Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden mielestä isovanhempien pitää hoitaa lapsia, jotta näistä sitten pidettäisiin huolta vanhana
15.11.2016 |
Kertokaapas sitten, miksi siellä palvelutalossa ei juurikaan niitä omaisia näy? Miksi ip-lehdet on täynnä otsikoita, josisa valitetaan, että äiti oli samoissa vaipoissa (vähän liioitellen) kuin kuukausi sitten kun siellä viimeksi kävin? Kun ne isovanhemmat hoitavat lapsia, niin suostutte käymään kesälomalla ohimennessä ja lähettämään joulukortin, sitten kun nämä ovat vanhoja? Koska tuota se sukulaisten käynti sitten oli, kun ne lapset, joita anoppikin hoiti, kasvoivat aikuisiksi.
Kommentit (56)
Isovanhemmat voivat huomioida lastenlapsiaan ja auttaa aikuisia lapsiaan muutenkin kuin olemalla lapsenvahtina. Meillä he eivät ole juurikaan lastenvahtipalveluja tarjonneet, mutta marjoja ovat poimineet ja leiponeet, sekä olleet muuttoapuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini hoiti molemmat lapsenlapsensa käytännössä kotonaan, perhepäivähoidon tavoin, toisen 3-vuotiaaksi ja toisen 5-vuotiaaksi asti. Kumpikaan lapsista (joilla siis kummallakin on yksi lapsi) ei välittänyt äidistään pätkääkään, kun tämä eli yksin leskenä ja dementoitui pikkuhiljaa. Lapsenlapset eivät käyneet laitoksessa kai kertaakaan. Minä hänet omaishoidin ja kävin myös laitoksessa sännöllisesti.
Tuhansia vuosia on lapset huolehtineet vanhemmistaan vanhana ja niin on nytkin enemmistöllä maailman ihmisistä. Suomessa laki velvollisuudesta hoitaa vanhempansa kumottiin 1960-luvulla, mutta kyllä se vielä takaisin valitettavasti tulee. Rahansäästösyistä lapset pistetään taas hoitamaan tai aonakin rahoittamaan.
Minusta vanhuksia pitää käydä rakkauden takia katsomassa.
Kukaan ei oikein koskaan vastaa suoraan siihen, etteikö se omien lasten kasvatus +20 vuotta riitä syyksi? Jos siis on ollut hyvä vanhempi, ei juoppo, mt-ongelmainen tai muuten kamala. Miksi siihen päälle pitää olla vielä +20 vuotta lastenlasten hoitoa, ennen kuin on hyvä.
Miten töissäkäyvä voi ottaa kotiinsa asumaan oman vanhempansa jos vanhemman kunto on sellainen ettei pärjää kuin valvonnan alla? Varmaan moni ottaisi jos pystyisi, mutta vanhusta ei voi jättää omin nokkineen työpäivän ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajana ja omaisena sanoisin että hoitolaitokseenhan pääsee nykyään enää todella huonokuntoiset. Vihannekset, vakavasti dementoituneet jne. On omaisille raskasta ja jopa pelottavaa käydä katsomassa pappaa, joka ei enää heitä muista ja on ehkä agressiivinen. Tai mummoa joka makaa vain sängyssä ja katsoo kattoa, ymmärtämättä maailmanmenosta enää mitään. Kuolema on meidän kulttuurissa myös edelleen tabu.
Lisäksi ihmisten elämä nykyisin on todella kiireistä. Työelämä imee kuiviin ne jotka siellä vielä käyvät. Päälle omien lasten hoito, kasvatus, koulujutut, harrastukset jne. Vanhemmuus on paljon vaativampaa kuin ennen. Lisäksi on voitu joutua muuttamaan kauas niiltä kotikonnuilta missä isovanhemmat asuu, muutettu sen työn perässä kauas.
Sitten vielä se totuus että kaikilla ei ole ollut hyviä välejä vanhempiinsa ennen näiden vanhuuttakaan. Tämä ikäpolvi joka nyt elää vanhainkodeissa, on sitä sodan jälkeistä sukupolvea. Siellä on paljon traumoja, kovia arvoja, köyhyyttä koettu itse lapsena, eivätkä välttämättä ole osanneet olla hyviä vanhempia itsekkään. Alkoholismia, mielenterveysongelmia, köyhyyttä ym on ollut jo monessa sukupolvessa, monessa suomalaisessa perheessä. Suurin osa suomalaisista on kiintymyssuhde teorioiden mukaan välttävästi (?) kiintynyt, eli jos se suhde omaan vanhempaan on ollut kylmä jo lapsuudessa, niin harvoin se suhde vanhemman vanhuuspäivilläkään yhtäkkiä lämpenee...
Mutta lapsenlapsia pitää silti hoitaa..? Eli nämä syyt pätevät vain yhteen suuntaan
Ei pidä hoitaa. Mutta ei se ole lapsen vika jos olet ollut itse huono vanhempi. Eikä sekään ole lapsesi tai lastenlastesi vika jos olet huono isovanhempi.
Kyllä me ihan itse vanhempina päätetään ne lapset hankkia ja pitkälle myös itse päätämme siitä millaisen suhteen heihin ja heidän jälkeläisiin muodostamme.
Minusta ei ole vanhempana hyvä asenne, jos itse lähtökohtaisesti näkee omat jälkeläisensä rasitteena, tai näkee että he ovat jotain sinulle velkaa. Vanhemman uhriutuminen on kamalaa lapsille.
Harvemmin niitä mummoja ja paappoja totaalisesti hylätään, jos suhde on oikeasti ollut läheinen ja lämmin (ja se lastenlastenhoito-osuus on siinä vain pikkuruinen osa suhdetta). Mielestäni jos isovanhemmalle ekana asiana lapsenlapsista tulee mieleen sanoa että "mä en niitä ainakaan hoida!!", niin aika surkea on lähtökohta omalle isovanhempi-lapsenlapsi suhteelle.
Me olllaan mietitty että minun äiti muuttaa vanhuudenpäivillä meille ja se ratkaisu tulee sydämmestä ollaan ikämme autettu puolin ja toisin kaikessa,anopin kohdalla tilanne tyystin eri,mieheni hänen kanssaan todella etäinen oman lapsuuden takia,anoppi nyt sairaaloisen lihava 130kg ja ikää vasta 60v,kävelee kepeillä ja tulee olemaan muutamassa vuodessa sänkypotilaana.häntä ei voida auttaa mitenkään,minä en häntä kykenisi nostamaan millään,olen hieman yli 50kg joten vanhainkotiin joutuu varmasti ja säälin että edes lapsenlapset eivät muista kuin synttärinä ja äitienpäivänä ja jouluna tämä johtuu ihan anopista itsestään hän ei halunnut lastemme pitävän yhteyttä useammin.katunut on varmasti tätä sillä hän on katkerin ihminen jonka tiedän,sääliksi käy,niin lastenlasten puolesta kuin sen puolesta että on päästänyt itsensä tuohon tilaan ettei selviä ilman miehensä apua edes sukkien tai kenkien laitosta,lihavuuden myötä tullut muitakin sairauksia.puhun kuitenkin anopista lämpimään sävyyn lapsille aina ja pyydän lapsia halaamaan aina kun käymme,anoppi ei koskaan hellinyt omia lapsiaan ja on ollut ilo huomata ilonpilkahdukset silmissä kun lapset on lähellä.isäni kuoli jo 10v sitten hyvä mieli jäi kun olimme hirmu läheisiä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon riippuu kasvatuksesta ja siitä, kuinka usein lapsenlapset ovat isovanhempiaan nähneet ts. kuinka läheisiksi ovat tulleet.
Minä ja sisko vietimme ison osan ajasta mummolassa. Ei 80 -luvulla sen paremmin perään katsottu. Pappa kävi vähän huutelemassa metsän reunalla, että ny olis ruokaa ipanat syömään.
Pappa eli vanhaksi, lähes 90 -vuotiaaksi, ja asui kotona kuolemaansa saakka. Minä ja sisko kuskattiin kauppaan/apteekkiin/lääkäriin/pankkiin, milloin mihinkin. Vaikka ei asuttu edes samalla paikkakunnalla enää. Välimatkaa maksimissaan 120 km. Mutta aina löytyi joku vapaapäivä / pitempi viikonloppu, käytiin kotipuolessa ja samalla pappaa moikkaamassa. Keiteltiin kahvet ja syötiin tuoretta pullaa.
Papan toiset lapsenlapset, eipä tainnu heitä nähdä moneen vuoteen. Ei kiinnostanut poikia käydä isoisäänsä katsomassa.
Meitä vanhemmat toisaalta silloin tällöin pakottivat käymään...varsinkin murrosiässä. Että kyllä pappaa ja mummaa pitää käydä tervehtimässä. Teininä olisi tietty ollut parempaakin tekemistä. Mutta se kausi meni nopeasti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinmat syyt olla käymättä katsomassa vanhuksia ovat tekosyitä.
Eivät ole koskaan auttaneet, eivät edes kysele kuulumisia. Eivät ole ollenkaan kiinnostuneita lapsestaan tai lapsenlapsistaan. En aio auttaa tai kiinnostua itsekään missään vaiheessa. Enkä tarvitse perintöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kysymys ei ole velvollisuudesta, joka vallitsee puolin ja toisin, vaan ennen muuta välittämisen kulttuurista. Että oikeasti halutaan auttaa läheisiään, puolin ja toisin. Pakkonakki ei motivoi ketään.
Tämähän se on. Oma perhe on kuitenkin tärkeä ja läheinen. Itse hoidan isoäitinä lastenlapsia aika usein ja ihan siksi, että haluan tutustua lastenlapsiini ja auttaa omia lapsiani heidän ruuhkavuosissaan. En usko, että monikaan laskelmoisi noin, että kun nyt hoidan niin minua sitten hoidetaan. Eiköhän eletä vain tätä päivää, nyt nämä haasteet ja tulevaisuus on hämärän peitossa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole koskaan auttaneet, eivät edes kysele kuulumisia. Eivät ole ollenkaan kiinnostuneita lapsestaan tai lapsenlapsistaan. En aio auttaa tai kiinnostua itsekään missään vaiheessa. Enkä tarvitse perintöjä.
Tuliko tuo sinulle yllätyksenä? Mitä tapahtui, että oman lapsen elämä ei kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperheen äiti kirjoitti:
Me olllaan mietitty että minun äiti muuttaa vanhuudenpäivillä meille ja se ratkaisu tulee sydämmestä ollaan ikämme autettu puolin ja toisin kaikessa,anopin kohdalla tilanne tyystin eri,mieheni hänen kanssaan todella etäinen oman lapsuuden takia,anoppi nyt sairaaloisen lihava 130kg ja ikää vasta 60v,kävelee kepeillä ja tulee olemaan muutamassa vuodessa sänkypotilaana.häntä ei voida auttaa mitenkään,minä en häntä kykenisi nostamaan millään,olen hieman yli 50kg joten vanhainkotiin joutuu varmasti ja säälin että edes lapsenlapset eivät muista kuin synttärinä ja äitienpäivänä ja jouluna tämä johtuu ihan anopista itsestään hän ei halunnut lastemme pitävän yhteyttä useammin.katunut on varmasti tätä sillä hän on katkerin ihminen jonka tiedän,sääliksi käy,niin lastenlasten puolesta kuin sen puolesta että on päästänyt itsensä tuohon tilaan ettei selviä ilman miehensä apua edes sukkien tai kenkien laitosta,lihavuuden myötä tullut muitakin sairauksia.puhun kuitenkin anopista lämpimään sävyyn lapsille aina ja pyydän lapsia halaamaan aina kun käymme,anoppi ei koskaan hellinyt omia lapsiaan ja on ollut ilo huomata ilonpilkahdukset silmissä kun lapset on lähellä.isäni kuoli jo 10v sitten hyvä mieli jäi kun olimme hirmu läheisiä hänen kanssaan.
No mites häntä olisitte hoitaneet, jos hän olisi ollut pojalleen hyvä äiti ja miehelläsi olisi läheiset välit äitiinsä? Niin, ette mitenkään.
Tuli yllätyksenä. Ovat hankkineet niin paljon lapsia, että haluavat elää nyt itselleen, ovat lestadiolaisia. Toisaalta ymmärrän sen inhimillisen puolen, etteivät jaksa. Tunnen surua lastemme puolesta, jotka elävät ilman suhdetta isovanhempiin.
Minä en muista isovanhempini ( äidin vanhempien) koskaan hoitaneen meitä. Kylässä kävivät, juttelivat yma. Toiset isovanhemmat oli kuolleet.
Mieheni ja minä olimme molemmat orpoja, kun saimme lapsen. Eipä ole tarvinnut valittaa isovanhemmista. Lapsellani on kuiteskin ollut varamummo ja jokunen isäisähahmo, jotka eivät juurikkan ole koskaan hoitaneet (kerran lapsen seurana keuhkokuumeen jo parantuessa) lasta, mutta ovat olleita muuten läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Arvasin, että tulee nämä klisevastaukset. Mutta kun eipä näytä niitä, joiden lapsia tai niitä lapsia, joita on hoidettu. Eikä näy vaikka asuisi samassa tai naapurikunnassa. Tuossahan jo olikin rehellinen vastaus, elämä on hektistä ei ehdi. Eli tuossapa se, ei mennä kuitenkaan, koska ollaan niin kiireisiä, vaikka niitä lapsia olisikin hoidettu.
Sama kokemus. Kuinka monta mummoa minäkin olen kohdannut, jotka itkivät sitä, kuinka olivat hoitaneet vuosikaudet lapsenlapsia, kun lapset kävivät töissä. Vanhana ja väsyneenäkin, vaikka selkä ja nivelet kremppasivat. Eipä näilläkään vieraita näkynyt.
Luuletteko naiivisti, että vain ns paskat ihmiset ja lapselapsiaan hoitamattomat isovanhemmat, pistetään vanhainkoteihin? Ja että hyvät isovanhemmat hoidetaan hautaan asti kotona? hah
Minä en käy tapaamassa itseäni lapsena hoitanutta isoäitiäni siitä syystä, että olen tälle pettymys joka ikinen kerta kun menen. Olen 27-vuotias nainen, en viisivuotias pikkutyttö, jota sinne odotetaan vierailulle. Mieheni mummo myöskin itkee vanhainkodissa kuinka hän aina teki ja hoiti ja nyt ei kukaan käy, mutta mikä on todellisuus? Ei tosiaan se, että mummo olisi hoitanut.
No ethän nyt tuon takia jätä isoäiti vierailuita pois. Isoäitisi muistaa sinut viisivuotiaana, sehän on ihanaa. Muistihäiriöiseltä saattanut pyyhkäistyä 20 v pois, mutta tuotat hänelle vierailullasi paljon iloa. Minä ilman muuta menisin katsomaan ja muistelisin hänen kanssaan vanhoja aikoja. Ota mukaasi vanha valokuva-albumi, voitte yhdessä palata ajassa taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei oikein koskaan vastaa suoraan siihen, etteikö se omien lasten kasvatus +20 vuotta riitä syyksi? Jos siis on ollut hyvä vanhempi, ei juoppo, mt-ongelmainen tai muuten kamala. Miksi siihen päälle pitää olla vielä +20 vuotta lastenlasten hoitoa, ennen kuin on hyvä.
Kun olet ollut hyvä rakastava vanhempi sen +20 v, niin luonnollisesti olet kiinnostunut sen lapsesi elämästä edelleenkin, vaikka olisi jo +30 v. Ja kun tämä lapsi perustaa perheen, on tälle rakastavalle vanhemmalle edelleen luonnollista, että sitä on kiinnostunut vielä näistä lapsenlapsistakin. Minulle se on niin yksinkertaista: KUINKA SITÄ VOI OLLA KIINNOSTUMASTA omasta perheestään, mihin lapsenlapsetkin kuuluvat. terveisin mummi
Voi,voi minäkin hoidin anoppia 20 vuotta . Sanoi oon kiitollinen ,muistan sinua sitten kirkkomaassa. Oon miettinyt mitähän tuokin tarkoittaa?
Jos nuori, terve ihminen ( usein pariskunta ) tarvitsee lepoa, koska eivät jaksa lapsenhoitoa, niin kuinka vuosikymmenkä vanhemmat isovanhemmat jaksavat?