Suositelkaa mulle lisää ruotsalaisia ja norjalaisia dekkareita

Vierailija kirjoitti:

Inger Frimansson, Åsa Larsson, Helene Tursten, Kristina Ohlsson, Viveca Sten, Erik Axl Sund, Åke Edwardsson ja Henning Mankell. Näiden kirjalijoiden teokset löytyy omasta hyllystäni ja voin todella suositella.

Frimansson on mielestäni aika saman tyylinen kuin norjalainen Karin Fossum eli sellaista melko hitaasti etenevää psykologista jännitystä.

Sund on on melko raakaa, vähän Kepler tyyppistä.

Åsa Larssonin kirjat sijoittuu pohjoisruotsiin Kiirunaan, joka antaa oman leimansa juttuihin. Talvella tykkään lukea talvisia kirjoja.

Helene Turstenin kirjoissa rikoksia ratkoo televisiostakin tuttu Irene Huss. Kirjat on paljon parempia kuin elokuvat.

Viveca Stenin kirjoista on myös tehty tv-sarja, tuli joskus FST:ltä.

Henning Mankell on tietysti niin ikään telkkarista tutun Wallendin luoja. Mielestäni hyvin saman tyylinen kuin Stig Larsson. Kirjat paljon parempia kuin elokuvat.

Åke Edwardssonissa myös paljon psykologista tvistiä. Jännityksen tihentymistä luodaan kirjan henkilöiden pään sisäisillä ajatuksilla samaan tapaan kuin Fossumin ja Frimansson kirjoissa.

Kristina Ohlsson on viimesin tuttavuuteni. Tykkään ruotsalaisista dekkareista ihan hirvittävästi ja olin iloinen, kun löysin uuden tuttavuuden. Olen lukenut nyt kaksi Ohlsson kirjaa ja vaikuttavat hyviltä. Kirjoissa liikutaan eri aikatasoissa ja eri henkilöiden näkökulmissa.

Toivottavasti näistä löytyy joku sinuakin miellyttävä uusi tuttavuus. Frimanssonia lukuun ottamatta kaikissa on sama päähenkilö, joten kannattaa lukea sarjan alusta. Ratkottavat rikokset ovat toki itsenäisiä eli sen puolesta ei väliä, mutta kaikissa kerrotaan päähenkilön elämästä myös ja silloin on kivempi, jos seuraa alusta asti ko. hahmon kehittymistä. Luin aikoinaan kaikki Wallanderit melkein putkeen ja oli oikeasti ihan kamalaa, kun sarja loppui ja tiesi, että uusia ei enää tule. Ehdin niin kiintyä Wallanderin hahmoon, etten olisi halunnut luopua ollenkaan :D

Kyllä Frimanssonit kannattaa myös lukea aikajärjestyksessä, sillä usein viitataan menneisiin tapahtumiin ja joku henkilö putkahtaa yllättäen esiin.

Ruottalaiset on kyllä hyviä jännityksen luojia.

Parhaat on Jo Nesbo ja Åke Edwardson jos haluaa fiksua tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Islantilaiset dekkarit?

Kelpaa kyllä. Jos saan nimiä, kirjoitan listan, niin osaan etsiä kirjastosta. Kiitos ykkönen, tuo on uusi tuttavuus, menee kokeiluun. 

Arlandur Indurasson

Myös Håkan Nesser on ok.

Kiitos kaikille, tosi paljon hyviä ehdotuksia. Osa olikin tuttuja, mitä olin vain unohtanut, kuten Åsa Larsson, mutta paljon uutta tuli. Jo Nesbo (Sorry, en osaa tehdä tuota viimeistä kirjainta, se löytyy näppiksestä, mutta en tiedä minkä näppäimen kanssa, ainakaan alt-gr ei toimi) tuntui tylsältä, mutta voi olla että johtui tilanteesta, kun sitä yritin lukea, en ollut ihan virkeimmilläni silloin. Ilmoittelen sitten joskus, mitä löysin ja mitä luin. 

Vierailija kirjoitti:

Myös Håkan Nesser on ok.

Joo, pidän todella. Mycket spännande!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Islantilaiset dekkarit?

Kelpaa kyllä. Jos saan nimiä, kirjoitan listan, niin osaan etsiä kirjastosta. Kiitos ykkönen, tuo on uusi tuttavuus, menee kokeiluun. 

Arlandur Indurasson

Arnaldur Indridason 😊 Minä ainakin tykkään, olen nyt parin kuukauden aikana lukenut kaikki paitsi kaksi uusinta kirjaa. Nekin laitoin tänään varaukseen.

Lars Pettersson sopii oikein hyvin talvilukemiseksi, varsinkin jos pidit Åsa Larssonista.

Liza Marklund: Prime time, ruotsiksi. Ei oikeen auennu mulle. Lupasin  sen antaa naapurille, hänen äidinkielensä on ruotsi.

Vierailija kirjoitti:

Liza Marklund: Prime time, ruotsiksi. Ei oikeen auennu mulle. Lupasin  sen antaa naapurille, hänen äidinkielensä on ruotsi.

Marklund paranee koko ajan, kannattaa lukea.

Paljon mun suosikkeja on jo tullut, lisään Johan Theorin, sillä on lämmin ote. Arne Dahlin hahmot on mahtavia, luen niitä uudestaan ihan hahmojen takia. Ja pakkohan se on G W Persson mainita, jotkut sen kirjoista on liiankin asiapitoisia, mutta riemastuttavia veijariromaaneja myös löytyy, Bäckström ja sen supersalami saa mut aina nauramaan.

Jussi Adler-Olsen mun yksi suosikki, mutta se onkin jo sanottu.

Täällä ei ole mainittu vielä Katarina Wennstamia. Hänen dekkarinsa ovat hieman erilaisia, psykologisempia kuvauksia, jotka ottavat kantaa myös yhteiskunnallisiin aiheisiin (kuten perheväkivaltaan, naisen oikeuteen hallita omaa vartaloaan ja kunniamurhiin). Todella hyviä ja vaihtelua tuttuun kaavaan. Hänen Madeleine Edwards -dekkareistaan suomennettu viisi, kaikki 2010-luvulta. Suosittelen.