Miten elämä yllätti sinut positiivisesti? Kertokaa ihania kokemuksianne, joita on kiva lukea vaikeuksien keskellä! :)

Olen käynyt läpi raskaita, vaikeita vastoinkäymisiä useamman vuoden niin, että välillä uskoin uupuvani kuoliaaksi tai vähintäänkin joutuvani jonnekin suljetulle. Mitään ihmeellisiä hetkiä ei ole vastaani tullut, mutta olen kai aika lapsenmielinen kun ilahduin silloin ihan pienistä jutuista arjessa. Muistan sellaisenkin jutun, että pysähdyin  autolla antamaan äidille (oletan että oli äiti) ja pienelle lapselle aikaa ylittää suojatie. Se ihana pikkuinen isossa pyöräilykypärässään oli kuin avaruusolento, mutta miten hienosti hän hyppäsi pikku pyörästään kävelemään ja yhdessä äidin kanssa molemmat vilkuttivat minulle kiitokseksi. Pieni lapsi hymyili kuin aurinko. Ilahduin niin valtavasti heidän vilkuttamisestaan minulle, että kyyneleet vain valuivat silmistäni ja tunsin hetken onnea kuin kuuluisin taas takaisin ihmiskuntaan. Se antoi voimaa pärjätä se päivä. Tuttavat pitivät minua tietysti ihan hölmönä kertoessani siitä kypäräpäisestä lapsesta.                     

Samanlaisia pieniä arjen hetkiä tuli jostakin syystä useampia vastaan usein ja jotka muistan kaikki vieläkin tarkkaan.Joskus se oli leikkivä koira tai kaksi teiniä kadulla nauraa rätkyttivät keskenään tai ystävällinen myyjä tai ratikassa joku nosti laukun pois päästäkseni istumaan yms. Sellaisia pieniä huomioita tai huomaavaisuuksia, joiden myötä uskoin olevani olemassa. Ettei se väite ystävällisyydestä todellakaan olen valetta. 

Ehkä en vastannut ap:n kysymykseen suurista onnen hetkistä, mutta minä selviän yhä päivän pienistä piristyksistä