Oletteko onnellisia?
Jos olette, niin kuinka onnellisia olette? Mihin onnellisuutenne perustuu?
Minä en ole onnellinen. Olen tyytymätön, arki uuvuttaa, kaamos ahmii sieluani.
Kommentit (16)
Ei kai normaali, onnellinen ihminen tällä palstalla pyöri. Typerä kyssäri.
Olen onnellinen monista pienistä ja suurista asioista elämässäni.
En ole onnellinen.
Toisaalta olen ihan sairaan onnellinen, kun ajattelen saavani olla neljän teinin äiti. mutta se onkin minun ainoa iloni.
Minä olen onnellinen. Vähän yksinäinen, mutta olen löytänyt kivoja harrastuksia, joiden kautta olen löytänyt sisältöä elämääni. AV-palsta on koko elämäni:D
Kyllä, olen onnellinen. Minulla on lähestulkoon kaikkea, mitä toivoa saattaa. Kunhan vaan terveys kestää, niin elän onnellisena elämäni loppuun asti. Olen myös tyytyväinen omaan arkeeni ja siihen, että minulla on aikaa ja mahdollisuus harrastaa, mitä haluan. Ainoa mihin olen hiukan tyytymätön on se, että roikun netissä liikaa, (siis en keskustelupalstoilla, vaan muutenkin), mutta siihenhän pystyn itse vaikuttamaan - ja olenkin päättänyt vähentää tätä ja keskittyä kirjallisuuteen sen sijaan.
Mihin se sitten perustuu?
Olen jo yli viisikymppinen ja edelleen onnellisessa avioliitossa lasteni isän ja rakastamani miehen kanssa. Olemme saaneet aikaan kolme ihanaa lasta, nyt jo aikuisia, jotka kaikki ovat löytäneet hyvän jalansijan elämässään ja elävät myös käsittääkseni onnellisissa parisuhteissa.
En ole työelämässä omasta vapaasta (ja vähän miehenkin 😉) tahdostani. Taloudellinen tilanteemme on oikein hyvä, eläkkeet säästetty myös tulevaisuuden varalta. Elämme vilkasta seuraelämää ja matkustelemme ympäri maailmaa mieheni työn vuoksi - jos olisin töissä, ei minulla olisi mahdollisuutta matkustaa hänen kanssaan. Meillä on iso talo ja pari huoneistoa, lisäksi rakennamme parhaillaan taloa Espanjaan, jonne vetäydymme talvikuukausiksi viettämään tulevia eläkepäiviä, nauttimaan auringosta ja lämmöstä.
Sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi, mutta kyllä se ainakin rauhoittaa, kun tietää, ettei tule hätäpäivää. Ja kun sen lisäksi elämä muutenkin on kaikin puolin hyvää ja onnellista, mitä muuta voisin toivoa? Tietysti toivon tulevaisuudelta terveyttä edelleenkin.
Olisin onnellinen jos terveys ei prakaisi.
En ole. En ole ollut enää vuosiin. En edes muista miltä tuntuu olla onnellinen koska olen viimeksi tuntenut sen ehkä lapsena.
Joskus opiskelijabileissä joku kysyi onnellisuusprosenttiani. Miinusalkuinen lukema menee onnettomuuden puolelle, ettei ole yhtään onnellinen. Minulla n. 20%,.
Minä olen onnellinen. Söin juuri itse tekemääni superhyvää makaronilaatikkoa. Kuori pääs vähän tummumaan, mutt so what:) Millalle terkkuja:)
Vierailija kirjoitti:
En ole. En ole ollut enää vuosiin. En edes muista miltä tuntuu olla onnellinen koska olen viimeksi tuntenut sen ehkä lapsena.[/quote
Iso hali sinulle, koskettavaa!
Olen onnellinen ja kuulemma puolisokin.onni koostuu pienistä jutuista,tehdään toisillemme miellyttäviä juttuja,keskustellaan joka päivä kaikkien perheenjäsenten kanssa päivän kulusta,nautitaan yhdessäolosta ja terveydestä sekä muutenkin hyvistä ihmissuhteista.onnea tulee kesällä täyttämään ensimmäinen lapsenlapsemme.omaisuutta hankittu lastemme turvaksi ja omille eläkepäiville.kaikki tarvittava hankittu nyt vain nautitaan elämästä :)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai normaali, onnellinen ihminen tällä palstalla pyöri. Typerä kyssäri.
Onnellisuus ei ole ihmisen normaali tila. Normaalia on kokea erilaisia tunteita aina kulloistenkin kokemusten ja elämäntapahtumien mukaisesti. Useimmat ihmiset eivät ole tällä hetkellä onnellisia siinä merkityksessä kuin tuon sanan yleensä ymmärrämme.
No justiinsa eilen ja tänäaamuna tunsin ripauksen onnellisuutta. Saadessani tuntea ihastumista! Perhosia ja salamoita! Ah ihana tunne! Voi kunpa sitä saisi kehittää....
Mutta jo iltapäivällä pessimismi tulee takaisin ja sanoo, ettei tää kuitenkaan onnistu. Ja valmistaudun siedettävään arkeen ja pakonomaiseen virikkeen etsintään, jotten lannistu.
Olen erittäin onnellinen, elämä on ihmisen parasta aikaa.