Miten heteronainen suhtautuu, jos toinen nainen pyytää treffeille?

Järkyttyisin koska olen vanhanaikainen. ...

Oikeesti loukkaantuisin, koska aattelisin sen tahattomana kommenttina mun ulkonäköä kohtaan. Ulkonäköni on mulle arka paikka, joten jos joku naisellisen näköinen nainen osoittais kiinnostusta mua kohtaan, niin ajattelisin että pitääkö hän minua jotenkin miehisenä (jos kerran veikkaa ulkomuotoni vuoksi minua lesboksi). Jos kysyjä olisi miehekäs nainen, en ehkä loukkaantuisi niin paljon, koska voisin kuvitella, että sellainen tykkää enemmän naisellisista naisista. (Voin olla väärässä?) Jos tietäisin hänen makunsa olevan sellainen, niin ottaisin suorastaan kohteliaisuutena.

Toisessa ketjussa sain niin ilkeää palautetta, että mun pitää varmaankin olla yksin koko loppuikäni ja mieluiten päättää päiväni ja poistua tältä palstalta kiusaamasta teitä arvon av-mammoja. En kyllä enää tee kenellekään mitään aloitetta, jos se on noin vastenmielistä ihmisille ja jos tekstini perusteella vaikutan niin kuvottavalta, tyhmältä ja hullulta. T. Ap *erittäin surullinen*

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti loukkaantuisin, koska aattelisin sen tahattomana kommenttina mun ulkonäköä kohtaan. Ulkonäköni on mulle arka paikka, joten jos joku naisellisen näköinen nainen osoittais kiinnostusta mua kohtaan, niin ajattelisin että pitääkö hän minua jotenkin miehisenä (jos kerran veikkaa ulkomuotoni vuoksi minua lesboksi). Jos kysyjä olisi miehekäs nainen, en ehkä loukkaantuisi niin paljon, koska voisin kuvitella, että sellainen tykkää enemmän naisellisista naisista. (Voin olla väärässä?) Jos tietäisin hänen makunsa olevan sellainen, niin ottaisin suorastaan kohteliaisuutena.

Naismakua ei voi päätellä ulkonäöstä kuten ei miesmakuakaan. Osa tykkää samantyylisistä kuin itse tai sitten erilaisuus viehättää. Jotkut tykkää monenlaisesta. Eli ei ainakaan sen takia kannata loukkaantua. Treffeille pyytäminen tarkoittaa ainoastaan sitä että olet viehättävä ihminen, ei muuta.

kun aikoinaan oli keskustela tasa-arvoisesti lakialoitteessa, niin tälläkin palstalla ihmiset olivat sen puolella. joten voisi olettaa, että mammat olisivat iloisia, kun joku lesbo kertoisi olevansa ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä enää tee kenellekään mitään aloitetta, jos se on noin vastenmielistä ihmisille ja jos tekstini perusteella vaikutan niin kuvottavalta, tyhmältä ja hullulta.

Voit tehdä ihan vapaasti alotteita kunhan kyseessä ei ole terapeuttisi (tai kukaan muukaan ihminen johon olet riippuvuussuhteessa ja jonka kuvittelet olevan itseesi ihastunut). Myöskään varattuihin ei kannata seota.

Ärsyttää tuollaiset marttyyrit jotka alkavat teinimäisesti uhata itsarilla kun niiden juttuihin ei lähde mukaan.

Oon siis ollut ihan taivaissa tässä pari päivää...en ole ollut näin onnellinen moneen vuoteen. Ja kun tulen tänne avautumaan, niin saan todella kylmää kyytiä. Ei vissiin saisi olla rakastunut jne., jos ei ole juuri tietynlainen ideaali-ihminen. Ei saisi olla heikko ja tunteellinen.

Miten tällaisessa tapauksessa pitäisi toimia, jos ei ole reaalimaailmassa tällaisille kiusallisille aiheille juttukaveria? Miksi näistä ei saa keskustella keskustelupalstalla edes anonyymisti ilman tosi ilkeitä kommentteja? Miksi?

Kyllä mulla on sellaisia tuttuja, joiden kanssa voi jutella arkipäivän juttuja, mutta KENEN kanssa voisin jutella vaikeista asioista vai pitäisikö mun vain padota kaikki vaikea sisälleni? T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa sain niin ilkeää palautetta, että mun pitää varmaankin olla yksin koko loppuikäni ja mieluiten päättää päiväni ja poistua tältä palstalta kiusaamasta teitä arvon av-mammoja. En kyllä enää tee kenellekään mitään aloitetta, jos se on noin vastenmielistä ihmisille ja jos tekstini perusteella vaikutan niin kuvottavalta, tyhmältä ja hullulta. T. Ap *erittäin surullinen*

Moi ap! Älä ota itseesi näitä anonyymeja kommentteja. Tunteesi on normaaleja ja hyväksyttäviä, et ole kuvottava tai tyhmä. Olet ihastunut. Sitä sattuu. Ota asia puheeksi terapeuttisi kanssa, hän varmasti osaa tukea sinua tässäkin oikealla tavalla. Ei ehkä kannata pyytää suoraan treffeille, mutta kerro tunteistasi. Se helpottaa oloasi etkä jää jumiin ja pyörittelemään asiaa päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Oon siis ollut ihan taivaissa tässä pari päivää...en ole ollut näin onnellinen moneen vuoteen. Ja kun tulen tänne avautumaan, niin saan todella kylmää kyytiä. Ei vissiin saisi olla rakastunut jne., jos ei ole juuri tietynlainen ideaali-ihminen. Ei saisi olla heikko ja tunteellinen.

Miten tällaisessa tapauksessa pitäisi toimia, jos ei ole reaalimaailmassa tällaisille kiusallisille aiheille juttukaveria? Miksi näistä ei saa keskustella keskustelupalstalla edes anonyymisti ilman tosi ilkeitä kommentteja? Miksi?

Kyllä mulla on sellaisia tuttuja, joiden kanssa voi jutella arkipäivän juttuja, mutta KENEN kanssa voisin jutella vaikeista asioista vai pitäisikö mun vain padota kaikki vaikea sisälleni? T. Ap

Mikä siinä on niin vaikea puhua terapeutin kanssa asiasta? Tämä jos mikä kuuluu sinne terapiaan käsiteltäväksi. Siis ne ihastumisen tunteet, ei se, että pyydät terapeuttia treffeille.

Ymmärrän, miksi ap käy terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Oon siis ollut ihan taivaissa tässä pari päivää...en ole ollut näin onnellinen moneen vuoteen. Ja kun tulen tänne avautumaan, niin saan todella kylmää kyytiä. Ei vissiin saisi olla rakastunut jne., jos ei ole juuri tietynlainen ideaali-ihminen. Ei saisi olla heikko ja tunteellinen.

Vielä kerran sitä rautalankaa... 

Saat olla ihastunut, sitä ei kukaan kiellä. Sinä kuitenkin väität, että terapeutti on sinut iskenyt, että hän puhuu sinulle hellällä äänellä, pukeutuu vuoksesi eri lailla, flirttailee sinulle jne. Nämä asiat olet luonut päässäsi, kuvittelet terapeutin tekevän kaikkea mitä itse toivoisit hänen tekevän. Todellisuudessa terapeuttisi ei varmasti ole sinua iskenyt eikä käyttäydy mitenkään seksuaalisesti provosoivasti sinua kohtaan. Ei ole ammattimaisen terapeutin toimintaa sellainen. Aiemmista kirjoituksistasi on käynyt ilmi, että itse keksit nuo asiat. Ensin olit vain rakastunut terapeuttiisi ja kun et täältä saanut haluamiasi vastauksia (pyydä vaan terapeuttia treffeille, hän on varmasti myös ihastunut sinuun etc), keksit tuon, että hän onkin sinut iskenyt ja käyttäytyy sinua kohtaan rakastuneesti. 

Voit siis olla ihan rauhassa ihastunut, mutta älä kuvittele, että terapeuttisi on sinuun ihastunut. Älä myöskään kuvittele, että terapeutti on tässä se alkuunpaneva voima ja on sinuun rakastunut. Älä myöskään pyydä treffeille, älä vapaa-ajan aktiviteetteihin äläkä kaveriksi. Terapeutin ammattietiikka estää nuo kaikki. Siitä on ihan sääntönsä, että terapeutti on vain terapeutti ja te tapaatte vain terapian puitteissa. Hänestä ei siis koskaan tule kaveriasi, ei rakastajaasi, ei kumppaniasi eikä mitään muutakaan. Hän on vain terapeutti vaikka sinä et haluakaan asiaa hyväksyä.

Nuo tunteet kannattaisi ottaa käsittelyyn siellä terapiassa. Ja siis niin, että käsittelet itse tunteita terapeutin kanssa eikä niin, että pyydät häntä treffeille, kaveriksi, vapaa-ajan aktiviteettiin. Ammattimainen terapeutti pystyy myös käsittelemään tällaisia asioita.

Kuten jo moneen kertaan todettua, transferenssi on ihan luonnollinen osa terapiaa. Eikä ole tavatonta, että ihmiset rakastuu terapeutteihinsa. Ne tunteet vaan käsitellään siellä terapiassa eikä ne johda sellaiseen lopputulokseen johonka sinä haluaisit niiden johtavan.

Tämän selvemmin sinulle ei voi asiaa kertoa. Jos et tuosta tajua/halua tajuta, vika on itsessäsi.

Kylläpä ap:ta ottaa koville, kun pitää käydä alapeukuttamassa jokainen faktaviesti :D

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ap:ta ottaa koville, kun pitää käydä alapeukuttamassa jokainen faktaviesti :D

Onko faktaa sellainen, että kaikki ihmiset ovat kyynisiä ankeita tylsimyksiä ja rakkautta voi vain löytää kahden promillen humalassa baarista parikymppisenä? Että kaikki muut tavat kohdata elämänsä rakkaus on kielletty. Mitä jos se mun söpöliini tykkääkin musta? Mur.

Asiasta vähän toiseen. Jos joku Lesbo clubilla painostaen yrittää iskeä mun vaimoa, eikä usko puhetta. Saako sitä vetää turpaan kunnolla!?

Jos joku jätkä tulis tekemään vastaavaa, niin taatusti sen tekisin!?

Aika paradoxaalista tämä vapaamielinen paska!

Minä en lyö naisia, mitä teen!??

Olen mies.

Sairas maailma..

Jaahas. Diagnosoimaton tunne-elämältään epävakaa ap on idealisaatio-demonisaatiosyklinsä idealisaatiovaiheessa taas. Kuukauden päästä ollaan itsarin partaalla koska "terapeuttinsa" haluaa tuhota hänet ja tekee kaiken ilkeyttään. Surullinen saaga joka jatkuu vuosia ja josta näkee mitä tarkoittaa se kun sanotaan ettei persoonalisuushäiriöinen pysty oppimaan.