Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun elämänilo on kateissa?
12.11.2016 |
Oon havahtunut syksyn aikana siihen, että elämä tuntuu niin tasaisen harmaalta ja tylsältä eikä tulevaisuudessakaan näy valoa.
Olen vuosia elänyt "sitten kun" elämää, mutta tänä vuonna olen tajunnut että se "sitten kun" ei vaan tule toteutumaan minun kohdalla ikinä. Kaikki jatkuu vaan pääosin ihan samana mitättömänä harmaana kuin mitä se on aina ollut, turha edes toivoa mitään tapahtuvaksi kun niin ei kuitenkaan tule käymään.
En oikeastaan tunne enää edes yhtään mitään, tai väärä sanoa etten tuntisi mitään, mutta en tunne iloa, en jaksa kiinnostua asioista ja ne jutut mitkä on joskus tuonut iloa, ei enää tunnu miltään. Monesti mietin miksi teen jotain, kun en aidosti saa siitä enää mielihyvää. Välillä saatan nauraa muiden mukana joillekin jutuille, mutta samalla mietin että mitä hittoa mä nauran kun asia ei ole tuntunut mulla missään ja sitten vain teeskentelen että kyllä kyllä oli hauska juttu.
Päivät menevät siinä että en jaksa tehdä mitään, hirveän korkea kynnys tehdä mitään kun kaikki tuntuu niin turhalta ja yhdentekevältä. Ei tulisi mieleenkään lähteä töiden jälkeen vaikka kaverin kanssa leffaan, syömään tms kun se kaikki tuntuu vaativan niin paljon ponnisteluja. Töissä sentään käyn 5pvää viikossa. Mutta sekin on sellaista että lasken vaan tunteja koska pääsen pois ja koska on viikonloppu jotta voin olla rauhassa. Odotan 5 päivää viikonloppua, jolloin en tee kuitenkaan yhtään mitään ja ne menee ohi hujauksessa ja pian onkin taas maanantai aamu, jota alan ehkä jollain tavalla "pelkäämään" jo lauantai-iltapäivällä.
Työssä itsessään ei siis ole mitään pelättävää, mutta välillä mietin miksi ihmeessä edes menen sinne jos siitä tulee vaan paha olo. Se paha olo tulee lähinnä siitä kun elämä on niin samaa päivästä toiseen, näen työn ikuisena oravanpyöränä joka vaan rullaa päivästä toiseen..
Haaveilen siitä että voisi vaan jäädä kotiin nukkumaan, mutta toisaalta ahdistaa ajatuskin jos oisin työtön tms, että ei tavallaan kuuluisi mihinkään sillä tiedän että kuolisin tylsyyteen jos olisin 24/7 vaan kotona. Ja samalla kun harmittaa töihin lähtö, muistutan itseäni että mitä ihmettä tekisin kotonakaan. Mutta kaikki tuntuisi jotenkin helpommalta kun ei olisi pakko mennä mihinkään.
Tämä saattaa kuulostaa ihan typerältä, mutta toisinaan haavelen salaa suojatiellä että joku auto vaan tulisi ja ajaisi päälleni, mutta en halua missään nimessä kuolla siihen, eikä minulla ole muita itsetuhoisia ajatuksia. Ehkä tuossakin ajatuksena on se että sitten ei olisi hetkeen pakko mennä mihinkään kun satuttaisin itseni.
Mulla on ollut haaveita ja toiveita ja olen uskonut tulevaan, mutta nyt tuntuu että tästä voisi hyvin pyyhkiä vaikka 5 vuotta pois, mikään unelma tai usko paremmasta huomisesta ei ole käynyt toteen tänä aikana. Jotain pientä asioiden edistymistä ehkä on tapahtunut, mutta silti tuntuu että en vaan tule saavuttamaan maalia ikinä.
Kun katson taaksepäin mietin aina että huh onneksi en ole enää siellä, mutta kun yritän katsoa eteenpäin, en näe mitään. Siellä ei ole mitään. Vuodet vaan kuluu mutta mikään ei muutu. Edessä näkyy vaan päämäärätöntä, ikuista harmautta.
En ole onnistunut saamaan unelmieni työtä, en turvattua toimeentuloa, en unelmien kotia, enkä puolisoa ja mahdollisesti lapsia, mitkä nyt on ihan normaaleita saavutettavissa olevia asioita suurimmalle osalle. En vain löydä mitään keinoa millä nämä voisin vielä saavuttaa, yrittänyt olen kyllä.
Miten saisin elämänilon takaisin, että kokisin taas iloa, jaksaisin kiinnostua asioista ja elämä ylipäätänsä tuntuisi joltain?
Kommentit (58)
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Vaikka palstan propagandistit muuta väittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kuunnella niitä, joiden mielestä asia ratkeaa terapialla. Ei varmasti ratkea.
Joko sun ongelma on ahneus ja epärealististet odotukset tai sitten tämä yhteiskunta ei oikeasti ole kynennyt vastaamaan sun perustarpeisiin. Jompi kumpi ja kumpikin ihan yhtä mahdollinen.
Valinta on sun: joko alistut nöyräksi veronmaksajaksi, joka jauhaa sitä samas Suomi on maailman onnellisin maa -propagandaa, mitä kaikki muut pillereillä pyörivät, tai sitten mietit, miten voit osaltasi muuttaa maailmaa ja vaatia yhteiskunnalta muutosta.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että kiusataan muualta tulleita tai vaaditaan lisää tukia ja mielenterveyspalveluita, vaan että ihan oikeasti mietitään, mikä on pielessä ja miltä tän maailman pitäis näyttää, jotta muillakin kuin vain niillä etuoikeutetuilla ja pillerihymyä hymyilevillä on mahdollisuus olla onnellisia tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vaikka johonkin kirkon sinkkuiltaan ja iske itsellesi se puoliso. Aloita vaikka siitä. Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään.
Jaa'a, pitäisi varmaan aloittaa muutoksella. Sanot, ettet esim. töiden jälkeen jaksaisi lähteä mihinkään... Mitä jos kumminkin lähtisit.
Fakta on, että mikään ei tule muuttumaan, jos jatkat samaa kaavaa hamaan tappiin. Jos haluat muutosta, niitä muutoksia on tehtävä. Ne eivät tule itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruualla on merkitystä jaksamiseen mielialaan. omega rashapotu vie masennusta. monipuolinen ruoka, vitamiinit,reippailu ulkona, unta paljon.
Olet kasvanut aikuiseksi. On aika alkaa elää lastensa kautta tai aloittaa suhde jonkun nuoren tytön kanssa. Kumpikaan ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että hautaa kohti ollaan menossa alati kiihtyvällä tahdilla. Ilta lähenee. Vanhuus on saari yksinäisyyden meressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se paha olo tulee lähinnä siitä kun elämä on niin samaa päivästä toiseen, näen työn ikuisena oravanpyöränä joka vaan rullaa päivästä toiseen
Pian pääsemme haudan lepoon, ystävä hyvä. Ei enää kauaa. Näetkö? Ilta hämärtää jo.
Se on normaalia,ettei aina ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Vaikka palstan propagandistit muuta väittävät.
Parempi yksin, kuin huonon kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsia. Siitä tulee rutkasti sisältöä ja merkitystä elämään.
Tällä hommalla siitä elämänilosta pääsi hyvin helposti eroon. Samaa oravanpyörää,loputonta sairastelukierrettä,reissuun ei kiinnosta lähteä koska ohjelmassa ei enää ole mitään itseä kiinnostavaa,talo aina sekaisin ja kaikki paikat täynnä tavaraa,rahat aina loppu vaikka ei mihinkään ylimääräiseen tuhlaisikaan,parisuhde muuttuu kämppis tasolle ja mitähän muuta mukavaa.
Alue: Aihe vapaa
Kuule mulla on ihan sama, paitsi kaikki on huonommin. Ajattele, sulla on sentään edes joku työ ja vähän rahaa. Itselläni on vain kaksi kuihduttavaa ammattia joihin ei työllisty ja joista toista en jaksa harjoittaa(vaatii yrittäjyyttä hyvin epävarmoin tuloksin) ja opiskelen kolmatta alaa, joka on masentava ja hengenvaarallinen. Jos mulla olis työpaikka ja edes jonkinlainen toimeentulo niin koittaisin vain kuluttaa ja ostaa onnea. Harrastaisin sijoittamista pikkurahalla. Kävisin lefassa, esim. katsomassa Dogmanin, ostaisin vaatteita nettialeista, harrastaisin liikuntaa kuntoklubilla, söisin paljon ulkona halvoissa paikoissa ja varailisin halpoja matkoja. Voisin jopa hankkia pienen loma-asunnon jostain etelästä eläkepäiville johon voisin säästää vuosikymmenen. Ei kannata etsiä onnea muusta ihmisistä!