Lue keskustelun säännöt.
Imetyskatastrofi alusta alkaen
Antisankariäiti
14.11.2016 |
Tämä on avautuminen, kun imetys on alusta saakka tuhoon tuomittu ja se aiheuttaa suurta ahdistusta.
Syyt imetyskatastrofiini:
1. Vauva syntyi kiireellisellä sektiolla, kun 2 vuorokautta oksitosiinitipassa ei edistänyt synnytystä mihinkään vauvan virhetarjonnan vuoksi. Kesti siis tovin, ennen kuin sain vauvan viereeni maidon tuottoa stimuloimaan. Ja kun vihdoin sain vauvan, olin sektion takia täysi rampa (olin tipassa, kipupumpussa, katetroituna ja vieläpä epiduraalin halvauttamana toisesta jalasta), liikkuminen ja hyvän imetysasennon löytyminen meni siis heti alusta alkaen päin h*lvettiä huonon liikkuvuuteni ansiosta.
2. Osastolla kätilö löi heti rintakumin kouraan, kun rinnan päät eli nännini ovat olemattomat. Kivasti siis vauvan imustimulaatio jää vaan murto-osaan luomuimusta. Vauva on nyt 3 kk ja edelleen olen rintakumin vanki, vihaan koko kapistusta. Lisäksi rintani ovat niin typerän malliset, että parhaan otteen rinnasta vauva saa ns. kainaloimetyksellä. Tämä taas vaatii rasittavaa tyynyshowta, jolla tukea vauva hyvin ja muualla kuin kotona imetys ei tyynyjen puutteen takia onnistu. Omistan imetystyynyn, eipä paljon helpota hommaa. Ja edelleen, kun vauva löytää hyvän imuasennon, oma asento on sitten mahdollisimman epämukava, mutta eipä siitä voi sitten liikahtaa, kun vauvan asento menee pieleen.
3. Varmaankin syistä 1. ja 2. maito ei olenkoskaan noussut kunnolla, ja kun meidät osastolta kotiutettiin, lastenlääkäri käski antaa äidinmaidonkorviketta niin paljon kuin vauva vain jaksaa syödä, koska vauvan paino junnasi paikallaan. Noh, korvike ja pullo kelpasi heti vauvalle ja painokehitys ja kasvaminen on lähtenyt hienosti nousuun.
Nykytilanne on sitten se, että se oma vähäinenkin maidontuotanto hiipuu koko ajan, koska olen noidankehässä: oma maito ei riitä ja rintkumia on pakko käyttää, kun vauva ei muuten saa rinnasta mitään otetta -> pullosta korviketta tyydyttämään lapsen nälkää -> oma tuotanto hiipuu -> lisää korviketta -> oma tuotanto hiipuu edelleen. Nyt olen siinä tilanteessa, että vauva vetää korviketta noin. 500 - 600 ml päivässä, siitä voi päätellä mikä on äidinmaidon osuus. Oletettavasti olematon. Lisäksi korvikkeella vauva nukkuu hyvin koko yön, maidontuotantoa buustaavat yösyötötkin ovat sitten jääneet, jälleen vähentäen maidontuotantoa.
Joo, olen juonut ja syönyt hyvin, olen levännyt koska vauvahan nukkuu hyvin kun maha korviketta täynnä. Joo, olen pumpannut nännipihat ruvella rintoja saaden säälittävät max. 20 ml, pumppaan 1-3 tunnin välein jos vauvan syömisessä on pitempi tauko ja , ja annan aina ensin rintaa, sitten vasta korviketta. Pumppaan myös kerran yössä. Joo, olen pitänyt vauvaa iholla ja lähellä, olen usein, useita peräkkäisiä päiviä yrittänyt unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain imettämään, imettämään ja imettämään. Lopputulos on nälkäinen, itkuinen lapsi, jolle on jossain vaiheessa pakko antaa pullosta, koska sydän särkyy sitä lohdutonta itkua kuunnellessa kun oma tuotanto on niin säälittävän vähäistä. Tuntuu, että mitä enemmän yritän, sitä enemmän kaikki menee p*rseelleen. Joko saa luovuttaa, vauva on 3 kk? En jaksa enää tätä, kaikken pahinta on toistuva epäonnistumisen tunne, vaikka miten yrittää. Vai onko vielä olemassa joku oljenkorsi?
Kommentit (17)
Luovuta vaan :) Itsellenikin oli imetys hankalaa. Esikoista imetin 3 vkoa ja kuopusta juurikin tuon 3 kk mutta jatkuvasti tarvitsi korviketta lisäksi. Molemmat ovat nyt teinipoikia, joilla ei allergioita ja muutenkin hyvin perusterveitä sällejä :) Stressi imetyksestä vähentää maitoa entisestään ja vauvakin aistii sen. Olet silti hyvä äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voisit relata ja antaa vain ihan reilusti sitä korviketta, kun silläkin vauvat selviytyy mainiosti.
Kuulostaa siltä että saat pian jonkun hermoromahduksen :/ Tsemppiä!
Voi hyvä luoja, rauhotu nyt. Senkun pulloa annat ja thats it. Tulee vielä isompiakin ongelmia lapsen kanssa vastaan..
Ei sun tarvitse luovuttaa, imetä sen verran kun tulee ja loput pullosta.
Anna hiipua omalla tahdillaan ja lopeta sitten kokonaan kun maitoa ei tule ollenkaan.
Rintakumia voi välillä koittaa jättää pois. Mulla se kävi yllättävän helposti, tyhjemmästä tissistä saa paremmin otteen.
Jokatapauksessa hyvin olet yrittänyt imetystä saada rullaamaan ja se on tärkeintä! Yrittäminen, ei onnistuminen.
Hei, haluan sanoa sinulle että luovuta ihmeessä jos yhtään tuntuu siltä.
Meillä oli myös aluksi ongelmia imetyksen kanssa, mutta meillä lapsi oppi lopulta jo vajaan kuukauden ikäisenä pois rintakumilta ja oppi syömään rintaa. Meilläkin lopulta kävi samankaltainen tilanne kun flunssan vuoksi lapsi sai väliaikaisesti vähän korviketta eikä pian enää suostunutkaan syömään rinnasta. Korvikemäärät kasvoi ja minä yritin pumppailla maitoa pulloon. Meilläki imetys loppui ihan samoihin aikoihin kuin sinulla ja se loppui myös siihen, kun olin pitkään yrittänyt taas pumpata maitoa ja sain säälittävät 10 ml kasaan ja totesin että "tämä oli nyt tässä"!
Minusta sinä olet selviytynyt jo nyt hienosti ja olet tarjonnut lapsellesi jo nyt niin paljon rakkautta ja äidinmaitoa kuin vain mahdollista, mutta jossain vaiheessa on vain osattava lopettaa. Nyt on sopiva aika sanoa stop ja lopettaa. Olet tehnyt hienon työn ja ole ylpeä että olet näinkin pitkään imettänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on kaikki hyvin, kunhan vain lopetat suosiolla koko imettämisen. Vauva kasvaa ja voi hyvin, se on tärkeintä. Kun suosiolla jätät imetyksen ja stressaamisen, mielesi parantuu varmasti. Samoi nhormonitoiminta alkaa palautua hiljallee ennallee, joka tulee auttamaan sinua myös. Nyt unohdat tuon asian ja alat nauttimaan vauvastasi. Onnea ja vauvantuoksuisia hetkiä sinne :)
Kaffepulla kirjoitti:
Miksi ihmeessä rääkkäät itseäsi? Lopeta jo, olethan jo muutaman kuukauden imettänyt ja se riittää. Aiheutat vaan itsellesi turhan aivovaurion tuollaisella stressaamisella.
Vauva varmasti on ihan tyytyväinen pullotukseen, se on nopeampaakin kun ei tarvi kokoajan olla vauvassa kiinni ja tissi suussa. Mutta tämä nyt vaan on minun, lapsettoman ihmisen mielipide.
Olen sivusta seurannut aika montaa vastaavaa tapausta, ja tuntuu, että naiset ottavat tuosta imetyksestä aivan liikaa paineita. Asiat vaan tehdään tahallaan hankalaksi.
Katsos kun monet tahtovat antaa vauvalleen parasta ja äidinmaito on sitä.
Minusta on hyvä että äidit yrittävät kaikkensa ennenkuin lopettavat. Tässä tapauksessa on jo siinä pisteessä että imetyksestä ei kannattaisi ottaa paineita.
Mutta ihan typerää sanoa anna vaan pullo, helppo nopee vaivaton ja ihanyhtä hyvää kuin äidinmaito, kun ei ole.
Tsemit kaikille imetyksen kanssa taisteleville ja taistelleille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, anna armoa itsellesi! Vauva on saanut äidinmaitoa kolme kuukautta noin hankalasta tilanteesta huolimatta, nostan hattua! Saisit mielenrauhan kun lopettelisit imetyksen kanssa suosiolla ja siirtyisitte pulloon kokonaan. Tiedän että se kirpasee (been there, done that) mutta se menee nopeasti ohi ja voit alkaa nauttia vauvan syöttämisestä ja vauvavuodesta muutenkin ilman tuota stressiä.
Hyvin se menee.
Voih, eih ja lämmin halaus! Tiedän osan noista tunteista, ja tiedän ettei ole herkkua. Kuulostaa siltä että teille on jaettu huonot kortit ja kunnollinen imetysohjaus ja osittaisimetyksen tukeminen ovat jääneet kokonaan välistä. Mutta onko se epäonnistumista jos on noista lähtökohdista imettänyt kolme kuukautta, jo kolme kuukautta vauvasi on saanut kallisarvoista rintamaitoa? On ymmärrettävää olla pettynyt, mutta syyllisyyteen ei ole aihetta.
Korvikemäärä on sellainen, että täysimetys tuskin on realistinen tavoite. Osittaisimetys on usein se kuluttavin maidonannon rutiini, koska jos haluat varmistaa imetyksen jatkumisen niin korvikemääriä on tarkkailtava, "niin paljon kuin menee" sopii vain poikkeustilanteisiin ja silloinkin perheelle olisi pitänyt ohjata kädestä pitäen vauvantahtinen pulloruokinta - harvoin on. Kukaan muu kuin sinä (tai sinut hyvin tunteva asiasta jotain ymmärtävä ihminen) ei voi tietää kauanko sinulla on energiaa jatkaa osittaisimetystä ilman että sun jaksaminen, mieliala ja vuorovaikutus vauvaan vaarantuu.
Poppakonsteja ei ole, mutta rintakumista on mahdollista päästä eroon tuossakin vaiheessa ja äidinmaitomäärää on mahdollista kasvattaa. Ikä on vähän haastava, tyypillinen rintaraivari-ikä jolloin pullo usein voittaa rinnan helppoudessaan. Mutta voisitko ajatella, riippumatta siitä mitä päätät tai jätät toistaiseksi päättämättä imetyksen suhteen, kokeilla kuuriluontoisesti lisätä reilusti ihokontaktia (vauva vaippasillaan sun alastomaan syliin, vaikka päikkäreille rintakehän päälle, peitto molemmille)? Se vaikuttaa teidän molempien hormoneihin, myös maidontuloon ja vauvan vaistoihin, mutta vaikka niillä ei olisi väliä niin saisi stressaavien imetystilanteiden tilalle/lisäksi sellaista tavoitteetonta, nauttivaa ihollaoloa. Ihokontaktissa hengaillessa vauva saattaa myös hamuilla paljaaseen rintaan ja unohtaa kaivata rintakumia - tai sitten ei.
Joka tapauksessa jos vaan yhtään tuntuu omalta niin suosittele olemaan yhteyksissä lähimpään imetystukiryhmään/tukiäitiin. Heidän hommaansa on tukea sua sun imetykseen liittyvissä tavoitteissa ja toiveissa ja tunteiden käsittelyssa päätitpä mitä tahansa ja liittyipä siihen mitä tunteita vain.
Muista että olet lapsellesi ÄITI etkä vain maito <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys on hieno juttu mutta harvemmin se kenelläkään ihan helppoa on ainakaan aluksi. Suomessa imetysluvut ovat tosi alhaiset verrattuna vaikka Ruotsiin. Tuskin meillä täällä kuitenkaan on keskimäärin heikommin maitoa tuottavat tissit tai hankalamman muotoiset nännin kuin ruotsittarilla. Moni siis lopettanee ihan suotta.
MUTTA pitää muistaa, että rajansa kaikella. Imetys ei ole maailman tärkein asia. Itse kunkin elämässä menee asioita pieleen, aina ei vain onnistu eikä siihen voi välttämättä edes itse vaikuttaa. Imetyspulmat vielä on pikkujuttu monen muun onnettomuuden rinnalla. Tuossa vaiheessa äitiyttä se vain korostuu ihan mielettömästi, vaikka on vain yksi asia matkan varrella.
Viimeistään sitten pitää tehdä muutoksia, kun huomaa, että oma jaksaminen loppuu ja tilanne vaikuttaa mielialaan.
Toisaalta vauva on juuri sen ikäinen, että tiheän imun kausi on ehkä pian päällä ja voimia alkaa olla syömiseenkin enemmän. Suosittelisin, että imetät edelleen mutta otat vähän rennomman asenteen. Jos homma ei lähde ja uuvut siihen, niin lopeta suosiolla.
Kuule ap, mä en voi antaa sulle kuin lämpimän halauksen. Mulla oli ensimmäisen kanssa ihan juuri tuollaista. Rintakumitkin. Lapsi hylkäsi rinnan 3 kk iässä ja tuttipullon 5 kk iässä, ja alkoi juoda korvikkeen nokkamukista. Aloin antaa kiinteitä jo 3 kk ikäiselle, kun tuntui että ei muuta kuin ollaan rinnalla tai tuttipullo kourassa koko ajan. Lapsi on nykyisin teini ja hyvät ruokahalut edelleen. Tunsin silloin, että ei suju mikään, ei synnytys ei imetys, mutta pitää olla iloinen, että lapsi kasvaa korvikkeella ja ne on keksitty.
Toisen lapsen imetys menikin sitten hämmästyksekseni oppikirjan mukaan, samoin kolmannen. Rintakumin sijasta apuna oli Lansinoh-rasva, ja ekan kerran imetykset oli saaneet nännini ulospäin kuitenkin. Imetin toista 10 kk ja toista 12 kk. Lohdutin itseäni, että ensimmäinen lapsi on hyvä harjoituskappale.
Sä olet kuule yrittänyt parhaasi, armahda jo itseäsi! Olet ollut sisukas!
N47v, nuorin lapsi 7 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä imetystukihenkilöön. Hän voi katsoa imuotteen ja mahdollisesti ongelmaan löytyy ratkaisu. Voit myös antaa imetyksen hiipua omalla tahdillaan. Et mielestäni luovuta vaan ruokit lapsesi niinkuin pitääkin!! Pullo tai rinta, kunhan lapsella on hyvä olla ja SINULLA! Tsemppiä!
Komppaan muita. Jos imetys tuntuu liian raskaalta ja herättää liikaa negatiivisia tunteita, ole itsellesi armollinen ja lopeta. Olet tosi hyvin jo jaksanut.
Minulla nousi maito vasta 4 päivää synnytyksen jälkeen. Synnärillä väliin tungettiin heti rintakumi. Lopulta kieltäydyin imetyksen yrittämisestä koska ahdistuin siitä että olin hoitajille vai tissi josta pitää saada maitoa tulemaan. Aina kun vauvan oli aika syödä pyysin pullon ja sanoin jatkavani yritystä kotona rauhallisemmassa ympäristössä. Maito nousi pari tuntia kotiinpääsyn jälkeen. Alussa silti jouduttiin antamaan myös korviketta, koska vauvan paino ei noussut kunnolla. Muutama viikko siihen meni että maitoa alkoi tulla reilummin. Toisesta tissistä paremmin. Mutta tässä mielessä siis ongelma meillä onneksi väistyi nopeasti.
Rintakumi oli kuitenkin ongelma. Inhosin sitä. Se teki imetyksestä hankalaa. Pelkäsin myös että vauva vetää kumin henkeensä jos en tilannetta koko ajan seuraa. Vierotus kumista ei onnistunut. Jokusen kerran vauva nappasi tissistä mutta muutoin oli liian kärsimätön edes yrittämään. Kunnes yhtäkkiä vauvan ollessa noin 4kk, hän itse alkoi ottaa kumin välistä pois ja jatkoi tissistä suoraan. Eikä aikaakaan kun kumi jäi kokonaan pois. Imettäminen oli ihanaa ja rentouttavaa ilman rintakumia. Imetän vieläkin lapsen ollessa nyt 16kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse luovuttaa, imetä sen verran kun tulee ja loput pullosta.
(...)
Jokatapauksessa hyvin olet yrittänyt imetystä saada rullaamaan ja se on tärkeintä! Yrittäminen, ei onnistuminen.
Höpö höpö, "yrittäminen, ei onnistuminen", mitä tämän on tarkoitus viestittää? Että olet riittävän hyvä äiti, jos olet yrittänyt, vaikka ei onnistunutkaan? Ihan naurettava ajatus, että hyvä äitiys mitattaisiin imettämisen yrittämisestä! Hyvä äitiys mitataan siinä, täytetäänkö lapsen tarpeet. Aloittaja on ratkaissut ongelman, hän on siis ONNISTUNUT ruokkimaan lapsensa. Oletettavasti hän muiden perheen jäsenten ohella myös tyydyttää lapsen läheisyyden tarpeet ONNISTUNEESTI.
Ei lasta kiinnosta, onko hänen äitinsä YRITTÄNYT rintaruokkia. Lasta kiinnostaa, ONKO maha täynnä ja onko läheisyyttä.
Hienoa että olet hankalasta tilanteesta huolimatta jaksanut yrittää. Jos haluat lopettaa, se on ihan ok. Tilanteessasi voisisi ehkä jo lopettaa stressaaminen ja imettää sen verran kun sinä ja lapsi haluatte - ilman "tulostavoitteita". Tämä todennäköisesti johtaa lopulta imetyksen loppumiseen, mutta ehkä voisitte vielä saada yhdessä positiivisen imetyskokemuksen. Ettei imetyksestä jäisi pelkkiä ikäviä muistoja :)
Jos taas vielä haluat yrittää, kannattaa hakea apua imetuksen tuki ry:n kautta.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että olet hankalasta tilanteesta huolimatta jaksanut yrittää. Jos haluat lopettaa, se on ihan ok. Tilanteessasi voisisi ehkä jo lopettaa stressaaminen ja imettää sen verran kun sinä ja lapsi haluatte - ilman "tulostavoitteita". Tämä todennäköisesti johtaa lopulta imetyksen loppumiseen, mutta ehkä voisitte vielä saada yhdessä positiivisen imetyskokemuksen. Ettei imetyksestä jäisi pelkkiä ikäviä muistoja :)
Jos taas vielä haluat yrittää, kannattaa hakea apua imetuksen tuki ry:n kautta.
Eiköhän ikävimmät imetysmuistot jää siitä, jos kuvittelee jonkun satunnaisen palstailijan jumalaisen luvan "jos haluat lopettaa, se on ihan ok" vaikuttaa omaan päätökseen. Toivottavasti aloittaja ei sitä tee.
1) Vauvan ja äidin välisen vuorovaikutuksen ja läheisyyden onnistumisen tae ei ole imetys, vaan läheiseen vuorovaikutukseen voi päästä myös muita reittejä.
2) Vauvan hyvän ravitsemuksen edellytys ei ole rintaruokinta.
Miksi ihmeessä rääkkäät itseäsi? Lopeta jo, olethan jo muutaman kuukauden imettänyt ja se riittää. Aiheutat vaan itsellesi turhan aivovaurion tuollaisella stressaamisella.
Vauva varmasti on ihan tyytyväinen pullotukseen, se on nopeampaakin kun ei tarvi kokoajan olla vauvassa kiinni ja tissi suussa. Mutta tämä nyt vaan on minun, lapsettoman ihmisen mielipide.
Olen sivusta seurannut aika montaa vastaavaa tapausta, ja tuntuu, että naiset ottavat tuosta imetyksestä aivan liikaa paineita. Asiat vaan tehdään tahallaan hankalaksi.
🇺🇦🇮🇱