Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sisustaa kotiamme. Mitä tehdä?
15.11.2016 |
Muutimme pienestä asunnosta suurempaan muutama viikko sitten. Appivanhemmat tulivat käymään muuton jälkeen ja toivat "tupaantulijaisiksi" hirveästi erilaisia kalusteita, päiväpeittoja ja muuta sisustusesineitä, joita anoppi on säilönyt vuosikymmeniä (esim. päiväpeitot 80-luvulta) ja oli ihan innoissaan kun NYT niille on käyttöä.
Kieltäydyin ottamasta vastaan 90% tuliaisista selittäen, ettemme tarvitse uusia tavaroita vain siksi, että nyt on enemmän tilaa ja vielä vähemmän haluan meidän kodin olevan appivanhempien varasto.
Luulin, että tällä keskustelulla päästiin yhteisymmärrykseen, mutta nyt sain kuulla, että appivanhemmat ovat omin lupinensa menneet ostamaan meille uudet joulukoristeet ja -valot.
Mitä tässä voi oikein tehdä? Kohta on koko talo täynnä appivanhempien tavaroita...
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuistukaa, molemmat!
Opetelkaa vaikka peilin edessä sanomaan ystävällisesti mutta päättäväisesti "kiitos mutta ei kiitos".
Pitäisi teidän ymmärtää se perusasia, että teidän kotinne on teidän omanne, ja saatte sisustaa sen ihan miten itse tahdotte. Kannatte vaan kylmästi kaikki sinne sopimattomat pois. Toki ensin kysytte ystävällisesti appivanhemmilta, tulevatko itse hakemaan tavaransa vai sopiiko heille, että viette ne vaikkapa kierrätykseen.
Kuten aloituksessa sanoin, olen kieltäytynyt 90% kaikesta siitä tavarasta, mitä anoppi on ollut tuomassa meille. Ja olen sanonut kohteliaasti, että päätämme itse sisustuksestamme. Tästä huolimatta he ovat nyt ostaneet joulukoristeita meille.
AP
Juu ovat ostaneet. Ei niitäkään ole pakko ottaa vastaan tai varsinkaan pitää esillä.
Kyllä aionkin kieltäytyä ja sanoa, että he voivat oman talonsa koristella niillä, kun varmasti on heidän tyylisiään.
Mutta en tiedä auttaako sekään. Todennäköisesti vain loukkaan heitä, kun on Varta Vasten Ostettu Lahja... Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Koti on myös miehen koti.
2. Jos mies suostuu ottamaan vastaan anopin tuomat tavarat, niin sitten vaimo joko hyväksyy asian tai muuttaa pois
3. Vaihtoehtoisesti vaimo ei hanki kotiin mitään sellaista, mitä mies ei vaadi hankittavaksi. Ei siis tyynyjä, kynttilöitä jne. vaan eletään karun äijämäisesti.
Mies on todennut että hän ei puutu talon sisustukseen millään tavalla. Ainoat osat talosta, jotka mies halusi "sisustaa", on autotalli ja oma työhuoneensa. Ollaan puhuttu tästä miehe kanssa ja ollaan samaa mieltä, että ei oteta anopin tavaroita, jos ne eivät sovi sisustukseen. Ja valitettavasti suurin osa ei sovi.
AP
Sittenhän on luonnollista, että mies sisustaa oman työhuoneensa äitinsä tavaroilla. Päiväpeitoista saa verhot tai seinävaatteen.
Jo anoppi ei puhetta usko, niin tehkää samoin hänen kotiinsa. Ostatte lahjaksi kaikkea suurta ja epäkäytännöllistä. Joululahjana on sopiva jättikokoinen nalle olohuoneeseen, kun "lapsenlapset tykkää". Seuraavana vuonna jättikokoinen patsas siihen viereen.
En ymmärrä miten sulla on sellainen mielikuva, että mun mies olisi ilolla ottamassa vastaan äitinsä päiväpeittoja :D Kyllä se tarjosi niitä sinne työhuoneeseen, mutta vaikka miehellä oli täysi valta ottaa ne sinne, niin ei niitä siellä näy.
Jos haluaisin kostaa tuhlaamalla omia rahojani, niin ideasi olisi hyvä. Haluan kuitenkin hoitaa tämän ilman kostamista ja turhaa rahanmenoa. Ei meiltä eikä appivanhemmiltakaan.
AP
Täällä on samankaltainen anoppi. Niillä on jättimäiset varastotilat täynnä rojua, hirveästi erilaisia (vanhoja) mattoja ja verhoja, vanhoja astioita, ties mitä. Meillä on useampi sata kilsaa välimatkaa ja joka ikisellä vierailulla anoppi raahaa mukanaan kasan tavaraa. Meillä ei oo muuta varastotilaa kuin autotalli, se on jo ihan täynnä. Niinkuin meillä sisälläkin on jo ahdasta ja kaikki kaapit täynnä, vaikka oon hävittänytkin meiltä kaikkea turhaa jo monta peräkärryllistä.
Anopille on kyllä sanottu (montakin kertaa), ettei tarvi tuoda mitään. Tai kysyisi edes minkälaista tarvittaisiin. Tai no kysyi se kerran minkälaiset verhot olis hyvät meidän makkariin, kerroin, että peittävät ja tummat. Ikkuna on suoraan tielle päin ja sieltä näkee hyvin meille sisälle. No, seuraavalla kerralla anoppi toi verhot. Valkoiset, ihan läpinäkyvät ohuet rievut. Kuulemma ne sopis niin hienosti.
Todennäköisesti anoppi ei tarkoita mitään pahaa, vaan päinvastoin hän voi kokea tärkeäksi auttaa teitä kodin laitossa. Sen vuoksi kostomentalitetista tai tarkoituksellisesta loukkaamisesta ei ole mitään hyötyä. Tärkeää olisi saada perille, että olette kiitollisia huomaavaisuudesta, mutta sille ei ole tarvetta. Jos anoppi ei oikeasti suoraa puhetta tai vihjailuja ymmärrä niin sitten kylmän viileästi tavarat kierrätyskeskukseen. Miehesi voisi siinä vaiheessa poikana sanoa äidilleen jotain.
Omakin anoppi pakkasi minulle minun ja mieheni muuttaessa saman katon alle omia tarpeettomia tavaroitaan isot laatikolliset, vaikka olen tosi tarkka tyylistäni enkä malttanut odottaa että pääsen ostoksille. Kuitenkin pidin elettä kauniina ja otin tavarat kiitollisena vastaan, vaikka niille ei tullutkaan käyttöä.
Sittenhän on luonnollista, että mies sisustaa oman työhuoneensa äitinsä tavaroilla. Päiväpeitoista saa verhot tai seinävaatteen.
Jo anoppi ei puhetta usko, niin tehkää samoin hänen kotiinsa. Ostatte lahjaksi kaikkea suurta ja epäkäytännöllistä. Joululahjana on sopiva jättikokoinen nalle olohuoneeseen, kun "lapsenlapset tykkää". Seuraavana vuonna jättikokoinen patsas siihen viereen.