"Olla herkillä" – yäk!

Oon nyt niin herkillä ja haavoittuvassa tilassa, kun toinen tuli pahoilla sanoilla mun iholle... etten pysty vastaamaan. Simmut kostuu...

Mies on joskus sanonut olevansa herkillä kun ei ole lauennut toviin ja toimiin pääsee. Varoitellut etukäteen nopeasta laukeamisesta.

Mutta ap:n tarkoittamassa yhteydessä en ole muistaakseni kuullut.

Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki "voimaantumis"-jutut.

TV-sarjoissa aina, kun joku on sairaalassa tai melkein kuolemaisillaan, lohduttaa joku toista, että "kyllä se selviää, se on taistelija" tai "se on vahvin tuntemani ihminen", vaikka en itse ainakaan tajua, että millä tavalla tämä henkilö olisi erityisen vahva tai taistelijaluonne. Kai se on vaan joku perusklisee, joka sinne käsikirjoituksiin aina tungetaan, niin ei tarvitse joka kerta keksiä jotain järkevää. En usko että oikeassa elämässä noin sanotaan juuri koskaan.

ap.

Seksi tulee mieleen. Kun meinaa laueta liian aikaisin. Onko muilla naisilla muuten tätä ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

TV-sarjoissa aina, kun joku on sairaalassa tai melkein kuolemaisillaan, lohduttaa joku toista, että "kyllä se selviää, se on taistelija" tai "se on vahvin tuntemani ihminen", vaikka en itse ainakaan tajua, että millä tavalla tämä henkilö olisi erityisen vahva tai taistelijaluonne. Kai se on vaan joku perusklisee, joka sinne käsikirjoituksiin aina tungetaan, niin ei tarvitse joka kerta keksiä jotain järkevää. En usko että oikeassa elämässä noin sanotaan juuri koskaan.

ap.

Kyllä sanotaan. Mä kun sain syöpädiagnoosin, mulle toitotettiin sata kertaa että kyllä sä selviät, sä oot niin vahva ja sä oot taistelija. Inhosin sitä. Mitä se edes tarkoittaa? Vahva, miten niin, koska en ole joutunut mielisairaalaan tai tappanut itseäni vastoinkäymisten edessä? Vai mitä hittoa sillä tarkoitetaan? Ja mikä taistelija, en mä ole koskaan mitään taistellut, elämä on tuonut ja vienyt kaikenlaista, ja olen elänyt niin kuin kaikki muutkin, en tehnyt mitään erikoista. Ymmärrän kyllä että hyvää tarkoitettiin ja yritettiin rohkaista, mutta vitutti tuo hokeminen silti.

Mua ällöttää enemmän toi sun käyttämä oksua suukkiin

Vierailija kirjoitti:

Mua ällöttää enemmän toi sun käyttämä oksua suukkiin

Jes, oli tarkoituskin että joku huomaisi sen.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Mies on joskus sanonut olevansa herkillä kun ei ole lauennut toviin ja toimiin pääsee. Varoitellut etukäteen nopeasta laukeamisesta.

Mutta ap:n tarkoittamassa yhteydessä en ole muistaakseni kuullut.

Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki "voimaantumis"-jutut.

Mä sanon myös että on herkässä silloin kun on. En halua tuottaa pettymystä tulemalla sekunneissa sisälle. Uusinnan saa kuitenkin halutessaan. Saa kyllä kaikkea muutakin hoideltuaan nopean laakasun.

Voimaantuminen, tahtotila ja pari muuta yhtä ärsyttävää sanaa saa rystysetkin kutiamaan. Toisipa joulupukki nyrkkeilysäkin niin ei tarvisi lähteä kuntosalille purkamaan raivoa. Siellä ei saa teipata ärsyttäviä naamoja säkkiin. Jos saisi niin siinä olisi jo stubin, sipilän, soinin ja sarasvuon naamat.

Voi pyhä spagettihirviö jos saisi esim. soinin kolmeksi minuutiksi kehään. Siinä alkaisi läski tummua niin nopeasti että sekunttiviisarikin ihmettelisi mitä tapahtuu. Siinä tulisi iskusarjoja niin herkästi ettei tosikaan. Saahan sitä haaveilla että saisi ärsytyksen kohteen kehään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TV-sarjoissa aina, kun joku on sairaalassa tai melkein kuolemaisillaan, lohduttaa joku toista, että "kyllä se selviää, se on taistelija" tai "se on vahvin tuntemani ihminen", vaikka en itse ainakaan tajua, että millä tavalla tämä henkilö olisi erityisen vahva tai taistelijaluonne. Kai se on vaan joku perusklisee, joka sinne käsikirjoituksiin aina tungetaan, niin ei tarvitse joka kerta keksiä jotain järkevää. En usko että oikeassa elämässä noin sanotaan juuri koskaan.

ap.

Kyllä sanotaan. Mä kun sain syöpädiagnoosin, mulle toitotettiin sata kertaa että kyllä sä selviät, sä oot niin vahva ja sä oot taistelija. Inhosin sitä. Mitä se edes tarkoittaa? Vahva, miten niin, koska en ole joutunut mielisairaalaan tai tappanut itseäni vastoinkäymisten edessä? Vai mitä hittoa sillä tarkoitetaan? Ja mikä taistelija, en mä ole koskaan mitään taistellut, elämä on tuonut ja vienyt kaikenlaista, ja olen elänyt niin kuin kaikki muutkin, en tehnyt mitään erikoista. Ymmärrän kyllä että hyvää tarkoitettiin ja yritettiin rohkaista, mutta vitutti tuo hokeminen silti.

Ai jaa, kas. Niin, ehkä he halusivat sen olevan totta, siis että onnistuisit jotenkin vahvana taistelemaan itsesi sen läpi.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Sanooko ihmiset koskaan oikeassa elämässä "olla herkillä"? "Se on nyt vähän herkillä", "me ollaan kaikki nyt vähän herkillä". Hyi...

Aina kun kuulen ton telkkarista, tulee vähän oksua suukkiin.

Saa kertoa muitakin teeveestä tuttuja ärsyttäviä sanontoja, mutta kertokaa nyt sanooko ihmiset oikeassa elämässä noin ikinä?

Kyllä tuo tummennettu sanonta on paljon hyihympi, kuin "olla herkillä" -lausahdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanooko ihmiset koskaan oikeassa elämässä "olla herkillä"? "Se on nyt vähän herkillä", "me ollaan kaikki nyt vähän herkillä". Hyi...

Aina kun kuulen ton telkkarista, tulee vähän oksua suukkiin.

Saa kertoa muitakin teeveestä tuttuja ärsyttäviä sanontoja, mutta kertokaa nyt sanooko ihmiset oikeassa elämässä noin ikinä?

Kyllä tuo tummennettu sanonta on paljon hyihympi, kuin "olla herkillä" -lausahdus.

Höh. Oli tarkoitus, että se toimisi vain ekstraesimerkkinä ällöydestä eikä että se veisi kaiken huomion tuolta herkillä olemiselta. :(

ap.

Parista kommentista tule mieleen ilmaus "hän taistelee sairaalassa hengestään", vaikka oikeasti potilas vain makaa tajuttomana.

Mulle tulee vaan mieleen kun joku lapsi on väsynyt tai nälkänen tuosta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TV-sarjoissa aina, kun joku on sairaalassa tai melkein kuolemaisillaan, lohduttaa joku toista, että "kyllä se selviää, se on taistelija" tai "se on vahvin tuntemani ihminen", vaikka en itse ainakaan tajua, että millä tavalla tämä henkilö olisi erityisen vahva tai taistelijaluonne. Kai se on vaan joku perusklisee, joka sinne käsikirjoituksiin aina tungetaan, niin ei tarvitse joka kerta keksiä jotain järkevää. En usko että oikeassa elämässä noin sanotaan juuri koskaan.

ap.

Kyllä sanotaan. Mä kun sain syöpädiagnoosin, mulle toitotettiin sata kertaa että kyllä sä selviät, sä oot niin vahva ja sä oot taistelija. Inhosin sitä. Mitä se edes tarkoittaa? Vahva, miten niin, koska en ole joutunut mielisairaalaan tai tappanut itseäni vastoinkäymisten edessä? Vai mitä hittoa sillä tarkoitetaan? Ja mikä taistelija, en mä ole koskaan mitään taistellut, elämä on tuonut ja vienyt kaikenlaista, ja olen elänyt niin kuin kaikki muutkin, en tehnyt mitään erikoista. Ymmärrän kyllä että hyvää tarkoitettiin ja yritettiin rohkaista, mutta vitutti tuo hokeminen silti.

Just tämä. Mulle sanottiin ihan samaa. Ja pahimmassa tapauksessa mun läheiset toitotti, että ME taistellaan tätä vastaan jne. Ja ne kommentit "en anna tämän nujertaa itseäni" tms. No mitä muuta mahdollisuutta ihmisellä on kuin olla vahva ja taistella? Toi mun mielestä ihan hirvittävän väärin sanoa noin, kun sehän tarkoittais sitten sitä, että ne, jotka eivät esim. syövästä selviä, eivät olleet vahvoja, eivätkä taistelleet tarpeeksi. Että sairauteen kuoleminenkin on jotenkin ihmisen omasta laiskuudesta tai heikkoudesta johtuvaa.