Minkä verran hoitovapaalla olevat äidit osallistuvat asumisen kustannuksiin

Vierailija kirjoitti:

Ihme, ettei lompakkoloisjankkaaja ole vielä löytänyt paikalle...

Mietin samaa! xD oi missä viivyt.. Haluan kuulla kunniani minä ahne loinen!

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

No, lisätään vielä se, että totta helvetissä myös se avioehto. Miksi ei? Jos eroa ei tule, sillä ei ole väliä. Jos tulee, väliä on paljonkin. Juu ja kaikki parit uskovat naimisiin mennessään pysyvänsä yhdessä aina. Elämä on kuitenkin niin raju juttu, ettei mistään kannata olla tyhmän varma. Avioliittojen osalta sen jo tilastotkin kertovat.

Tuki ja kuntalisä meni ruokakauppaan, miehen palkka riitti muihin välttämättömiin laskuihin ja miehen auton ylläpitoon. Omat menot ja oman auton maksoin säästöistäni.

Vuoron vaihtuessa ja miehen jäädessä kotiin, tuki ja kuntalisä meni miehen autoon ja henk. koht. menoihin ja minä maksoin kaiken muun ja mulle jäi vielä säästöönkin.

Hoitovapaalla ei käytetty asuntolainaan lyhennysvapaita, muttei sen 1,5v aikana myöskään lyhennetty ylimääräistä.

Molempien ollessa työelämässä, yhteiset menot maksetaan puoliksi ja minä kompensoin tuloeroja maksamalla lapsen vaatetuksen ja lelut yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

No, lisätään vielä se, että totta helvetissä myös se avioehto. Miksi ei? Jos eroa ei tule, sillä ei ole väliä. Jos tulee, väliä on paljonkin. Juu ja kaikki parit uskovat naimisiin mennessään pysyvänsä yhdessä aina. Elämä on kuitenkin niin raju juttu, ettei mistään kannata olla tyhmän varma. Avioliittojen osalta sen jo tilastotkin kertovat.

Mun mielestä taas on ihan oikein, että jos ero tulee, niin yhdessä hankittu omaisuus sitten puolitetaan, eikä käy niin, että jää hoitovapaiden takia huonompaan asemaan. Lapset on kuitenkin yhdessä suunniteltu, ja yhdessä on suunniteltu myös se, miten hoitovapaat järjestetään.

Avoliitossa ollaan, asumiskuluja en maksa lainkaan. Talo on miehen, hän haluaa, että tässä asutaan, joten en maksa asumisesta mitään. Maksan kahden sijoitusasunnon lainoja, mutta käytännössä saan ne maksettua pääomatuloilla. Olen kotona siksi, että haluan olla ja siksi, että tämä on helpompaa kuin lasten vieminen hoitoon. Ehdin opiskelemaan ja harrastamaan ja nauttimaan perheestä ihan eri tavalla kuin niin, että lähden kotoa klo 7 ja palaan lasten kanssa klo 17.30.

En ole maksanut euroakaan asuntolainaa vaan mies hyvätuloisena hoiti koko lainan. Asunto omistetaan kuitenkin 50/50. Kun sain perintöä niin niillä rahoilla koko perhe teki monta kivaa reissua.

Meillä on muutenkin kaikki yhteistä. Olemme naimisissa ja yhdessä oltu 26 vuotta.

Olin säästänyt jonkin verran hoitovapaata varten, tosin olen sillä vaan nyt 3 kk ja menen sen jälkeen osittaiselle hoitovapaalle.

Meillä mieskään ei ole isotuloinen ja olin säästänyt sen verran, että selvitään tämä 3 kk lainanlyhennyksistä ja muista menoista. Kotihoidontuesta makselen jonkin verran ruokia, mutta mihinkään ylimääräiseen ei kyllä ole varaa.

Meillä meni lainanlyhennys ja vastike puoliksi, ruokakin suunnilleen. Mies laittoi mun tilille pari sataa kuussa vähän tasaamaan tulojen pienenemistä. Maksoi myös käytännössä aina ulkona syömiset. Minä ostin lapsen vaatteet ja varusteet.

Meillä ei ole avioehtoa koska sovimme ennen naimisiinmenoa että kaikki omaisuus mitä avioliiton aikana kertyy on yhteistä ja jos ero tulee niin kaikki menee puoliksi.

Nuorena seurusteluaikana olimme köyhiä opiskelijoita. Ja isoja perintöjä ei ole tulossa.

Kela maksaa lapsilisät senkä khtukea 300e. Maksan 210e asumiskuluja (mies n 800e sis myös sähköt) ja satunnaisia ruokahommia. Käydään kerran viikossa isosti kaupassa n 4-5 kassia (meitä on 6 hlö) jotka mies maksaa. Mä maksan lasten vaatteet pääosin ja koulun retket, kaverilahjat yms

Säästin etukäteen voidakseni olla vuoden hoitovapaalla vanhempainvapaan jälkeen. Säästöilläni maksoin kuukausittain puolet asuntolainasta (500 €), hoitorahasta makselin ruokaostoksia. Miehen tilistä meni laskut ja bensat ja vaatteet ja osa ruokamenoista.

Vierailija kirjoitti:

Olin säästänyt jonkin verran hoitovapaata varten, tosin olen sillä vaan nyt 3 kk ja menen sen jälkeen osittaiselle hoitovapaalle.

Meillä mieskään ei ole isotuloinen ja olin säästänyt sen verran, että selvitään tämä 3 kk lainanlyhennyksistä ja muista menoista. Kotihoidontuesta makselen jonkin verran ruokia, mutta mihinkään ylimääräiseen ei kyllä ole varaa.

Tämä sama!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

No, lisätään vielä se, että totta helvetissä myös se avioehto. Miksi ei? Jos eroa ei tule, sillä ei ole väliä. Jos tulee, väliä on paljonkin. Juu ja kaikki parit uskovat naimisiin mennessään pysyvänsä yhdessä aina. Elämä on kuitenkin niin raju juttu, ettei mistään kannata olla tyhmän varma. Avioliittojen osalta sen jo tilastotkin kertovat.

Mun mielestä taas on ihan oikein, että jos ero tulee, niin yhdessä hankittu omaisuus sitten puolitetaan, eikä käy niin, että jää hoitovapaiden takia huonompaan asemaan. Lapset on kuitenkin yhdessä suunniteltu, ja yhdessä on suunniteltu myös se, miten hoitovapaat järjestetään.

Yhdessä hankkimista on sekin, että toinen omistaa puolet ja toinen puolet asunnosta. Mielestäni on paljon selvempää, että hoitovapaalla menetetty palkan kompensaatio liikkuu puolisoiden välillä ihan rahana yhteiselle tilille, kuin että työssäkäyvä joutuisi ei-mihinkään laskelmiin perustuen maksamaan asuntolainaa yksin, vaikka asunto on yhteinen. Jos tulot ja menot jaetaan vain mututuntumalla, käy tosi helposti niin, että toinen tulee maksaneeksi enemmän, vaikkei se olisi tarkoitus. Kukin tietenkin taaplaa tyylillään. Minä olen ylivarovainen. Jos jonkin superyllärin seurauksena elämä iskee nyrkillä naamaan ja jokin sovittamaton kauna mieheni ja minun välille joskus tulee, raha ja taloudellinen vastuu ovat viimeisiä, joissa haluan olla velkaa tahi velkoja.

Naiset varastavat rahaa työssäkäyviltä. Oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

No, lisätään vielä se, että totta helvetissä myös se avioehto. Miksi ei? Jos eroa ei tule, sillä ei ole väliä. Jos tulee, väliä on paljonkin. Juu ja kaikki parit uskovat naimisiin mennessään pysyvänsä yhdessä aina. Elämä on kuitenkin niin raju juttu, ettei mistään kannata olla tyhmän varma. Avioliittojen osalta sen jo tilastotkin kertovat.

Mun mielestä taas on ihan oikein, että jos ero tulee, niin yhdessä hankittu omaisuus sitten puolitetaan, eikä käy niin, että jää hoitovapaiden takia huonompaan asemaan. Lapset on kuitenkin yhdessä suunniteltu, ja yhdessä on suunniteltu myös se, miten hoitovapaat järjestetään.

Yhdessä hankkimista on sekin, että toinen omistaa puolet ja toinen puolet asunnosta. Mielestäni on paljon selvempää, että hoitovapaalla menetetty palkan kompensaatio liikkuu puolisoiden välillä ihan rahana yhteiselle tilille, kuin että työssäkäyvä joutuisi ei-mihinkään laskelmiin perustuen maksamaan asuntolainaa yksin, vaikka asunto on yhteinen. Jos tulot ja menot jaetaan vain mututuntumalla, käy tosi helposti niin, että toinen tulee maksaneeksi enemmän, vaikkei se olisi tarkoitus. Kukin tietenkin taaplaa tyylillään. Minä olen ylivarovainen. Jos jonkin superyllärin seurauksena elämä iskee nyrkillä naamaan ja jokin sovittamaton kauna mieheni ja minun välille joskus tulee, raha ja taloudellinen vastuu ovat viimeisiä, joissa haluan olla velkaa tahi velkoja.

Jos toinen on hoitovapaalla ja toinen käy töissä, niin eiköhän ole aika tavallinen skenaario, että toinen maksaa enemmän. Ei siitä kotihoidontuesta nimittäin kovin kummoista lainanlyhennystä makseta. Tämä kyllä on aika selvä juttu ennen kuin lapsi hankitaan, kun näitä käytännön juttuja mietitään. Lapsi on kuitenkin yhteinen asia. Usein käy niin, että isä on töissä ja näin ollen maksaa enemmän, mutta ei se ole ainoa vastuu, joka lapsen tulemisesta on. Jos lapsi on biologinen lapsi, äiti on aina se, joka on raskaana ja synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Naiset varastavat rahaa työssäkäyviltä. Oksettavaa.

Kulta pieni, sitä kutsutaan perheeksi ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

No, lisätään vielä se, että totta helvetissä myös se avioehto. Miksi ei? Jos eroa ei tule, sillä ei ole väliä. Jos tulee, väliä on paljonkin. Juu ja kaikki parit uskovat naimisiin mennessään pysyvänsä yhdessä aina. Elämä on kuitenkin niin raju juttu, ettei mistään kannata olla tyhmän varma. Avioliittojen osalta sen jo tilastotkin kertovat.

Meillä on avioehto mutta siinä ei ole rajattu kuin perinnöt ja lahjat. Kaikki liiton aikana ja sitä ennen hankittu on yhteistä riippumatta siitä kuka on sen maksanut. Olemme olleet yhdessä 18-vuotiaista saakka joten meidän kohdalla kaikki kertynyt omaisuus on tullut yhdessäolon aikana. Minun kotonaolo mahdollisti miehen suuremmat tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

No, lisätään vielä se, että totta helvetissä myös se avioehto. Miksi ei? Jos eroa ei tule, sillä ei ole väliä. Jos tulee, väliä on paljonkin. Juu ja kaikki parit uskovat naimisiin mennessään pysyvänsä yhdessä aina. Elämä on kuitenkin niin raju juttu, ettei mistään kannata olla tyhmän varma. Avioliittojen osalta sen jo tilastotkin kertovat.

Mun mielestä taas on ihan oikein, että jos ero tulee, niin yhdessä hankittu omaisuus sitten puolitetaan, eikä käy niin, että jää hoitovapaiden takia huonompaan asemaan. Lapset on kuitenkin yhdessä suunniteltu, ja yhdessä on suunniteltu myös se, miten hoitovapaat järjestetään.

Yhdessä hankkimista on sekin, että toinen omistaa puolet ja toinen puolet asunnosta. Mielestäni on paljon selvempää, että hoitovapaalla menetetty palkan kompensaatio liikkuu puolisoiden välillä ihan rahana yhteiselle tilille, kuin että työssäkäyvä joutuisi ei-mihinkään laskelmiin perustuen maksamaan asuntolainaa yksin, vaikka asunto on yhteinen. Jos tulot ja menot jaetaan vain mututuntumalla, käy tosi helposti niin, että toinen tulee maksaneeksi enemmän, vaikkei se olisi tarkoitus. Kukin tietenkin taaplaa tyylillään. Minä olen ylivarovainen. Jos jonkin superyllärin seurauksena elämä iskee nyrkillä naamaan ja jokin sovittamaton kauna mieheni ja minun välille joskus tulee, raha ja taloudellinen vastuu ovat viimeisiä, joissa haluan olla velkaa tahi velkoja.

Jos toinen on hoitovapaalla ja toinen käy töissä, niin eiköhän ole aika tavallinen skenaario, että toinen maksaa enemmän. Ei siitä kotihoidontuesta nimittäin kovin kummoista lainanlyhennystä makseta. Tämä kyllä on aika selvä juttu ennen kuin lapsi hankitaan, kun näitä käytännön juttuja mietitään. Lapsi on kuitenkin yhteinen asia. Usein käy niin, että isä on töissä ja näin ollen maksaa enemmän, mutta ei se ole ainoa vastuu, joka lapsen tulemisesta on. Jos lapsi on biologinen lapsi, äiti on aina se, joka on raskaana ja synnyttää.

Kyllä kyllä. Mutta olen tosiaan se sama, joka yhdessä puolisonsa kanssa säästi yhteiselle hoitovapaatilille etukäteen palkan sille hoitovapaalla olevalle. Silloin myös hoitovapaalla oleva osallistuu niiden säästettyjen rahojen avulla yhteisiin menoihin ihan samoin kuin ennen hoitovapaatakin (molemmat ovat osallistuneet säästämiseen, joten vastuu hoitovapaalla pärjäämisestä ei kuitenkaan lankea vain yhdelle, onhan lapsi yhteinen). Silloin pystyy myös sitä omaa lainaa lyhentämään tai jos ei pysty, sopii lyhennysvapaan jakson. Kaikilla ei ehkä ole näin mittavaan säästämiseen mahdollisuutta, mutta niille, joilla on, se on hyvä ja reilu vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PS Ottakaa oikeasti aina erilliset asuntolainat. Kumpikin hoitaa omansa ja kerryttää omaa omaisuuttaan.

Mutta jos avioehtoa ei ole, talohan on yhteistä omaisuutta.

No, lisätään vielä se, että totta helvetissä myös se avioehto. Miksi ei? Jos eroa ei tule, sillä ei ole väliä. Jos tulee, väliä on paljonkin. Juu ja kaikki parit uskovat naimisiin mennessään pysyvänsä yhdessä aina. Elämä on kuitenkin niin raju juttu, ettei mistään kannata olla tyhmän varma. Avioliittojen osalta sen jo tilastotkin kertovat.

Mun mielestä taas on ihan oikein, että jos ero tulee, niin yhdessä hankittu omaisuus sitten puolitetaan, eikä käy niin, että jää hoitovapaiden takia huonompaan asemaan. Lapset on kuitenkin yhdessä suunniteltu, ja yhdessä on suunniteltu myös se, miten hoitovapaat järjestetään.

Yhdessä hankkimista on sekin, että toinen omistaa puolet ja toinen puolet asunnosta. Mielestäni on paljon selvempää, että hoitovapaalla menetetty palkan kompensaatio liikkuu puolisoiden välillä ihan rahana yhteiselle tilille, kuin että työssäkäyvä joutuisi ei-mihinkään laskelmiin perustuen maksamaan asuntolainaa yksin, vaikka asunto on yhteinen. Jos tulot ja menot jaetaan vain mututuntumalla, käy tosi helposti niin, että toinen tulee maksaneeksi enemmän, vaikkei se olisi tarkoitus. Kukin tietenkin taaplaa tyylillään. Minä olen ylivarovainen. Jos jonkin superyllärin seurauksena elämä iskee nyrkillä naamaan ja jokin sovittamaton kauna mieheni ja minun välille joskus tulee, raha ja taloudellinen vastuu ovat viimeisiä, joissa haluan olla velkaa tahi velkoja.

Jos toinen on hoitovapaalla ja toinen käy töissä, niin eiköhän ole aika tavallinen skenaario, että toinen maksaa enemmän. Ei siitä kotihoidontuesta nimittäin kovin kummoista lainanlyhennystä makseta. Tämä kyllä on aika selvä juttu ennen kuin lapsi hankitaan, kun näitä käytännön juttuja mietitään. Lapsi on kuitenkin yhteinen asia. Usein käy niin, että isä on töissä ja näin ollen maksaa enemmän, mutta ei se ole ainoa vastuu, joka lapsen tulemisesta on. Jos lapsi on biologinen lapsi, äiti on aina se, joka on raskaana ja synnyttää.

Kyllä kyllä. Mutta olen tosiaan se sama, joka yhdessä puolisonsa kanssa säästi yhteiselle hoitovapaatilille etukäteen palkan sille hoitovapaalla olevalle. Silloin myös hoitovapaalla oleva osallistuu niiden säästettyjen rahojen avulla yhteisiin menoihin ihan samoin kuin ennen hoitovapaatakin (molemmat ovat osallistuneet säästämiseen, joten vastuu hoitovapaalla pärjäämisestä ei kuitenkaan lankea vain yhdelle, onhan lapsi yhteinen). Silloin pystyy myös sitä omaa lainaa lyhentämään tai jos ei pysty, sopii lyhennysvapaan jakson. Kaikilla ei ehkä ole näin mittavaan säästämiseen mahdollisuutta, mutta niille, joilla on, se on hyvä ja reilu vaihtoehto.

Mutta jos on yhdessä säästetty, kyllähän se edelleen tarkoittaa sitä, että toinen maksaa enemmän! Ei sillä, että säästäminen olisi jotenkin huono juttu, totta kai kannattaa säästää hoitovapaan varalle, jos mahdollista. Meillä esim. ei ollut.