Lue keskustelun säännöt.
Suomenruotsalainen mieheni rakastaa suuria fanny&alexsander-sukujoulujuhlia, minulle ei olisi niin väliksi ollenkaan...
10.11.2016 |
Olemme olleet yhdessä jo pitkälti toistakymmentä vuotta, ja yhteiselomme on oikein hyvin yhteen hiotunutta ja sujuvaa. Kaksi lastamme ovat täysin kaksikielisiä; isän kanssa ruotsi ja minun kanssani suomi. Meillä ei näistä asioista ole mitään ongelmia.
Sukujuhlien suhteen meillä ei olla oikein päästy kumpaakin tyydyttävään kompromissiin, koska tässähän ei voi pitää semi-isoja-sukujuhlia, tai semi-hiljaisesti-vain-perheen- kanssa. Se on joko tai.
Olen täysin sopeutunut siihen, että koko suvun nimi- ja syntymäpäivät juhlitaan. Äitienpäivä, vappulounas, juhannus. Kesä sukumökillä todella laajan sukulaiskatraan kera. Ei siinä mitään. Kesällä on tilaa ja ilmaa ympärillä.
Mutta tämä joulujuhla. Sitä sukujuhlaa kaikilla mahdollisilla traditiolla ja kommervenkeillä; alkaen joulurauhan julistuksesta sekä joulupöydässä kalat, lihaliemi, lihat, jälkkärit sekä kaikki muut suvun tavat, joita minä en meinaa vieläkään muistaa.
Joulun aikaan olen väsynyt, pimeydessä stressaantunut joulunlaittaja; kaikkia pitää muistaa, kaikki pitää muistaa tehdä.
Isoa sukujuhlaa ei vietetä onneksi aina samassa paikassa, joten meille ei ole osunut montaa kertaa tätä ruljanssia. Jonka laittamista mies rakastaa, ja minä stressaan.
Mieluiten lentaisin oman perheen kanssa jonnekin hiljaiselle paratiisisaarelle lomalle, miehen mielestä tämä melkeinpä rienausta vaikka hän ei mikään uskovaien olekaan.
Ei se suku ole edes älyttömän sydämellisesn hyviä ystäviä keskenään, ei suinkaan, kälyt ja siskot kuittailee kyllä aika huoella, anoppi osaa piikittää hienovaraisesti niin, että haava alkaa sattua vasta pitkästi jälkeenpäin. Silit näiden kanssa pitää olla ja seurustella pitkät joulunpyhät.
Huoks, en usko että pääsen jouluna edes lasten aikuistuttua kahdestaan minnekään palmujen alle. Lasten aikuistuttua tulee vaan pari uutta pariskuntaa mukaan sukujouluun, ja homma jatkuu.
Onhan se kivaa ja jää varsinkin lapsille ihania muistoja, mutta minun suomalais-ugrilainen erakkoni herää talvisin henkiin ja toivoo pientä hiljaisuuden hetkeä. Kunhan vaan tulin kertomaan.
Kommentit (10)
Ketä on fanny ja alexander?
En tunne suomenruotsalaisia niin en ymmärtänyt tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta, olen samantapaisessa tilanteessa.
Vaan meilläpä suomalaisilla on aina ollut myös perinteinen tapa selättää tällaiset ongelmat, ja se on alkoholi. Ei mitään räkäkännejä tietenkään, mutta kun on koko juhlien ajan pienessä sievässä joulurauhan julistuksesta asti, kaikki tuntuu vähän helpommalta. Suosittelen taskumattia täynnä viskiä omaan käyttöön.
No lohduttaudu vaikka sillä, että lapsillesi jää tosi ihanat muistot. Niin mullekin on jäänyt, vaikka meidän suku ei ollutkaan suomenruotsalaista vaan evakkokarjalaista, joilla myös on tapana kokoontua juhlimaan kaikkia pyhiä isolla joukolla.
Tuo on kyllä suomenruotsalaisille yleinen tapa - kun juhlitaan sen pitää olla näyttävää ja yltäkylläistä ja porukkkaa paljon paikalla.
Onneksi itse olen karjalaista sukua äitini puolelta ja tottunut siihen että lautasia lisättiin pöytään harvase päivä. Köyhyydestä huolimatta kaikki paikalle osuneet ruokittiin ja ystäviä kutsuttiin kylään viikoittain vähintään kahville.
Meillä on itsellä iso perhe joten jokainen perhelounas/päivällinen on jo puolen päivän härdelli - siinä ei 5-10 tai 15 vierasta tunnu missään.
Ainoa mitä joulusta olen toivonut jo vuosia - voi kun anoppi menisi jonkun muun sukulaisen (esim toisen poikansa) luo jouluksi ja saisimme olla ihan omalla porukalla aattoillan! Mutta ei, aina änkeää meille. Jo 21. joulu tulossa...
Olemme karsineet joulusta kaiken ylimääräisen - edesmenneet saa kynttilän omalle pihalle, kirkossa ei käydä, lahjat ystäville viedään edellisen viikon mittaan, sukulaisille tarjotaan puurot ja herkut edellisenä viikonloppuna niin silti mä stressaan aattoa. Mun joulu alkaa joulupäivänä kun kaikki muut on lähteneet - otan suklaata ja hyvän kirjan, laitan takkaan tulen ja köllin pyjamassa sohvalla.
Mulla myös haaveissa se että jonain päivänä pakkaan meidät, 4 lastamme, miniän ja lapsenlapsen lentokoneeseen ja lennämme johonkin vain nauttimaan joululomasta valmiiseen pöytään - näin myös itse pääsisin stressaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Ketä on fanny ja alexander?
En tunne suomenruotsalaisia niin en ymmärtänyt tätä
Juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestääkö se joulu aattoaamusta tapaninpäivän iltaan? Jääkö sinulle lainkaan rauhoittumisaikaa? Tai onko noissa paikoissa mitään rauhoittumispaikkaa minne voi vetäytyä välillä yksinäisyyteen. Meillä minä voin mennä pihasaunalle, jos haluan olla yksin. Tai joskus haluan jutella jonkun kaverin kanssa kahden, mutta muu perhe on kotona. Silloin pihasaunalla on hyvä istuksia.
Minäkin haluan viettää aaton ihan rauhassa yhdessä paikassa ilman mitään "pakkoja".
Nyt on uhkana että pitäisi yhden vanhan ihmisen luo säntäillä - voisin hyvin käydä aatonaattona ja vaikka heti taas joulupäivänä, mutta aatto on minulle rauhan ja rentoutumisen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen katsonut Fannyn ja Alexanderin joulukohtauksen jo kaksi kertaa tätä tulevaa joulua odotellessa. Rakastan sitä. Voi olla, että se tuntuu parhaimmalta noin ruudussa nähtynä. En osaa sanoa.
Minulla oli lapsena ja nuorena näitä isompia jouluja, nyt on väki vähentynyt ja kyllä se vähän haikealta tuntuu joskus.
Meillä vietetään ihan suomalaisugrilaisittain kaikki synttärit ym suvun kesken. Sukua on niin vähän; on ollut orpoja, huutolaislapsia, isättömiä, evakkoja, sotaleskiä ja adoptoituja, että jos ei yhtään nähdä vaivaa, niin ne loputkin suvun riekaleet katoaa taivaan tuuliin. Noista syistä itse en tunnistaisi serkkujani kadulla. Haluan että omilla lapsilla ei olisi sitä samaa.
Olisin voinut jäädä ulkomaille aikanaan, mutta kun tiedän mitä on todellinen juurettomuus, valitsin toisin.
No voi... mulle kyllä kelpaisi, ja hyviä muistoja onkin, mutta ne mun kakskieliset sukulaiset onkin aika ihania, ei mitään kuittailijoita. Asuvat vaan vähän kaukana. Niille pyrkii muuttamaan muittenkin lapset ja kissat ihan asumaan, kun ovat niin mukavia.