Vanhempani eivät koskaan hoitaneet lapsenlapsiaan

Meillä isovanhemmat nimenomaan halusivat itse olla lapsemme kanssa niin paljon kuin mahdollista. Isovanhempien ja lapsen suhde oli hyvin läheinen, samalla tavalla oli minullakin omiin isovanhempiini.

Ei raaskittu antaa lasta useinkaan mummolaan, ainakaan niin paljon kuin pyydettiin.

Miehelläkin oli paljon työmatkoja, joten halusi ainakin viikonloput olla lapsen kanssa.

Itsekokeman jälkeen tuntuukin oudolta, ettei jotkut isovanhemmat ole kiinnostuneempia lastenlapsistaan.

Me muutettiin lähelle isovanhempia kun esikoinen oli tulossa. Mies oli töissä puoli vuotta mun kotipaikkakunnalla. Isä ja äiti kävi 2 kertaa kylässä. Eka käynti OLI kun olin kotiutunut laitokselta, valvonut yön itkevän vauvan kanssa, tosi väsynyt ja kipeä. Vaativat heti ovelta että keitäpä äkkiä kahvit. Sitten vauva mummon syliin, valokuvan otto ja kohta lähtivät. Seuraava vierailu parin kk päästä.

Pyysin äitiä että tulisi seurakseni joskus, kun vauva oli vaativa ja olin tosi väsynyt. Sanoin ettei tarvi edes tehdä mitään, olisi vain seurana. Ei tullut kertaakaan.

Kun siskoni sai lapsen vuosia aiemmin, äiti melkein asui siellä. Osteli koko ajan vaatteita ja otti hoitoon.

Arvatenkin välit eivät ole lämpimät.