Lue keskustelun säännöt.
Mies on näreissään kun maksaa enemmän
10.11.2016 |
Minun palkka bruttona 2000€, miehen palkka 7500€. Hän piikittelee siitä että ymmärränkö MINÄ että HÄN maksaa tavallaan minunkin osuutta talosta, vaikka olemme naimisissa ja talo on puoliksi kummankin nimissä. Tilanne on ollut tiedossa jo lainaa ottaessa, että mitkä meidän tulot on eikä se silloin miestä yhtään haitannut. Olen maksanut kaiken mihin rahat riittää ja silti visa on aina tapissa. Onko mulla kusipää ukko vai olenko minä jollain tapaa omituinen?
Kommentit (47)
Järjestä lainasi uudelleen, sinulla oma laina ja hänellä oma laina, maksatte omaa puoliskoanne miten huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos löisit miehelle eteen palkkakuittisi ja laskelman kuluista, jos maksaisit kaiken puoliksi? Sitten herralle voisi varmaan todeta, että joudutte muuttamaan halvempaan asuntoon ja tinkimään muutenkin kulutuksesta, koska sinä joudut velkakierteeseen tuolla taktiikalla. Jos mies tekee ajallisesti enemmän töitä, niin kompensoi sitä tekemällä enemmän kotitöitä. Automaattisestihan isompi palkka ei tarkoita sitä, että tekisi enemmän töitä.
Mies ei todellakaan tee enemmän töitä. Hän voi olla toimistolla kun haluaa ja tulla kun haluaa. Hänen työnsä on täysin erilaista kuin minun, puhuu puhelimessa ja käy tapaamisissa. Minä teen kolmivuorotyötä joka on fyysisesti ja henkisesti raskasta ja sen päälle hoidan vielä talon ja lapsetkin suurimmaksi osaksi. Kyllä sanon, että miehelläni on jokin ongelma.
Olet mustasukkainen miehen helpommasta elämästä?
En tajua tätä lauantaimakkkaran viipaleiden jakamista tulojen suhteessa.
Jos asutaan erillään tai suht uudessa suhteessa saman katon alla niin joo, mutta jos ostetaan yhdessä talo/osake/vene/mökki _perheenä_jossa vieläpä yhteisiä(tai muuten mukaan tarttuneita) lapsia niin käsittämätöntä.
Itse olen aina ollut se suurempi tuloinen ja paremmin rahasta huolehtiva joten luonnollista, että perheen kaikki rahaliikenne kulkee minun kauttani.Mies siirtää palkkapäivänä minulle suurimman osan palkastaan .
Elämä menee vaikeaksi ja riitaisaksi jos kaikki pitää eritellä sinun-minun eikä mitään meidän.Pian sitten saakin ihan oikeasti panna lusikat jakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos löisit miehelle eteen palkkakuittisi ja laskelman kuluista, jos maksaisit kaiken puoliksi? Sitten herralle voisi varmaan todeta, että joudutte muuttamaan halvempaan asuntoon ja tinkimään muutenkin kulutuksesta, koska sinä joudut velkakierteeseen tuolla taktiikalla. Jos mies tekee ajallisesti enemmän töitä, niin kompensoi sitä tekemällä enemmän kotitöitä. Automaattisestihan isompi palkka ei tarkoita sitä, että tekisi enemmän töitä.
Mies ei todellakaan tee enemmän töitä. Hän voi olla toimistolla kun haluaa ja tulla kun haluaa. Hänen työnsä on täysin erilaista kuin minun, puhuu puhelimessa ja käy tapaamisissa. Minä teen kolmivuorotyötä joka on fyysisesti ja henkisesti raskasta ja sen päälle hoidan vielä talon ja lapsetkin suurimmaksi osaksi. Kyllä sanon, että miehelläni on jokin ongelma.
Nyt sinua suututtaa, kun mies ei anna kaikkia varojaan sinun käyttöön, kun sinä teet niin paljon enemmän?
Oletteko olleet yhdessä parikymppisistä vai pariutuneet myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä lauantaimakkkaran viipaleiden jakamista tulojen suhteessa.
Jos asutaan erillään tai suht uudessa suhteessa saman katon alla niin joo, mutta jos ostetaan yhdessä talo/osake/vene/mökki _perheenä_jossa vieläpä yhteisiä(tai muuten mukaan tarttuneita) lapsia niin käsittämätöntä.
Itse olen aina ollut se suurempi tuloinen ja paremmin rahasta huolehtiva joten luonnollista, että perheen kaikki rahaliikenne kulkee minun kauttani.Mies siirtää palkkapäivänä minulle suurimman osan palkastaan .Elämä menee vaikeaksi ja riitaisaksi jos kaikki pitää eritellä sinun-minun eikä mitään meidän.Pian sitten saakin ihan oikeasti panna lusikat jakoon.
Sanotaan nyt näin, että kun olet tullut kerran lyödyksi parisuhteessa taloudellisesti et toista kertaa luota kuin itseesi. Siinä, kun ulosotto mies koputtaa oveen, että sulla on kaksi viikkoa aikaa pakata lapsesi ja tavarasi ja muuttaa pois kun puoliso on laiminlyönyt kaikki asumisen kulut niin mielumman vähän riitelet rahasta kun olet toisen varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tulot ovat olleet tiedossa jo lainaa hakiessa niin voi voi se on turha enää itkeä. Tottakai se miestä vituttaa maksaa omistaan enemmän, mutta miten vaimo HUOMATTAVASTI pienemmistä tuloistaan maksaisi enemmän?
Lainaa ottaessaan sitä ei auttamatta ymmärrä mitä kaikkea se tuo tullessaan.
Varsinkin, kun se yhteiselämä on vasta alussa ja sitä kumppania vielä katsoo ne vaaleanpunaiset sydämenmuotoiset lasit silmillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä lauantaimakkkaran viipaleiden jakamista tulojen suhteessa.
Jos asutaan erillään tai suht uudessa suhteessa saman katon alla niin joo, mutta jos ostetaan yhdessä talo/osake/vene/mökki _perheenä_jossa vieläpä yhteisiä(tai muuten mukaan tarttuneita) lapsia niin käsittämätöntä.
Itse olen aina ollut se suurempi tuloinen ja paremmin rahasta huolehtiva joten luonnollista, että perheen kaikki rahaliikenne kulkee minun kauttani.Mies siirtää palkkapäivänä minulle suurimman osan palkastaan .Elämä menee vaikeaksi ja riitaisaksi jos kaikki pitää eritellä sinun-minun eikä mitään meidän.Pian sitten saakin ihan oikeasti panna lusikat jakoon.
Tässäpä taas satutuokio tällekin päivälle sadunkertojan kerjätessä itselleen ihailua, mutta valitettavasti tästä nyt loistaa sinunkin epärehellisyytesi kirkkaana kuin aurinko taivaalla. vaikka niin äärettömän fiksua yrititkin leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin tuttua. Minun mies on samanlainen. Pyykinpesu ei häntä kiinnosta eikä siivous. Hän saa sen verrn hyvää palkkaa että hän voisi ostaa ne palvelut (omia sanojaan). Minä en niitä palveluita voi ostaa eli pesen pyykit ja viikkaan kaappiin sekä siivoan. En tiedä kenen pääsä viiraa ja minkä verran...
Tuskinpa sen miehen pyykkejä kuitenkaan peset tai sotkuja siivoat, jos hän kerran haluaa ostaa ne palvelut? :D Vai maksaako miehesi sinulle palkkaa? Jos hän tekee enemmän töitä tai maksaa enemmän asioita niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoko on palstan ämmien naida hypergamisesti, jos ette kestäkään totuutta?
Vierailija kirjoitti:
Minun palkka bruttona 2000€, miehen palkka 7500€. Hän piikittelee siitä että ymmärränkö MINÄ että HÄN maksaa tavallaan minunkin osuutta talosta, vaikka olemme naimisissa ja talo on puoliksi kummankin nimissä. Tilanne on ollut tiedossa jo lainaa ottaessa, että mitkä meidän tulot on eikä se silloin miestä yhtään haitannut. Olen maksanut kaiken mihin rahat riittää ja silti visa on aina tapissa. Onko mulla kusipää ukko vai olenko minä jollain tapaa omituinen?
Tottahan mies puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuntuu siltä, että mitä varakkaampi puoliso, sitä saidempi se on. Vissiin jos ei ole ikinä joutunut laskemaan rahojaan, ei voi tajuta, että toisella on vaikeaa. Kasvattaako runsas raha itsekkääksi, jos koskaan ei ole kurissut nälkä suonissa....
En tajua, miten olette sellaisten ihmisten kanssa. Isäni jäi pienenä puoliorvoksi, ja kunnan jauhoille. Loi omalla ahkeruudellaan yrityksen, suojasi kyllä tarkasti testamentilla rahojen joutumisen vieraisiin käsiin mutta yksi oli ykkönen: akka ja lapset ei nälkää näe eikä puutetta koe tässä huushollissa. Kun firma alkoi pitkien päivien jälkeen kannattaa, ensimmäinen mitä isä osti, oli mutsille auto, ettei tarvinnut kauppakasseja ja kersoja roudata talvituiskussa pulkalla. Itselleen tuhlasi yhteen sikariin. Äiti teki ikänsä tehdastyötä, kun koki tarpeelliseksi olla itsenäinen hätätilassakin, mutta isä maksoi laskut. Samoin isä auttoi äitiään. Kun isä kerran firman alkuaikoina loukkasi itsensä, eikä voinut osallistua puoleen vuoteen (että sai työntekijöiden palkat hoidettua), niin äiti maksoi laskut omalta tililtään, ja me kaikki elettiin äidin tulojen mukaan. Luuleeko miehesi, ettei hänelle koskaan satu mitään? Hänestäkin voi tulla tuloton tai huonotuloinen. Ei kannattaisi päteä liian ylpeänä, kun yllätykset ei tule kello kaulassa.
Itsekkyys se on mahtava petikaveri avioliitossakin. Istuta ap se mies alas, ja pyydä miettimään sinun asemaasi oman navan sijasta. Pyydä tulemaan kuukausi toimeen sinun tuloillasi. Laske laskut tiskiin, ja kysy, mikä tässä on loisimista, rakastaako mies sinua aidosti, ja olisiko ero parempi ratkaisu, vai loppuvatko puheet ja aletaan elämään yhteistä elämää? Kiven pitää loppua hiertämästä kengässä, jos toista aidosti rakastaa. Tilin pitäisi olla yhteinen, jotta sinun visa ei ole tapissa. Kun perustaa perheen, se on yhteinen yritys.
Rahakasa ei muuten lämmitä saitaa vainajaa, kun on lautapuku päällä. Kannattaa käyttää sitä eläessään. Mieluusti läheisiin. Ne on monesti paljon kivempia, kuin numerot pankissa.
Kusipäinen ukko sulla. Meillä on sama tuloero ja omaisuus on 50/50 eikä avioehtoa. Mies ei ole koskaan mussuttanut mistään rahaan liittyvästä, päinvastoin yrittää ujuttaa mulle rahaa jatkuvasti tai ostaa jotain kallista vaikka en tarvitse tai halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkoko on palstan ämmien naida hypergamisesti, jos ette kestäkään totuutta?
Eihän miestenkään ole mikään pakko mennä kenenkään kanssa naimisiin, jos ei halua.
Meillä on jaettu talon omistusoikeus 40/60 suhteen mukaan ja lainojen maksu sen mukaan. Sitten se on oikein. Ei ketään nyt tarvitse elättää. Sitten kun talo aikanaan myydään, niin asunnon tuotto menee tietysti samassa suhteessa. No problem, teoriassa, koska miehen oletetaan kuitenkin hankkivan auto. Näin meilläkin. Siihen menee about 500 €/kk lyhennyksineen, huoltoineen, vakuutuksineen ja veroineen. (Toki myös arvonvähennys). Ongelma on siinä, että asunnon käyttökulut menee puoliksi. Luonnollisesti koska kumpikin käyttää about yhtä paljon sähköä, vettä, roskien tyhjennys on kiinteäkuluinen jne. Tästä saa kuitenkin myös vääntää. Ja lapsilisäthän menee tietenkin äipälle, jotta voi ostaa meikkilöisiä ym. kivaa turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun palkka bruttona 2000€, miehen palkka 7500€. Hän piikittelee siitä että ymmärränkö MINÄ että HÄN maksaa tavallaan minunkin osuutta talosta, vaikka olemme naimisissa ja talo on puoliksi kummankin nimissä. Tilanne on ollut tiedossa jo lainaa ottaessa, että mitkä meidän tulot on eikä se silloin miestä yhtään haitannut. Olen maksanut kaiken mihin rahat riittää ja silti visa on aina tapissa. Onko mulla kusipää ukko vai olenko minä jollain tapaa omituinen?
Vajukki äijä, jätä se!
Totta helvetissä miehellä on oikeus olla näreissään, vai oliko loisimisesi jo suhteen alussa selviö molemmille?
Vierailija kirjoitti:
Kusipäinen ukko sulla. Meillä on sama tuloero ja omaisuus on 50/50 eikä avioehtoa. Mies ei ole koskaan mussuttanut mistään rahaan liittyvästä, päinvastoin yrittää ujuttaa mulle rahaa jatkuvasti tai ostaa jotain kallista vaikka en tarvitse tai halua.
Voi että sua nyt ihaillaan!
Tässäpä siinämielessä rehellinen AV-ämmä, että paljasti oman minänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusipäinen ukko sulla. Meillä on sama tuloero ja omaisuus on 50/50 eikä avioehtoa. Mies ei ole koskaan mussuttanut mistään rahaan liittyvästä, päinvastoin yrittää ujuttaa mulle rahaa jatkuvasti tai ostaa jotain kallista vaikka en tarvitse tai halua.
Voi että sua nyt ihaillaan!
Tässäpä siinämielessä rehellinen AV-ämmä, että paljasti oman minänsä.
Paljasti mitä? En ole eroamassa tai viemässä kenenkään rahoja. En myöskään pyydä rahaa, sitä tuputetaan. Itse hinkui ja vinkui avioon, vieläpä ilman avioehtoa.
Lainaa ottaessaan sitä ei auttamatta ymmärrä mitä kaikkea se tuo tullessaan.