikea perustella lapselle, miksi haluat rajoittaa sen netinkäyttöä, jos olet itse koko ajan netissä.
En rehellisesti ole huomannut mitään eroa kommunikoidessani sanomalehteä lukevan ja facebookkaavan aikuisen kanssa. Kumpikin istuu paikallaan syventyneenä käyttöliittymään ja välistä saattaa lukea ääneen jonkun jutun/otsikon. Höpöhöpöä ajatella että ennenkään isät ja äidit olisivat leikkineet lasten kanssa puistoissa ja hoplopeissa. Lapsi laitettiin sisään ja itse mentiin istumaan kahvioon ja lukemaan lehtiä.
Tuossa on vaan se ero, että sanomalehti luetaan kerran päivässä. Kännykkää tuijotetaan koko ajan aamusta iltaan.
ja kulkee mukana aina ja kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on taas monta asiaa tullut vastaan tässäkin keskustelussa, joita mä en ymmärrä. Kampanjan videolla esiintyvät nainen ja lapsi, jotka ovat rannalla viettämässä mukavaa aikaa tahoillaan. Sitten esitetään tilanne, jossa äiti käytöksellään lupaa lapselle huomiota ja lapsi valmistautuu iloisena tulevaan hellyydenosoitukseen (halaus, syliin nostaminen?). Tilanteen kuitenkin katkaisee äidin kännykkä, joka tarjoaa äidille mukavan korvikkeen sille hetkelle, joka hänen ja lapsen välillä olisi muuten ollut. Lapsi pysähtyy pettyneen oloisena paikoilleen. Korppi lienee vertauskuva lapsen vahingoittumisesta esimerkiksi siten, että äiti jää liian pitkäksi aikaa puhelimen ääreen ja lapsen kokema huomion puute ja hellyydenkipeys satuttaa häntä. Tai siitä, että some voi vakavimmillaan oikeasti viedä aikuisen huomion niin voimakkaasti, että hän ei huomaa mahdollista vaaratilannetta. Lapsi jäi yksin tilanteessa, jossa hän olisi kaivannut aikuiselta hellyyttä ja huomiota. Mielestäni on joko tyhmyyttä tai tahallista väärin ymmärtämistä tulkita video niin, että vanhemmat eivät ikinä missään tilanteessa saa käyttää kännyköitä tai älylaitteita. Miksi kukaan tuntisi videon takia syyllisyyttä oman järkevän somen/kännykän käyttönsä takia, jos lapsi ei siitä kärsi?
Minusta vertaus sanomalehteen on osuva. Jos aikuinen käyttää kännykkää kuten sanomalehtiä yleensä käytetään = ilmoittaa lapselle lukevansa päivän lehden/hengailevansa vartin kännykkänsä äärellä, ei vahinkoa tapahdu. Vahingollista on mielestäni se, jos some ja kännykkä jatkuvasti katkaisee lasta varten varatun hetken (joka ei varmaan kellään ole 24/7, vaikka niinkin jotkut ilmeisesti haluavat asian ymmärtää). Esimerkiksi videossa kuvattu halaus, iltasatu tai lapselle luvattu yhteinen leikkihetki ovat tällaisia. Jos aikuinen reagoi tilanteesta huolimatta jokaiseen kännykkänsä piipahdukseen jättäen lapsen yksin ennaltamääräämättömäksi ajaksi, on mielestäni selvää, että lapsi kokee, ettei ole tärkeä. Myös someen hautautuminen milloin tahansa niin, että ei kykene havainnoimaan ympäristöään on ongelma, jos on samanaikaisesti vastuussa lapsesta. Olen nähnyt monen aikuisen (esimerkiksi oman mieheni) usein sellaisessa tilassa kännykkänsä äärellä, josta ei lapsen keinoilla pysty aikuisen huomiota saamaan. Ei kysymällä, eikä hihasta nykimällä. Esimerkiksi kerhoissa olen huomannut kaksi tähän liittyvää ongelmaa. Ensinnäkin moni lapsi pettyy selkeästi kun haluaisi kysyä tai kertoa jotakin, mutta kännykkäänsä selaileva aikuinen reagoi korkeintaan sanomalla "odota hetki" (itseänikin tuollainen ärsyttää kohdalle sattuessaan, koska se, jaksanko jäädä odottamaan riippuu aika paljon siitä onko se hetki 1-5 minuuttia vai esimerkiksi 20 minuuttia) ja lapsi yleensä jatkaa pettyneenä leikkejään kun ei ole varma milloin se oma vuoro sitten tulee jos tulee. Aikuiselle jää usein mielikuva, että siellä se lapsi tyytyväisenä leikkii. Toinen ongelma on se, että lapset luonnostaan keppostelevat ja kokeilevat rajojaan ja uskoisin tuollaisen huomiotta jäämisen entisestään lisäävän huomionhakuista käytöstä. Lapsen huonoon/huomionhakuiseen käytökseen (esimerkiksi toisen tukasta vetäminen, töniminen, lelujen ottaminen kädestä) tulisi puuttua mielestäni mieluiten oman vanhemman toimesta tämän läsnäollessa. Monelta nenä kiinni kännykässä olevalta vanhemmalta iso osa tapahtumista menee kuitenkin ohi, varsinkin jos se ei ole oma lapsi joka alkaa itkeä. Ja sitten kun joku muu yrittää paikata tilanteen loukkaannutaan joskus siitä, että puututaan vieraan lapsen tekemisiin, mutta huomattavasti useammin kuitenkin siitä, että aikuista pyydetään kohteliaasti keskittymään paremmin lapsensa touhuihin.
Mielestäni puhe siitä, että ennen asiat olivat tavalla x on aika turhaa. Miksi se, että ennen asiat olivat huonosti toimisi perusteluna sille, että niiden pitää nykyäänkin olla huonosti? Toisekseen on hyvin vaikea arvioida, olivatko asiat kokonaisuutena ennen lapsen kannalta radikaalisti huonommin. Ehkä olivat, mutta pitää myös muistaa että ennen se, että sattui olemaan hedelmällinen nainen tarkoitti automaattisesti sitä, että on myös jossakin vaiheessa äiti. Silloisille "huonoille äideille" on tästä syystä mielestäni huomattavasti helpompi antaa niin sanotusti anteeksi olosuhteista tai omista ominaisuuksista johtuva lapsen tarpeiden liian vähäinen huomiointi, koska äitiys ei ollut oikeastaan samalla tavalla valintakysymys kuin nykyään. Nykyään kenenkään ei ole samalla tavalla "pakko" ryhtyä äidiksi eikä isäksi, ja jos se lapsen perustarpeiden huomioiminen (joihin kuuluu myös läheisyyden tarve ja tarve tulla kuulluksi ja huomioiduksi) tuottaa kamalaa tuskaa, niin ehkä siihen ei kannata sitten ryhtyä. Ei miesten, eikä naisten.
Ja sitten on vielä nämä kommentit, että en minäkään eikä äitivainaanikaan koskaan saanut mitään huomiota vanhemmiltaan. Okei, no eikös se sitten ollut/ole sinusta aika perseestä? Pitääkö tätä hienoa perinnettä sitten pyrkiä kaikin keinoin jatkamaan? Myöskin vertaus esimerkiksi normaalien askareiden ja kampanjassa kuvatun somekäyttäytymisen välillä on aika ontuva. Lapsi kyllä ymmärtää, että aikuinen ei voi välttämättä ottaa syliin kesken imuroinnin/puuronkeiton/tiskauksen, sillä hän konkreettisesti näkee aikuisen tekevän jotakin, joka etenee ennakoitavalla tavalla kohti sitä hetkeä, jolloin syli vapautuu. Aikuinen voi myös samalla jutella lapselle aivan eri tavalla kuin kännykkää selatessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isien poissaolo mainoksissa on mielestäni perusteltua. Jos isät olisivat paikalla osassa mainoksista, jäisi kysymys siitä, missä isä on, esittämättä. Lapsen yksinäisyys ei välttämättä kaikille katsojille korostuisi samalla tavalla, koska huomio ei kiinnittyisi toisen vanhemman fyysiseen poissaoloon. Jos toinen vanhempi on fyysisesti poissa, ja toinen paikalla, mutta ei läsnä, lapsi jää yksin. Välittämättä siitä, onko se töissä/pubissa/harrastuksissaan oleva vanhempi mies vai nainen. Miesten ja naisten liiallisessa kännykän/somen käytössä en ainakaan itse ole myöskään huomannut ajallisesti merkittävää eroa, kyllä siihen luuriin tuntuu nykyään uppoavan paljon ja liikaa aikaa ihan sukupuoleen katsomatta. En ymmärrä sitäkään, miksi niin monelle tuntuu hyppäävän asiassa kuin asiassa ensimmäisenä se sukupuoli silmille. Meneekö se ihan oikeasti luonnostaan joillakin niin, että esimerkiksi tuota videota katsellessa ensimmäinen ajatus on "hei taas nainen siellä kuvataan ikävässä valossa" tai "kyllä minä nyt olen pöyristynyt kun kaikkia naisia taas syytetään siitä, että ihan kännykkää joskus ovat käyttäneet ja yhden tekstiviestin lähettäneet" vai joutuuko tällaista ajattelua jotenkin työstämään voidakseen pahoittaa mielensä? Itse näin pettyneen lapsen ja vanhemman, jonka tahattomasta laiminlyönnistä lapsi tuli surulliseksi. Mietin ensimmäiseksi, että jos lapsen elämä on aina tuollaista, niin kyllä siinä pakostakin rikki menee. Ei kiinnosta pätkääkään, onko vika isin vai äidin, vaan kiinnostaa se, että lapsi saisi tarvitsemaansa huomiota. Se on vanhempien tehtävä yhdessä tarjota.
Ja ihan pakko vielä ihmetellä sitäkin, että miksi jotkut korostavat naisen videolla lähettäneen nimenomaan yhden tekstiviestin ja huhhuh nyt on lapsen elämä pilalla. Olisiko siihen sitten pitänyt änkeä tuntikausia vai peräti vuosikaupalla videomateriaalia äidistä (ja isistä käsikynkässä, koska se mieshän pitää tässä olla tasa-arvoisesti syyllistettävänä myös!), joka tuijottelee kännykkäänsä pitkin päivää kun lapsi yrittää kiivetä syliin? Mikä määrä dokumentointia olisi riittävä kattamaan täydellisen mielikuvituksen/itsenäisen ajattelun puutteen? Videon tekijät todennäköisesti olettivat katsojan kykenevän päättelemään kuvatun tilanteen olevan a) yksittäinen esimerkki liiallisen kännykänkäytön/välinpitämättömyyden haitoista b) fiktiivinen ainakin korpin osalta.
Kyllä se pistää silmään kaupunkikuvassa varsinkin talvisin: mammat lykkää hyökkäysvaunujaan keskellä jalkakäytävää, toisessa kädessä kännykkä, sivuille tai eteen ei katsota vaan väistököön kuka ennättää.
Pahinta katsottavaa on se, kun samaiset mammat rynnii suojatielle tai sinne päin ja sieltä tekoturkishupun kätköistä ei näy mitään kuin maksimissaan hiussuortuva. Tällaiseen burkhaan pukeutunut mamma sitten rynnii ajotien poikki edelleenkään minnekään katsomatta, onhan meillä tässä nyt sentään oikeus mennä ensin ja sitäpaitti viimeks kun katoin, oli valo vihreä.
Kammottavaa.
Hyvä kampanja, ihmiset ovat todellakin ihan liian riippuvaisia puhelimista.
Kesällä kävi yksi tuttu yh-äiti viikonloppukylässä kahden taaperon kanssa ja järkytyin kun tuo nainen oli oikeasti ihan koko ajan kiinni kännykässään, milloin oli Facebookissa ja milloin Tinderissä. Kun lapset tuli kysymään jotain äidiltään, tiuski vaan vastaukseksi ja jatkoi kännykän tuijotusta. Silloinkin kun keskusteltiin aikuisten kesken, vastasi kysymyksiin tuijottaen samalla kännykkää. Kun käytiin saunassa, oli löylyjen ajan irti kännystä, mutta kävi "väliajalla" pukuhuoneessa katsomassa kännykkää. Lopulta kypsyin tilanteeseen ja sain kiellettyä puhelimen käytön ruokailujen ajaksi, sanoin suoraan että puhelin pois, nyt keskitytään syömiseen. Ja kyseessä oli siis kohta nelikymppinen nainen!!! Voin vain kuvitella minkälaista noilla on kotioloissa kun kukaan ei ole kieltämässä kännykän räpläämistä, voi lapsiparkoja.
Voisin kuvitella että on valitettavan yleistä käytöstä nykypäivänä, väki ei vaan itse ymmärrä käytöstään. Naapurin nainen on samanlainen, kun on lapsen kanssa pihallaan tuijottaa 100% ajasta kännykkää, lapsi leikkii itsekseen. Ja samat huomiot on tullut tehtyä junissa ja busseissa kuin aikaisemmat kommentoijat.