Te, joiden mielestä isovanhempien pitää hoitaa lapsia, jotta näistä sitten pidettäisiin huolta vanhana

Äitini tarvitsee nyt apua kotitöissä, asioiden hoitamisessa ym. Kyllä aika pitkään joutuu kotona pärjäämään ennen sinne palvelutaloon päätymistä.

Vaikea varmaan olisi auttaa ihmistä, joka ei ole meistäkään välittänyt. Kyllä vastavuotoinen suhde on kohtelias puolin ja toisin.

Minusta isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, mutta vastaan silti. Maailma on muuttunut. Vanhukset ovat usein palvelutaloissa aivan eri paikkakunnilla kuin missä heidän lapsensa tai lapsenlapsensa asuvat. Maantieteellistä etäisyyttä voi olla satoja, jopa tuhansia kilometrejä. Lisäksi ihmisten elämä on nykyisin niin paljon hektisempää kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten, että vaikka vanhus asuisikin parinkymmenen kilometrin päässä, ei siellä kovin usein ehditä käymään. Aikana, jolla sukupolvesta toiseen asuttiin samalla paikkakunnalla tai korkeintaan naapuripitäjässä, saattoi vielä olettaa, että sukulaiset tapasivat ja auttoivat toisiaan usein. 

Johtuiskohan juuri siitä syystä ettei ne vanhemmat hoitaneet niitä lapsenlapsia

Ap, oletko sinä minä..? 

t se toiseen ketjuun työkokemuksistaan kirjoittanut

Itsehän en siis usko ollenkaan siihen, että lapset auttavat vanhempiaan vanhana, vaikka isovanhempi olisikin lapsenlapsiaan piikonut. Perustan mielipiteeni kokemukseeni keikkatöitä vanhainkodeissa vuosien aikana tehneenä. Ehkä päälle tuhannesta vain muutamalla kymmenellä kävi säännöllisesti lapsia/lapsenlapsia kylässä. Lapsenlapsia ei juuri koskaan kyllä, paitsi rahaa kuppaamassa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Johtuiskohan juuri siitä syystä ettei ne vanhemmat hoitaneet niitä lapsenlapsia

Ei ole aina tuostakaan kiinni. Mä olin lapsena paljon hoidossa maalla. En silti käynyt katsomassa vanhainkodissa kuin muutaman kerran, koska matkaa oli 300 km, mulla ei ole autoa eikä ajokorttiakaan ja VR lakkautti junaliikenteen sille pikkupaikkakunnalle jo vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Johtuiskohan juuri siitä syystä ettei ne vanhemmat hoitaneet niitä lapsenlapsia

Entäs jos hoisivat lapsensa? Eikö sillä ole mitään merkitystä? Sittenkö vasta riittää, kun on +20 vuotta hoidettu omia lapsia ja seuraavaksi +20 vuotta lapsenlapsia? Vasta tämän jälkeen voidaan armosta tulla katsomaan vanhainkotiin.

Musta on sielusi.

Ei heillä olekaan velvollisuutta, mutta jos isovanhemmat eivät voi auttaa edes kerran kahdessa kuussa kun tulee yllättävä sairaalaan meno toisen lapsen kanssa tai jos kesälomalla pyytää mummua hoitajaksi 5 tunniksi jotta pääsee autokouluun ja alkuperäinen hoitaja tuli kipeäksi ja hänellä.ei ole mitään tekemistä ja sanoo vain että sori, no can do niin turha odottaa sitä kaupassa käyttäjää nytkun ei jalat kanna tuolla liukkaalla.

Pari vuotta jaksoin auttaa vaikken lastenhoitoapua saanut mutta en enää. Nyt puhuukin paskaa selän takana kun en voi omaa äitiäni auttaa...

Välillä voisi auttaa pari tuntia tai vaikka viikonlopun hyvää hyvyyttään. Eri asia auttaa silloin tällöin kuin olla lapsenlikka aina..

Mun mielestä on törkeetä toi ajattelu, että jos isovanhemmat ei hoida lapsenlapsia, niin turha niiden sitten odottaa vanhempana huolenpitoa. Ei ymmärrä, ehkä oon vaan tyhmä. Perintö kyllä kuitenkin sitten varmaan kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko sinä minä..? 

t se toiseen ketjuun työkokemuksistaan kirjoittanut

Itsehän en siis usko ollenkaan siihen, että lapset auttavat vanhempiaan vanhana, vaikka isovanhempi olisikin lapsenlapsiaan piikonut. Perustan mielipiteeni kokemukseeni keikkatöitä vanhainkodeissa vuosien aikana tehneenä. Ehkä päälle tuhannesta vain muutamalla kymmenellä kävi säännöllisesti lapsia/lapsenlapsia kylässä. Lapsenlapsia ei juuri koskaan kyllä, paitsi rahaa kuppaamassa kyllä.

No kaikki vanhukset eivät kyllä edes päädy koskaan palvelutaloon, vaan heidät hoidetaan kotona. Riippuu varmaan just suhteen läheisyydestä omiin lapsiin.

Minä hoitaisin vanhempiani mielelläni vaikka omassa kodissani. Heitä ei kuitenkaan kiinnostanut huolehtia minusta ja sisaruksistani asianmukaisesti (ihmettelen edelleen, miksi edes tekivät lapsia) vaan enemmän kiinnosti ryyppääminen ja omat jutut.

Lapsenlapsia eivät hoida koskaan, ei sillä että edes antaisin.

Kertokaa yksikin hyvä syy, miksi hoitaisin heitä, jos oma lapsuuteni on ollut pelkoa ja vastuuta nuoremmista sisaruksista?

Anopin sen sijaan voin ottaa meidän luokse, jos joskus tarve vaatii.

Ap tässä. Arvasin, että tulee nämä klisevastaukset. Mutta kun eipä näytä niitä, joiden lapsia tai niitä lapsia, joita on hoidettu. Eikä näy vaikka asuisi samassa tai naapurikunnassa. Tuossahan jo olikin rehellinen vastaus, elämä on hektistä ei ehdi. Eli tuossapa se, ei mennä kuitenkaan, koska ollaan niin kiireisiä, vaikka niitä lapsia olisikin hoidettu. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Arvasin, että tulee nämä klisevastaukset. Mutta kun eipä näytä niitä, joiden lapsia tai niitä lapsia, joita on hoidettu. Eikä näy vaikka asuisi samassa tai naapurikunnassa. Tuossahan jo olikin rehellinen vastaus, elämä on hektistä ei ehdi. Eli tuossapa se, ei mennä kuitenkaan, koska ollaan niin kiireisiä, vaikka niitä lapsia olisikin hoidettu. 

Sama kokemus. Kuinka monta mummoa minäkin olen kohdannut, jotka itkivät sitä, kuinka olivat hoitaneet vuosikaudet lapsenlapsia, kun lapset kävivät töissä. Vanhana ja väsyneenäkin, vaikka selkä ja nivelet kremppasivat. Eipä näilläkään vieraita näkynyt.

Luuletteko naiivisti, että vain ns paskat ihmiset ja lapselapsiaan hoitamattomat isovanhemmat, pistetään vanhainkoteihin? Ja että hyvät isovanhemmat hoidetaan hautaan asti kotona? hah 

Hoitajana ja omaisena sanoisin että hoitolaitokseenhan pääsee nykyään enää todella huonokuntoiset. Vihannekset, vakavasti dementoituneet jne. On omaisille raskasta ja jopa pelottavaa käydä katsomassa pappaa, joka ei enää heitä muista ja on ehkä agressiivinen. Tai mummoa joka makaa vain sängyssä ja katsoo kattoa, ymmärtämättä maailmanmenosta enää mitään. Kuolema on meidän kulttuurissa myös edelleen tabu.

Lisäksi ihmisten elämä nykyisin on todella kiireistä. Työelämä imee kuiviin ne jotka siellä vielä käyvät. Päälle omien lasten hoito, kasvatus, koulujutut, harrastukset jne. Vanhemmuus on paljon vaativampaa kuin ennen. Lisäksi on voitu joutua muuttamaan kauas niiltä kotikonnuilta missä isovanhemmat asuu, muutettu sen työn perässä kauas.

Sitten vielä se totuus että kaikilla ei ole ollut hyviä välejä vanhempiinsa ennen näiden vanhuuttakaan. Tämä ikäpolvi joka nyt elää vanhainkodeissa, on sitä sodan jälkeistä sukupolvea. Siellä on paljon traumoja, kovia arvoja, köyhyyttä koettu itse lapsena, eivätkä välttämättä ole osanneet olla hyviä vanhempia itsekkään. Alkoholismia, mielenterveysongelmia, köyhyyttä ym on ollut jo monessa sukupolvessa, monessa suomalaisessa perheessä. Suurin osa suomalaisista on kiintymyssuhde teorioiden mukaan välttävästi (?) kiintynyt, eli jos se suhde omaan vanhempaan on ollut kylmä jo lapsuudessa, niin harvoin se suhde vanhemman vanhuuspäivilläkään yhtäkkiä lämpenee...

Vierailija kirjoitti:

Ei heillä olekaan velvollisuutta, mutta jos isovanhemmat eivät voi auttaa edes kerran kahdessa kuussa kun tulee yllättävä sairaalaan meno toisen lapsen kanssa tai jos kesälomalla pyytää mummua hoitajaksi 5 tunniksi jotta pääsee autokouluun ja alkuperäinen hoitaja tuli kipeäksi ja hänellä.ei ole mitään tekemistä ja sanoo vain että sori, no can do niin turha odottaa sitä kaupassa käyttäjää nytkun ei jalat kanna tuolla liukkaalla.

Pari vuotta jaksoin auttaa vaikken lastenhoitoapua saanut mutta en enää. Nyt puhuukin paskaa selän takana kun en voi omaa äitiäni auttaa...

Välillä voisi auttaa pari tuntia tai vaikka viikonlopun hyvää hyvyyttään. Eri asia auttaa silloin tällöin kuin olla lapsenlikka aina..

Sama äiti taisi sinun paskavaippasi aikoinaan vaihtaa. Antaa ruokaa ja kodin. Nukuttaa uneen iltaisin. 

Miksi kaikki mitataan vain lastenlasten hoidolla?

Vierailija kirjoitti:

Hoitajana ja omaisena sanoisin että hoitolaitokseenhan pääsee nykyään enää todella huonokuntoiset. Vihannekset, vakavasti dementoituneet jne. On omaisille raskasta ja jopa pelottavaa käydä katsomassa pappaa, joka ei enää heitä muista ja on ehkä agressiivinen. Tai mummoa joka makaa vain sängyssä ja katsoo kattoa, ymmärtämättä maailmanmenosta enää mitään. Kuolema on meidän kulttuurissa myös edelleen tabu.

Lisäksi ihmisten elämä nykyisin on todella kiireistä. Työelämä imee kuiviin ne jotka siellä vielä käyvät. Päälle omien lasten hoito, kasvatus, koulujutut, harrastukset jne. Vanhemmuus on paljon vaativampaa kuin ennen. Lisäksi on voitu joutua muuttamaan kauas niiltä kotikonnuilta missä isovanhemmat asuu, muutettu sen työn perässä kauas.

Sitten vielä se totuus että kaikilla ei ole ollut hyviä välejä vanhempiinsa ennen näiden vanhuuttakaan. Tämä ikäpolvi joka nyt elää vanhainkodeissa, on sitä sodan jälkeistä sukupolvea. Siellä on paljon traumoja, kovia arvoja, köyhyyttä koettu itse lapsena, eivätkä välttämättä ole osanneet olla hyviä vanhempia itsekkään. Alkoholismia, mielenterveysongelmia, köyhyyttä ym on ollut jo monessa sukupolvessa, monessa suomalaisessa perheessä. Suurin osa suomalaisista on kiintymyssuhde teorioiden mukaan välttävästi (?) kiintynyt, eli jos se suhde omaan vanhempaan on ollut kylmä jo lapsuudessa, niin harvoin se suhde vanhemman vanhuuspäivilläkään yhtäkkiä lämpenee...

Mutta lapsenlapsia pitää silti hoitaa..? Eli nämä syyt pätevät vain yhteen suuntaan

Mun mielestä kysymys ei ole velvollisuudesta, joka vallitsee puolin ja toisin, vaan ennen muuta välittämisen kulttuurista. Että oikeasti halutaan auttaa läheisiään, puolin ja toisin. Pakkonakki ei motivoi ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on törkeetä toi ajattelu, että jos isovanhemmat ei hoida lapsenlapsia, niin turha niiden sitten odottaa vanhempana huolenpitoa. Ei ymmärrä, ehkä oon vaan tyhmä. Perintö kyllä kuitenkin sitten varmaan kelpaa.

Minä en tarvitse senttiäkään perintöä, ostakoot sillä rahalla vaikka kaupassakäyntiapua. Mutta vanhempiani olisin tarvinnut silloin, kun toinen lapseni oli vakavasti sairas, mieheni lähti toisen matkaan ja olin viimeisilläni raskaana. Mutta edes sairaalle lapselleni ei hoitopaikkaa järjestynyt oman sairaalassaoloni ajaksi. Ja minut itseni on hoitanut oma isoäitini, että ei siihenkään olisi voinut vedota, että heitä ei olisi autettu aikanaan. Nyt saavat maata paskaisissa vaipoissa vaikka lopun ikäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei heillä olekaan velvollisuutta, mutta jos isovanhemmat eivät voi auttaa edes kerran kahdessa kuussa kun tulee yllättävä sairaalaan meno toisen lapsen kanssa tai jos kesälomalla pyytää mummua hoitajaksi 5 tunniksi jotta pääsee autokouluun ja alkuperäinen hoitaja tuli kipeäksi ja hänellä.ei ole mitään tekemistä ja sanoo vain että sori, no can do niin turha odottaa sitä kaupassa käyttäjää nytkun ei jalat kanna tuolla liukkaalla.

Pari vuotta jaksoin auttaa vaikken lastenhoitoapua saanut mutta en enää. Nyt puhuukin paskaa selän takana kun en voi omaa äitiäni auttaa...

Välillä voisi auttaa pari tuntia tai vaikka viikonlopun hyvää hyvyyttään. Eri asia auttaa silloin tällöin kuin olla lapsenlikka aina..

Niin jos itse kasvattaa lapsensa itsekkyyden kulttuuriin niin ei pidä ihmetellä kun hänestäkin tulee itsekäs. Ei se johdu suoraan siitä ettei lapsenlapsia vahdita vaan jos se isovanhempi ilmoittaa että on nyt täysin itsekäs niin eikö se lapsikin saa olla niin itsekäs kuin haluaa vaikka vanhempi olisi vanhus ja tarvitsisi apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on törkeetä toi ajattelu, että jos isovanhemmat ei hoida lapsenlapsia, niin turha niiden sitten odottaa vanhempana huolenpitoa. Ei ymmärrä, ehkä oon vaan tyhmä. Perintö kyllä kuitenkin sitten varmaan kelpaa.

Minä en tarvitse senttiäkään perintöä, ostakoot sillä rahalla vaikka kaupassakäyntiapua. Mutta vanhempiani olisin tarvinnut silloin, kun toinen lapseni oli vakavasti sairas, mieheni lähti toisen matkaan ja olin viimeisilläni raskaana. Mutta edes sairaalle lapselleni ei hoitopaikkaa järjestynyt oman sairaalassaoloni ajaksi. Ja minut itseni on hoitanut oma isoäitini, että ei siihenkään olisi voinut vedota, että heitä ei olisi autettu aikanaan. Nyt saavat maata paskaisissa vaipoissa vaikka lopun ikäänsä. 

Yleisesti ne isovanhemmat eivät mitään perintöä jätä, jotka siis eivät lapsista ja lapsenlapsista välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Arvasin, että tulee nämä klisevastaukset. Mutta kun eipä näytä niitä, joiden lapsia tai niitä lapsia, joita on hoidettu. Eikä näy vaikka asuisi samassa tai naapurikunnassa. Tuossahan jo olikin rehellinen vastaus, elämä on hektistä ei ehdi. Eli tuossapa se, ei mennä kuitenkaan, koska ollaan niin kiireisiä, vaikka niitä lapsia olisikin hoidettu. 

Sama kokemus. Kuinka monta mummoa minäkin olen kohdannut, jotka itkivät sitä, kuinka olivat hoitaneet vuosikaudet lapsenlapsia, kun lapset kävivät töissä. Vanhana ja väsyneenäkin, vaikka selkä ja nivelet kremppasivat. Eipä näilläkään vieraita näkynyt.

Luuletteko naiivisti, että vain ns paskat ihmiset ja lapselapsiaan hoitamattomat isovanhemmat, pistetään vanhainkoteihin? Ja että hyvät isovanhemmat hoidetaan hautaan asti kotona? hah 

Minä en käy tapaamassa itseäni lapsena hoitanutta isoäitiäni siitä syystä, että olen tälle pettymys joka ikinen kerta kun menen. Olen 27-vuotias nainen, en viisivuotias pikkutyttö, jota sinne odotetaan vierailulle. Mieheni mummo myöskin itkee vanhainkodissa kuinka hän aina teki ja hoiti ja nyt ei kukaan käy, mutta mikä on todellisuus? Ei tosiaan se, että mummo olisi hoitanut.