Voi luoja - moralisointi äidin puhelimen käytöstä
Tuo yksi kampanja on meneillään, jossa korppi vie lapsen, kun äiti vastaa puhelimeen. Facebookin keskusteluissa etenkin sellaiset 50+ ihmiset päivittelee tyyliin, kun nykyajan vanhemmat ei huomioi lapsiaan vaan jopa ulkoillessa katsovat kännykkää eikä lasta.
Minä olen neljän lapsen äiti ja hoitovapaalla vielä. Kotona oloa tulee yhteensä 3 vuotta. Kerran viikossa kyläillään muiden äitien kanssa, kerran viikossa käydään kerhossa ja muuten olen iltaan asti lasten kanssa itsekseni. Tukiverkkoja tai sukulaisia ei ole, ns virkistysaikaa on kerran vuodessa, että pääsee vaikka ravintolaan miehen kanssa. Käytännössä olen 24/7 lasten kanssa. Mutta en luoja sentään jaksa aina olla läsnä!
Se, että luen palstaa välillä tai kirjoittelen kaukana asuvan ystäväni kanssa, vaikka lapset ovat samassa tilassa, ei ole väkivaltaa. Kyse ei ole siitä, että syyllistyin, vaan siitä, että osa ihmisistä on helkkarin tyhmiä. Lapseni on reilut 12h hereillä ja olen heidän kanssa koko ajan. Luen, leikin, teen ruokaa, juttelen, ulkoilen. Mutta hitto soikoon, ei kukaan jaksa olla aamusta iltaan 100% läsnä. Oman näkemykseni mukaan nykyvanhemmat on lasten kanssa paljon enemmän kuin omassa lapsuudessa. Luen lehden näytöltä ja hoidan monia asioita puhelimen kautta. Aivan järkyttävää, että jonkun mielestä lapseen pitäisi keskittyä koko ajan täysillä. Äiti ei saisi lukea tai olla omissa ajatuksissaan. Ehkä helppoa, jos lasta näkee pari tuntia illassa, mutta ei kukaan jaksa koko päivää intensiivisesti tuijottaa ja jutella lapselleen. Se ei ole edes normaalia vuorovaikutusta. Enpä ihmettele, että yhä useammat ei halua lapsia.
Kommentit (54)
Koskaan aikaisemmin vanhemmat eivät ole panostaneet lapsiinsa yhtä paljon kuin nykyään.
Minun lapsuudessani lapset oli keskenään tai yksin. Minä kökötin varhaislapsuuteni leikkikehässä, sen jälkeen isonsiskon hoteissa ja viisivuotiaasta huitelin missä huitelin.
Ottaen huomioon millaisen myrskyn kampanja sai aikaan... taisi osua ihan oikeaan.
Niin no, sinulla näin mutta mites muilla? Kyllä tuolla julkisissa kulkuvälineissäkin näkee niin paljon vanhempia, joilla katse on liimautunut ruutuun pitkäksi aikaa, ei näe ei kuule muuta. Lapsi yrittää puhua vanhemmalleen, tämä vain mumisee ja hymähtelee vastaukseksi. Tai sitten lapsi karjuu ja kiljuu, sillekään ei tehdä yhtään mitään, lapsi turhautuu, muut matkustajat hermostuvat huutoon mutta pääasia että vanhempi on tyytyväinen puhelimensa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, sinulla näin mutta mites muilla? Kyllä tuolla julkisissa kulkuvälineissäkin näkee niin paljon vanhempia, joilla katse on liimautunut ruutuun pitkäksi aikaa, ei näe ei kuule muuta. Lapsi yrittää puhua vanhemmalleen, tämä vain mumisee ja hymähtelee vastaukseksi. Tai sitten lapsi karjuu ja kiljuu, sillekään ei tehdä yhtään mitään, lapsi turhautuu, muut matkustajat hermostuvat huutoon mutta pääasia että vanhempi on tyytyväinen puhelimensa seurassa.
No tuo kuulostaa joltain ääripään esimerkiltä. lapsen kysymyksiin ja aloitteisiin pitää vastata ensin. Itse räplään puhelinta tilanteissa, joissa lapset leikkii keskenään tyytyväisenä. Vaihdan kuulumisia kaukana asuvien ystävien kanssa ja katson uutiset. Ei kukaan kykene olemaan koko ajan kaikissa lasten jutuissa mukana. Päiväkodissa lapset leikkii myös keskenään. Ei siinä ole aikuinen koko ajan vuorovaikuttamassa hienosti. Ap
Isät saavat siis jatkossakin notkua pleikkarilla ja tuijotella urheilua ilman paheksuntaa. Selvä.
Itseäni ärsyttää myös tuo, että kohteena on nimenomaan äidit. Meillä ja monissa muissa perheissä joita tunnen se on kyllä isä, joka on vähemmän läsnä. Isi lukee, isi on töissä, menoissa, juo kaljaa ja katsoo telkkaria. Isi saakin näköjään tehdä mitä haluaa, pääasia että äidistä revitään kaikki läsnäolo irti...
Siis periaatteessa kampanjan takana on hyvä muistutus. Ihan meille kaikille. Ei vain äideille, vaan myös isille. Mutta ei pelkästään äideille ja isille, vaan ihan kaikille muillekkin. Ongelma ei ole vain vanhempien, vaan ylipäätään ei enää osata huomioida kanssaihmisiä, tuijotetaan vaan sitä luuria.
Kampanja itsessään on kuitenkin epäonnistunut. Ensinnäkin siinä esitetään vain äiti pahoinpitelijänä, isät on taas kerran unohdettu. Äiti suljetaan yksin kotiin hoitamaan mukuloita ja sitten syyllistetään väkivallasta, kun hän koittaa epätoivoisesti pitää yllä sosiaalisia kontakteja edes puhelimensa kautta.. Toisekseen puhelimessa olon rinnastaminen väkivaltaan on hieman paksua. Se voi olla sitä, jos sen puhelimen vuoksi et ehdi yhtään leikkiä lapsen kanssa, puhua hänelle, vaihtaa hänen vaippaansa, valmistaa ja antaa hänelle kunnollista ruokaa jne. Mutta toivon ja uskon että nämä tapaukset olisi vähemmistössä.
Tuo että kotka, mikä lie, vie lapsen, oli jotenkin outo. Epäuskottava. Tekee tilanteesta koomisen. Olisivat kuvanneet esim. pientä lasta surullisena äidin helmassa, kun äiti katsoo vain puhelinta. Pientä lasta tekemässä pahojaan yhä uudestaan ja uudestaan, kun isä on uppoutunut luuriinsa. Tms. Se olisi todellakin voinut herätellä ihmisten tunteita ja ajatuksia asiasta. Mutta nyt iso lintu tuli ja vei tytön... siis wtf ??!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, sinulla näin mutta mites muilla? Kyllä tuolla julkisissa kulkuvälineissäkin näkee niin paljon vanhempia, joilla katse on liimautunut ruutuun pitkäksi aikaa, ei näe ei kuule muuta. Lapsi yrittää puhua vanhemmalleen, tämä vain mumisee ja hymähtelee vastaukseksi. Tai sitten lapsi karjuu ja kiljuu, sillekään ei tehdä yhtään mitään, lapsi turhautuu, muut matkustajat hermostuvat huutoon mutta pääasia että vanhempi on tyytyväinen puhelimensa seurassa.
No tuo kuulostaa joltain ääripään esimerkiltä. lapsen kysymyksiin ja aloitteisiin pitää vastata ensin. Itse räplään puhelinta tilanteissa, joissa lapset leikkii keskenään tyytyväisenä. Vaihdan kuulumisia kaukana asuvien ystävien kanssa ja katson uutiset. Ei kukaan kykene olemaan koko ajan kaikissa lasten jutuissa mukana. Päiväkodissa lapset leikkii myös keskenään. Ei siinä ole aikuinen koko ajan vuorovaikuttamassa hienosti. Ap
Ei ole mikään ääripään esimerkki vaan jokapäiväistä toimintaa ainakin pk-seudulla. Kuljen paljon bussilla ja monesti olen nähnyt kun lapsi selittää vanhemmalleen jotain, tämä vain mumisee ja näpyttää kännykkää, lapsi hiljenee ja katsoo surullisena ikkunasta ulos. Ei tässä pidä kaikkia vanhempia syyllistää eikä yksinään äitejä, mutta kun selvästi tämä on näkyvä ongelma niin miksi jotkut loukkaantuvat niin verisesti?
Ehkä bussimatka on päivän ainoa hetki, jolloin lasta ei tarvitse vahtia, kun ei pääse sieltä karkaamaan ja istuu kiltisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, sinulla näin mutta mites muilla? Kyllä tuolla julkisissa kulkuvälineissäkin näkee niin paljon vanhempia, joilla katse on liimautunut ruutuun pitkäksi aikaa, ei näe ei kuule muuta. Lapsi yrittää puhua vanhemmalleen, tämä vain mumisee ja hymähtelee vastaukseksi. Tai sitten lapsi karjuu ja kiljuu, sillekään ei tehdä yhtään mitään, lapsi turhautuu, muut matkustajat hermostuvat huutoon mutta pääasia että vanhempi on tyytyväinen puhelimensa seurassa.
No tuo kuulostaa joltain ääripään esimerkiltä. lapsen kysymyksiin ja aloitteisiin pitää vastata ensin. Itse räplään puhelinta tilanteissa, joissa lapset leikkii keskenään tyytyväisenä. Vaihdan kuulumisia kaukana asuvien ystävien kanssa ja katson uutiset. Ei kukaan kykene olemaan koko ajan kaikissa lasten jutuissa mukana. Päiväkodissa lapset leikkii myös keskenään. Ei siinä ole aikuinen koko ajan vuorovaikuttamassa hienosti. Ap
Ei ole mikään ääripään esimerkki vaan jokapäiväistä toimintaa ainakin pk-seudulla. Kuljen paljon bussilla ja monesti olen nähnyt kun lapsi selittää vanhemmalleen jotain, tämä vain mumisee ja näpyttää kännykkää, lapsi hiljenee ja katsoo surullisena ikkunasta ulos. Ei tässä pidä kaikkia vanhempia syyllistää eikä yksinään äitejä, mutta kun selvästi tämä on näkyvä ongelma niin miksi jotkut loukkaantuvat niin verisesti?
Niin. Silti et voi tietää mikä oikea tilanne on. Se voi olla esim se että äiti on valvonut jo monta viikkoa sen lapsen kanssa jota on viemässä astmalääkäriin. Ja siellä puhelimessa on ne työn rippeet joita äiti virlä yrittää rääpiä kasaan. Ja työnatåntsja uhkailee potkuilla kun äiti ei taaskaan osannut ennustaa astmakohtausta.
Tai se bussimatka voi olla äidillä suunnilleen ainoa hetki päivästä kun hän saa istua hetken.
Nimimerkillä teveisiä oikeasta arjesta
Mua samaan aikaan aina itkettää ja naurattaa, kun näen kirjoituksen täällä tai muualla että ihan kauheeta kun lenkillä nainen pukkasi vaunuja/rattaita ja samalla värkkäsi puhelimella.
Siis se vauva/taapero nukkuu siellä vaunuissa tyyliin 99% tapauksista, ja kyseessä on varmaan päivän ainoa hetki kun voit hyvällä omatunnolla googletella vaikkapa kiinteiden aloituksesta, rokotusoireista, taaperouhmasta tai ihan vaan kirjoittaa ystävälle viestin.
Muutenkin koomista, että toitotetaan kuinka vanhemman pitäisi etsiä tietoa liittyen lapseensa ja pitää ihmissuhteita yllä,mutta edes lapsen päiväunien aikaan et saisi kännykkään tai tietokoneeseen koskea.
Tuossa videossa äiti on kontaktissa lapseen, katsoo ja hymyilee rakastavasti. Sitten puhelin soi ja äiti katsoo puhelinta ehkä 20sek. Korppi vie lapsen. Mainoksen viesti?
Vierailija kirjoitti:
Mua samaan aikaan aina itkettää ja naurattaa, kun näen kirjoituksen täällä tai muualla että ihan kauheeta kun lenkillä nainen pukkasi vaunuja/rattaita ja samalla värkkäsi puhelimella.
Siis se vauva/taapero nukkuu siellä vaunuissa tyyliin 99% tapauksista, ja kyseessä on varmaan päivän ainoa hetki kun voit hyvällä omatunnolla googletella vaikkapa kiinteiden aloituksesta, rokotusoireista, taaperouhmasta tai ihan vaan kirjoittaa ystävälle viestin.
Muutenkin koomista, että toitotetaan kuinka vanhemman pitäisi etsiä tietoa liittyen lapseensa ja pitää ihmissuhteita yllä,mutta edes lapsen päiväunien aikaan et saisi kännykkään tai tietokoneeseen koskea.
Aivan.
Ja miksiköhän ne väsyneet vanhemmat lapsineen on niissä julkisissa kulkuneuvoissa? Varmaankin siksi että lähipäiväkotiin ei ole päässyt, eikä kaupunki ole turvannut lähikoulua.
Ja mitä koululaisten äidin ajankäyttöön tulee niin kyllä siitä nykyään nielee se koulu ihan järkyn osan. Itse käytin viime lukuvuonna satoja tunteja kouluverkkotarkasteluun, nyt on kolmen leirikoulun varainkeruut päällä, ylimääräistä vanhempainiltaa pukkaa, kaikkiin terveystarkastuksiin pitää päästä keskellä päivää ja heti joulun jälkeen on ns kodin ja koulun päivä jonne pitää kokata ja valmistaa opetusta.
Kyllähän sitä sydäntä kylmää, kun seuraa näitä nykymammoja julkisissa liikennevälineissä tmv. Lapset yrittävät kiinnittää äidin huomiota ja mammat vaan nakuttelevat puhelinta ja ynähtelevät jotain. Sitten ihmetellään, kun tulee lukihäiriöisiä ja sosiaalisesti kyvyttömiä koululaisia. Sääliksi käy... :(
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä sydäntä kylmää, kun seuraa näitä nykymammoja julkisissa liikennevälineissä tmv. Lapset yrittävät kiinnittää äidin huomiota ja mammat vaan nakuttelevat puhelinta ja ynähtelevät jotain. Sitten ihmetellään, kun tulee lukihäiriöisiä ja sosiaalisesti kyvyttömiä koululaisia. Sääliksi käy... :(
Toista se oli vanhaan hyvään aikaan kun nelivuotias kulki itse ratikalla päivähoitoon ja koululaiset ulkoistettiin avaimille.
Vierailija kirjoitti:
Lisäänpä vielä, että omassa lapsuudessa vanhempia ei saanut häiritä, kun katsoivat televisiota ja lukivat sanomalehden kannesta kanteen. Vaikka kävivät töissä. Ihan paskapuhetta tuo ihmisten lässytys, että ennen oli kaikki paremmin ja vanhemmat olivat aina läsnä. Ap
Niinpä. Minun lapsuudessa me lapset kävimme sanomassa vieraille päivää ja sen jälkeen ei ollut mitään asiaa vieraiden seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä sydäntä kylmää, kun seuraa näitä nykymammoja julkisissa liikennevälineissä tmv. Lapset yrittävät kiinnittää äidin huomiota ja mammat vaan nakuttelevat puhelinta ja ynähtelevät jotain. Sitten ihmetellään, kun tulee lukihäiriöisiä ja sosiaalisesti kyvyttömiä koululaisia. Sääliksi käy... :(
Toista se oli vanhaan hyvään aikaan kun nelivuotias kulki itse ratikalla päivähoitoon ja koululaiset ulkoistettiin avaimille.
Taisi osua ja upota tosi syvälle...sääliksi käy. :(
Vierailija kirjoitti:
Siis periaatteessa kampanjan takana on hyvä muistutus. Ihan meille kaikille. Ei vain äideille, vaan myös isille. Mutta ei pelkästään äideille ja isille, vaan ihan kaikille muillekkin. Ongelma ei ole vain vanhempien, vaan ylipäätään ei enää osata huomioida kanssaihmisiä, tuijotetaan vaan sitä luuria.
Kampanja itsessään on kuitenkin epäonnistunut. Ensinnäkin siinä esitetään vain äiti pahoinpitelijänä, isät on taas kerran unohdettu. Äiti suljetaan yksin kotiin hoitamaan mukuloita ja sitten syyllistetään väkivallasta, kun hän koittaa epätoivoisesti pitää yllä sosiaalisia kontakteja edes puhelimensa kautta.. Toisekseen puhelimessa olon rinnastaminen väkivaltaan on hieman paksua. Se voi olla sitä, jos sen puhelimen vuoksi et ehdi yhtään leikkiä lapsen kanssa, puhua hänelle, vaihtaa hänen vaippaansa, valmistaa ja antaa hänelle kunnollista ruokaa jne. Mutta toivon ja uskon että nämä tapaukset olisi vähemmistössä.
Tuo että kotka, mikä lie, vie lapsen, oli jotenkin outo. Epäuskottava. Tekee tilanteesta koomisen. Olisivat kuvanneet esim. pientä lasta surullisena äidin helmassa, kun äiti katsoo vain puhelinta. Pientä lasta tekemässä pahojaan yhä uudestaan ja uudestaan, kun isä on uppoutunut luuriinsa. Tms. Se olisi todellakin voinut herätellä ihmisten tunteita ja ajatuksia asiasta. Mutta nyt iso lintu tuli ja vei tytön... siis wtf ??!
Huonolta äidiltä viedään lapsi. Sitähän siinä viestitään.
Lisäänpä vielä, että omassa lapsuudessa vanhempia ei saanut häiritä, kun katsoivat televisiota ja lukivat sanomalehden kannesta kanteen. Vaikka kävivät töissä. Ihan paskapuhetta tuo ihmisten lässytys, että ennen oli kaikki paremmin ja vanhemmat olivat aina läsnä. Ap