Lue keskustelun säännöt.
Huonoin kokemuksesi terveyskeskuspäivystyksestä?
15.11.2016 |
Itse soitin päivystykseen, kun lapsi oli ollut sairas ja koko viikon pois koulusta. Lauantaina oli jo tervehtyneenä. Sitten viikonloppuna kuume nousi takaisin 39 asteeseen ja poika oli täysin veltto. Soitin päivystykseen sunnuntaina ja sieltä oli vastaus, että "Ei me voida viikonloppuna kuumeeseen pureutua!" Vein sitten alkuviikosta yksityiselle ja keuhkokuume oli jo ehtinyt pahaksi.
Kommentit (36)
Huhhuh. Juuri tällaisten tapauksien takia käyn nykyään aina yksityisellä, siellä saa hoitoa kun pyytää. Harmittaa niiden puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta käydä yksityisellä - kyllä tässä "hyvinvointivaltiossa" pitäisi olla kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen terveydenhuoltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin päivystykseen, koska huomasin, että perjantaina otetun verinäytteen tulos oli hälyyttävä ja oman alueen terveyskeskus oli kiinni. En ollut terveysasemalta saanut jatkohoito-ohjeita. Sairaanhoitaja: "Ei me voida ottaa kantaa, koska on hoidettu terveysasemalla. Hoida nyt itteäs jotenkin."
Kohdunulkopuolinen raskaus: olin käynyt kaksi kertaa yksityisellä gynellä ja sen jälkeen menin vielä terveysasemalle. Oireet (veristä vuotoa ja kovia kipukohtauksia) olivat jatkuneet monta monta päivää ja tunsin oloni huonoksi. Ei verinäytteitä, ei tutkittu ja ei kuulemma voi olla kohdunulkopuolinen, koska en ollut tarpeeksi kipeä. Tavallinen keskenmeno kuulemma, vaikka kohtu oli jo aikaisemmin todettu tyhjäksi. Nuoren lääkärin puolustukseksi voin sanoa, että hän olisi lähettänyt sairaalaan, mutta soitti lupaa vanhemmalta kollegalta, joka kielsi. Myöskään yksityinen lääkäriasema ei myöntänyt virhettään (hcg-hormonia ei kertaakaan seurattu verinäytteellä).
Parin päivän päästä sitten huonokuntoisena päivystykseen ja sieltä suoraan sairaalaan leikkaussaliin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi 11v valitti vatsakipua ja huonoa oloa aamulla. Jäi kotiin ja 10 aikaan soitin ja kysyin vointia. Vatsa niin kipeä ettei voi kävellä ja oksettaa. Kipu oikealla puolella.
Mies lähti töistä viemään terveyskeskukseen. Tunnin jonottivat hoitajalle joka passitti suoraan lekurin jonoon. Tuolloin kello oli noin 12. Klo noin 15.50 hoitaja passittivat heidät kotiin kun tuli kiireellinen tapaus (=spurgun tikkejä vaativa haava). Koko jonotuksen ajan useita lapsen jälkeen tulleita pääsivät aiemmin lääkäriin.Kivut olivat helpottaneet joten tulivst kotiin. Illalla käytin yksityisellä kun lievää kipua oli edelleen. Toiminnallista oli, onneksi. Yksityisen lekuri ihmetteli ettei mitään kokeita otettu eikä lääkäriin edes päässyt.
Valituksen tein. Jonkin ympäripyöreen vastauksen sain, ei edes pahoittelua.
Miksi valittaa, kun itse teitte turhan käynnin.
Ei ole huonoja kokemuksia terveyskeskuskäynneistä. Huonot terveydenhoitokokemukset liittyvät (yksityiseen) työterveyshuoltoon sekä (yksityiseen) hammaslääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä puhkesi vuosia sitten keuhko yöllä. Keuhkon seinämässä oli heikko kohta, rakkula (bulla), joka antoi periksi. Heräsin siihen, kun mies istui hankkimassa henkeään sängyn reunalla, ja lähdettiin päivystykseen luullen, että kyseessä on normaalia pahempi allergia- tai astmakohtaus.
Päivystyksessä lääkäri kuunteli stetoskoopilla keuhkot, totesi viruksen, määräsi ventolinea ja kotiin parin päivän sairaslomalle.Parin päivän päästä oireiden pahetessa työterveyslääkäri lähetti miehen röntgeniin. Siellä tulikin kiire, diagnoosi pneumothorax (ilmarinta), toinen keuhko kasassa ja ambulanssikyydillä suoraan yliopistosairaalaan...mutta jatko on toinen tarina, eikä sekään mennyt putkeen.
Terveisiä vaan tutuille, hengissä ollaan molemmat.
*haukkomassa
Ja omani: minulla on eräs sairaus, jonka pahenemisvaiheessa menen ensiavun kautta osastohoitoon. Eräällä kierroksella sain mieheltäni kyydin aikaisin aamulla hänen mennessään töihin. Minut kirjattiin sisälle noin aamukuuden aikaan, laitettiin tippaan ja jätettiin verhon taakse odottamaan siirtoa osastolle. Vähän ajan kuluttua tuli vihainen hoitaja kysymään "mitä sä täällä teet tähän aikaan?!". No...anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä ei huonoa kohtelua, mutta ehkä suurin pettymys. Lähdettiin illalla akuuttivastaanottoon miehen kanssa, kun mun useamman päivän jatkunut oikealla alavatsalla sijainnut kipu yltyi mahdottomaksi. Itkin automatkan kun tärinä kävi kipeää ja en pystynyt suoristamaan itseäni. No ei siinä mitään, pääsin pötkölleen omaan huoneeseen, hoitsu kävi ottaan tulehdusarvot ja kuumeen, oottelin lekuria joka tuli parin tunnin päästä paineleen mahaa ja hyppyyttään mua. Totes, että vaikuttaa gynepuolen vialta, lähetteen tekee ja aamulla sitten sinne, hyvää yön jatkoa, saa lähtee kotiin. Raahustin siitä sitten kaksinkerroin kivuissani vastaanottotiskin ohi ovelle ja empaattinen täti kysyy tiskiltä "No helpottiko olo?", purskahdin itkuun. Juu ei helpottanut, en saanut lääkäriltä ees empatiaa vaikka asiallinen toki olikin, kipulääke olis saattanut helpottaa ehkä oloa?
Sieltä mahasta löytyi sitten nyrkin kokoinen kysta oikeasta munasarjasta, sitä sitten ultrailtiin ja ooteltiin koska poksahtaa vaikka kuinka pitkään (siis kävin säännöllisesti gyn. polilla tarkistuttaan tilanteen). En saanut kipulääkettä kyllä gyneltäkään, en muista miten pärjäsin. Tosin gynen puolen ylilääkäri oli siellä semmoinen keskiaikaan jumahtanut vanhahko yrmy mies, jonka mielestä naista EI VOI sattua sille alueelle ja jos sattuukin, niin sitten sille on hyvä syy eikä siihen tule ihmisen puuttua, se on vain hyväksi. Muutenkin kohteli hyvin alentavasti, juoksutti mm. perse paljaana pitkin käytäviä huoneesta toiseen...
Tk:n lääkäri passitti sairaalaan syöpäkasvaimen leikkaukseen, kamalaa oli toisaalta kivaakin
Muuten ei valittamista, kivan näköistä ja ystävällistä henkilökuntaa tk:ssa, lyhet jonotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se selvää, että privaatissa ja tk:ssa on ihan eri olosuhteet. Yksityisellä käyvät suht perusterveet lapset ja työikäiset aikuiset, moniongelmaisia, vakavista sairauksista kärsivät, heikkokuntoiset vanhukset, vaikeasti kehitysvammaiset ym laitoksessa asuvat jne julkisella. Ja privaatisti ei tule ambulanssin ja osastojen konsultaatiopuheluja, joita saattaa olla vuorokaudessa esim. 60kpl.
On ihan eri asia pitää räkäpolia 20-50-vuotialle, joilla kurkku kipeä kolmatta päivää kuin selvitellä mistä on kyse kun ohikulkija löytää pakkaskelillä maasta istumasta vieraspaikkakuntalaisen oudosti käyttäytyvän tyypin. Edellä mainittuun menee 5min, jälkimmäiseniin läpimenoaika päivystyksestä eteenpäin saattaa olla 1,5 vuorokautta, kyseessä kun voi olla mitä tahansa keuhkokuumeesta psykoosin kautta aivoverenvuotoon tai huumausaineyliannostukseen tai vaikka epätäydellinen migreeni tai sydäninfarkti tai diabeettinen ketoasidoosi tai hyponatremia tai...
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää, että privaatissa ja tk:ssa on ihan eri olosuhteet. Yksityisellä käyvät suht perusterveet lapset ja työikäiset aikuiset, moniongelmaisia, vakavista sairauksista kärsivät, heikkokuntoiset vanhukset, vaikeasti kehitysvammaiset ym laitoksessa asuvat jne julkisella. Ja privaatisti ei tule ambulanssin ja osastojen konsultaatiopuheluja, joita saattaa olla vuorokaudessa esim. 60kpl.
On ihan eri asia pitää räkäpolia 20-50-vuotialle, joilla kurkku kipeä kolmatta päivää kuin selvitellä mistä on kyse kun ohikulkija löytää pakkaskelillä maasta istumasta vieraspaikkakuntalaisen oudosti käyttäytyvän tyypin. Edellä mainittuun menee 5min, jälkimmäiseniin läpimenoaika päivystyksestä eteenpäin saattaa olla 1,5 vuorokautta, kyseessä kun voi olla mitä tahansa keuhkokuumeesta psykoosin kautta aivoverenvuotoon tai huumausaineyliannostukseen tai vaikka epätäydellinen migreeni tai sydäninfarkti tai diabeettinen ketoasidoosi tai hyponatremia tai...
Selityksen makua. Kerronpa näin ainoastaan yksityistä lääkäriasemaakäyttävänä, että on eroa ASENTEESSA, kuin yöllä ja päivällä. Tk:ssa on tympeät, töykeät vastaanottajat ja kun valitsen yksityisen erikoislääkärin, voin olla varma, että on asiantunteva ja käytös kuten pitää olla empaattinen, kuunteleva, diagnoosiin pyrkivä. Olisi hirveä tilanne, jos en voisi käyttää yksityistä. Pääsen erikoislääkärille ilman välikäsiä. Hoidon tarpeen arviota EI OLE, varaan ajan netin kautta. Onneksi Sote tulee kaatamaan useamman tk:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Juuri tällaisten tapauksien takia käyn nykyään aina yksityisellä, siellä saa hoitoa kun pyytää. Harmittaa niiden puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta käydä yksityisellä - kyllä tässä "hyvinvointivaltiossa" pitäisi olla kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen terveydenhuoltoon.
Suomessa ollaan hirmuisen ylpeitä meidän ainutlaatuisesta, ilmaisesta ja huippuluokkaa olevasta terveydenhuoltojärjestelmästä. Ensinnäkään tämä ei ole mitenkään ainutlaatuinen, tästä lähiympäristöstä löytyy monta maata joilla on ihan vastaava ja jopa tehokkaampi kaikkien saatavilla oleva hoito. Toisekseen tämä on ilmainen vain osittain, näissä monissa muissa vastaavien järjestelmien maissa hinta hoidosta on alhaisempi asiakkaalle, joten ei olla edes parhaimmistossa. Kolmanneksi tuo meidän huippuluokkaa oleva hoito, no joo, onhan tämä ihan hyvää hoitoa, mutta ei todellakaan maailman huippua. Meillä on käytössä toimintatapoja, joita länsimaiset lääkärit pitävät pöyristyttävän keskiaikaismaisena kidutuksena. Meille tulee verrattain hitaasti yleiseen käyttöön uudet hoitomuodot, hinta on ainainen ongelma vaikka tehokkaampi joskin kertahinnalta kalliimpi hoito saattaisi säästää reilusti vaikkapa 10 vuoden kuluessa, puhumattakaan ihmisen loppuelämästä. Suuri ongelma on ihmisten jakautuminen prioriteettiluokkiin hoidon suhteen, hyvässä työpaikassa oleva pääsee työterveyden kautta hoitoon joka korjaa ongelman. Toisessa työpaikassa oleva joutuu asioimaan terveyskeskuksessa jossa lääkäri toteaa, ettei olkapäätä kannata kuvata koska hän tietää jo, että se on rikki ja hän ei voi tarjota muuta kuin fysioterapialähetteen ja kortisoni+kipulääkepiikkiä. Jota on tehty jo ja tiedetään ettei se auta. Samaan aikaan tämä toinen on käynyt magneettikuvissa ja on menossa leikkaukseen. Täsmälleen samasta vaivasta. Haluatteko arvata kumpi on työkykyinen ensi vuonna?
Olen ylpeä suuresta suomalaisesta lääkäriasemaketjusta. Varaan ajan, milloin minulle sopii, valitsen asiantuntijan ja voin olla varma, että saan tarvittavan hoidon, jos tarvitsen leikkaushoitoa, saan lähetteen, pääseen tarvittaviin kuviin. Terveysasemat suljetaan tulevan Soten myötä, suurin osa niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehee mä olin päätymässä tk:sta viikoksi pöpilään tarkkailuun lääkeaineen (antihistamiini) epäsopivuuden vuoksi, ja siksi tietty, kun multa löytyy bipodiagnoosi. Kävin useamman kerran kandin juttusilla, joka oli oikeasti huolissaan oireista ja olisi halunnut tutkia tarkemmin, mutta ylilääkäri kielsi ja tarjosi viikkoa päähoidossa. Näkemättä ja tutkimatta mua, lukemalla pelkästään papereista perusdiagnoosin.
No joo, myönnettäköön, että oireilu oli hyvin triviaalia. Sain rytmihäiriöitä lääkkeestä ja senkin suurin vaikutus oli se, etten jaksanut mitään enkä pystynyt nukkumaan. Tämäkään ei alkanut samantien lääkkeen käytön aloituksen myötä vaan kehittyi hiljalleen pahemmaksi. Mutta päästä ei silloin heittänyt, kandi oli hyvin ärtynyt ja turhautunut ylemmänsä asenteesta, syynäsi kokonaistilannetta edestakaisin, tutki lääkelistaa ja oikeasti teki töitä löytääkseen syyllisen koska hänenkään mielestä vika ei ollut päässä.
Terveisiä vaan Pohjois-Pohjanmaalle, onneksi se huru-ukko jäi eläkkeelle :)
Kävin viime viikolla terveyskeskuksessa kipeän selkäni ja jalkojeni takia. Kipu oli jatkunut jo pitkään ja tuntui vaan pahenevan. Lääkäri sanoi minulle :"Mitä sinun selällesi pitäisi mielestäsi tehdä?" Sanoin hämmentyneenä: "Tutkia". Lääkäri: "Ja sitten?" Minä: "Enhän minä ole lääkäri, mistä MINÄ sen tietäisin!" Lääkäri:"Jos siitä otetaan nyt rtg-kuva, ei se hyödytä mitään, ei siinä näy kun isommat viat, murtumat jne. Ja jos aiot leikkaukseen, pelkästään siinä tapauksessa suostuvat ottamaan sinut sairaalaan ultrattavaksi." Yhä hölmistyneempänä olin siinä hänen edessään ja sanoin, että ensin kai pitää tietää mikä selkää vaivaa, ennenkuin tietää jatkotoimenpiteistä. Närkästyneen tuntuisena hän käski sitten riisua ja sanoi lähes vihaisesti: "Täällä on iso mutka selkärangassa (skolioosi) ja alempana lantiossa on ihan liikkumaton kohta, et pysty enää kävelemään kuin jalat suorana!" "Tiedetään" sanoin minä. Sitten hän kirjoitti lähetteen röntgeniin mumisten: "Laitetaan nyt sitten tämä, vaikka ei tästä sen kummempaa hyötyä ole." Niin sain lähetteen rtg-kuvaan, mutta koko ajan tunsin itseni vastaanotolla lähes idiootiksi, kun olen tullut hakemaan apua selkääni. Omakantaan lääkäri oli vielä kirjoittanut minusta: "Tuntuu, että ovatkohan tavoitteemme potilaan kanssa yhtenevät?" Minusta taas tuntuu, että kumpikohan meistä, lääkäri vai minä on omituinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on, että kun terveyskeskuksissa on nuoria ja kokemattomia lääkäreitä, kaikki ulisevat miksei ole kokenutta henkilökuntaa mutta sitten kun nuoret käytännössä millä tahansa muulla alalla hakevat töitä ja eivät saa paikkoja koska ei ole työkokemusta, ulistaan että miksei yritykset palkkaa nuoria?
Eikös tuo terveydenhuolto ole pikemminkin varsinainen kaikkien alojen mallioppilas kun nuorillekin annetaan mahdollisuus kartuttaa osaamista?
En pystynyt syömään enkä juomaan, kolmannella soittokerralla edes leukalukkoni ei vaikuttanut päätökseen. Ei hoitajan mielestä tarvetta mennä käymään päivystyksessä. Ohjeistuksena hoitaa hunajasuihkeella.
Yksityinen lähetti kiireellisenä Meilahteen nielupaiseen poistoon.
Mun miehellä puhkesi vuosia sitten keuhko yöllä. Keuhkon seinämässä oli heikko kohta, rakkula (bulla), joka antoi periksi. Heräsin siihen, kun mies istui hankkimassa henkeään sängyn reunalla, ja lähdettiin päivystykseen luullen, että kyseessä on normaalia pahempi allergia- tai astmakohtaus.
Päivystyksessä lääkäri kuunteli stetoskoopilla keuhkot, totesi viruksen, määräsi ventolinea ja kotiin parin päivän sairaslomalle.
Parin päivän päästä oireiden pahetessa työterveyslääkäri lähetti miehen röntgeniin. Siellä tulikin kiire, diagnoosi pneumothorax (ilmarinta), toinen keuhko kasassa ja ambulanssikyydillä suoraan yliopistosairaalaan...mutta jatko on toinen tarina, eikä sekään mennyt putkeen.
Terveisiä vaan tutuille, hengissä ollaan molemmat.