Lue keskustelun säännöt.
Vielä ihmisten väärinkohtelusta
13.11.2016 |
Minut ois jätetty katkeroitumaan siitä asiakirjan menetyksestä sille, ketä vastaan se oli tarkoitettu, ellei mieheni olisi sanonut että totta kai mulla on oikeus vaikka antaa sedän mielen pahoittua, jos niin on, ja vaatia asiakirjaa itselleni. Että ei siinä sedän tunteita aleta ajattelemaan, kun setä itse ei ajattele mun tunteita eikä oikeuksia. Tai ei mies niin sanonut, mutta piti sitä itsestäänselvänä. Eikä syyllistä minua! Kuten äitini heti.
Katkeroituminen olisi ollut äitini vika, koska äiti on ollut se, joka on opettanut mulle, että se että mua poljetaan on vain jotain, johon mun tulee alistua ja suuttuminen on väärin. Se, ettei mun tarvinnut katkeroitua taas oli mua tukeneen mieheni ansiota. Ja vähän minunkin, kun en enää kuunnellut äitiä. Ei tarvinnut enää kuunnella, koska mieheni sanoo mulle parempia asioita :)
Lapsena äitiäni vituti, kun isäni myös koitti olla reilumpi mua kohtaan kuin äiti ja minun edellyttäessäni äidiltä reiluutta äiti sanoi vihaisesti, että mene sinne isällesi sitten, kun siellä on reilumpaa, sen sijaan, että ois itse alkanut reiluksi. Osoitti siis voivansa antaa mut noin vain sinne, koska vaadin oikeudenmukaisuutta :O En sitten vaatinut enää.
ap
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas mennään.
Fiksumpi äiti ois halunnut kuulla, missä asiassa ei toimi reilusti EIKÄ sanonut tuolleen kuin paskakasalle, eikä omalle lapselleen, että mene sitten sinne isällesi, JONKA samaan hengenvetoon haukkui surkeaksi kasvattajaksi. TAI jos perustellusti toimi mielestään reilusti, niin äitini (kun pitää itseään täydellisenä kasvattajana) olisi kuulunut kuluttaa aikaansa selittämällä se minulle, niin että mä olisin sen ymmärtänyt.
ap
Sitten kun sanon äidilleni, että sä et ollut reilu kasvattaja TAI jos mä en jotain ymmärtänyt, niin sun ois kuulunut selittää se mulle, niin saan hirveät raivot päälleni, miten mun kanssa ei voi kukaan tulla toimeen, kun olen niin hirveä valittaja. Syystäkään ei saisi valittaa. Pitäis vain hymistellä, että olit niiiiin hyvä.
En vain anna tunnustusta hänelle, että hän olisi ollut hyvä kasvattaja, joka itse uskoo olleensa. Vaan hän oli paha ja huono kasvattaja.
ap
Hänen kuuluis kärsiä siitä, että ei selittänyt minulle asioita jos oli reilu ja mä en vain ymmärtänyt sitä ja siksi sitten haukkui mua ja pilasi mun elämäni. Se oli hänen vikansa. Hänen ois aikuisena kuulunut selittää asiat mulle, niin että mä ymmärrän ne.
Tosin veikkaan, että hän oli epäreilu kasvattaja, eikä mikään selitys olisi sitä muuksi muuttanut. Kyllä mä sitten antaisin anteeksi, jos hän ottaisi vääryydet vastuulleen.
Mutta en tiedä kumpaa hän oli, koska ne asiat on opetettu minulle oikeina ja reiluina mun kohteluna.
ap
Harmittaako, kun tänään on isänpäivä ja lastesi isää sinunkin pitäisi juhlia, olla yhdessä perheesi kanssa. Haet täältä sijaistoimintoa ikuisella samalla jankutuksellasi. Kerro puolisollesi hyvän isänpäivän onnittelu täältä mammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaako, kun tänään on isänpäivä ja lastesi isää sinunkin pitäisi juhlia, olla yhdessä perheesi kanssa. Haet täältä sijaistoimintoa ikuisella samalla jankutuksellasi. Kerro puolisollesi hyvän isänpäivän onnittelu täältä mammalta.
Harmittaako kun on isänpäivä? Ei harmita. En voi juhlia miestä nyt, koska hän ei ole kotona.
ap
"minun edellyttäessäni äidiltä reiluutta äiti sanoi vihaisesti, että mene sinne isällesi sitten, kun siellä on reilumpaa, sen sijaan, että ois itse alkanut reiluksi. Osoitti siis voivansa antaa mut noin vain sinne, koska vaadin oikeudenmukaisuutta :O "
Että tässä nähdään se lasten oikeusturvan taso kun ovat aikuisten armoilla. Sitä ei ole. Se on ihan sen kasvattavan aikuisen moraalin tasosta kiinni, mitkään vaatimukset ei sitä säätele.
ap