Äitini harjoittama syyllistäminen on johtanut siihen että minulla on huono omatunto nukkumisesta

Äiti on siis kova syyllistämään, marttyyri jne. Minulla on ollut aina jonkin asteista ahdistuneisuutta ja nukkuminen on ollut minulle hankalaa. Äitini teki lapsuudessa aina hirveän shown siitä jos nukuin yli yhdeksään. Niinpä aloin peitellä nukkumistani. Äiti huomasi tämän ja saattoi tehdä viikonloppuisin töistä soittoja kymmenen aikaan testatakseen nukunko. Jos nukuin, piti yrittää esittää että olen hereillä.

Nykyään äiti ei enää soittele mutta mieleeni on iskostunut pelko siitä että jään äidille kiinni liian pitkään nukkumisesta. Näen painajaisia ja heräilen. Aina pitää tarkistaa Kelli ja antaa itselle lupa nukkua. Nyt olen sairaslomalla ja mun pitäisi levätä mahdollisimman paljon. Eihän tätä mitään tule kun on jatkuvasti huono omatunto lepäämisestä ja tekemättömyydestä.