En ole kyllä yhtään omakotitaloihminen :(

Itse asun kerrostalossa vuokrassa, koska opiskelen eikä siksi tällä hetkellä ole mahdollisuuksia saada asuntolainaa. Onhan tämä helppoa asumista ja meillä on vieläpä todella mukavat sekä hiljaiset naapurit, mutta kaipaan todella kovasti omakotitaloon ja kaikkia noita puuhia ja vastuuta, kun huoltoyhtiöön ei voikaan soittaa, että jääkaappi on rikki.

Omakotiasuminen on tietynlainen harrastus, joka joillekin sopii. Jos työpaikat olisi pikkukaupungissa, asuisin mieluummin omakotitalossa. Suuren kaupungin keskustassa asumisesta nautin nyt. Helppoa asumista kaiken mielenkiintoisen keskellä ja luontokin lähellä valaistuine ja hoidettuine kävelylenkkeineen ja työpaikallekin pääsen kävellen/bussilla /pyörällä.

Olen lähes koko elämäni asunut omakotitalossa. Kolme vuotta sitten muutin kaupungin keskustaan kerrostaloon. Nautin suunnattomasti tästä. Kesällä on ihana mennä aamukahville torille. Kaikki kaupat on lähellä. Asunto on lämmin, naapurit hiljaisia ja mukavia, ei pihatöitä ja autokin lämpimässä autohallissa talon alla. Ei ikinä enää omakotitaloon. Nyt on vara matkustella ja viettää vapaa-aikaa kun asuminen ei vie kaikki rahat.

Elämä yleensäkin on juuri niin vaikeaa kuin itse sen itselleen tekee. Ei tarvitse kantaa puita taloon niskalimassa, kun kuuluu kaukolämpöön. Saunapuitakaan ei tarvitse hakea, kun on sähkökiuas. Kukkapenkit on helvetistä. Jos kukkia tahtoo niin pari valmisamppelia vaan roikkumaan, kenties joku valmis asetelma ruukussa ovenpieleen, ei tartte kitkeä. Antaa nurmikon sammaloitua niin on nätin vihreetä koko ajan eikä tarvitse leikkuria nurmelle näyttää. Lehtipuut pois niin ei ole haravoitavaa. Glyfosaattia rikkaruohoille, jos yrittävät puskea jostain kolosta.

Lumitöille ei oikein voi mitään, ne on pakko oikeastaan tehdä jos tahtoo päästä pihasta pois. Itse teen vain sen verran väylää, että auto mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Kesäisin naapurit trimmaa nurtsia ja kukkapenkit pursuaa vaikka ja mitä, ei rikkaruohon rikkaruohoa. Trimmerit huutaa aamusta iltaan ja jotain nikkaroivat koko ajan. Ensihiutaleen tultua kolataan pihaa aamut illat ja kyllä on kivaa. Eih, miksi me muutettiin omakotitaloon.

Niska vääränä kannettava puita sisälle, joka päivä. Kertaakaan ei töistä voi tulla kotiin että edes hetkeksi heittäytyisi sohvalle huilaamaan. Kaikki maksaa, vesi, sähkö, roskien vienti, ei isännöintiä. Kaduttaa ihan oikeesti. Kyllä kerrostalossa pääsee niin paljln vähemmällä ja helpommalla :( Nauttikaa.

No omakotitalojankin on monenlaisia. Itse en ole mikään virhepeukalo, joten pihan on tehty sen mukaan. Vielä on oikea nurmikko, mutta olen vakavissani harkinnut keinonurmea. 

Kaikki maksaa myös kerrostalossa. Se vain on vastikkeessa sisällä. Omakotitaloihinkin on saatavilla huoltopalveluita, jos ei itseä hommat kiinnosta.

Ja miksi teillä pitää jokapäivä kantaa puita sisälle? On olemassa vaihtoehtoisia lämmitysjärjestelmiä. Toki, jos muuttaa vanhaan ja rämään taloon, niin siinä piisaa kyllä tekemistä.

Me asutaan pienen kaupungin keskustan lähellä (2,5km keskustaan) rauhallisella alueella rivitalon päädyssä. Emme ole omakotitaloihmisiä, vaikka niin tuntuisi kivalta ajatus. Realiteetit kuitenkin ovat, että meistä ei ole siihen..

- Lumityöt - ne hoituu nyt taloyhtiön puolesta ostopalveluna.

- Korjaushommat - se huoltoyhtiö taas aina käytettävissä

- Kustannusten jakautuminen - lämminvesivaihdin pimahti ja uusi maksoi 20 000, meille siitä tuli maksettavaksi vain murto-osa, suurin osa maksettiin taloyhtiön  varoista.

- Mies - itse olen käsistäni kätevä, mutta mies ei. Jäisi aivan minun kontolle.

Toki tulee eteen se, että kaikesta remontista jne pitää ilmoittaa ja pyytää lupa ja esim. kattoremontti tuli kalliimmaksi per neliö, kun piti olla valvonta jne. kunnossa, eikä voinut tehdä niin kuin itse lystää.

Lisäksi elämä rivitalon päädyssä on ok, tilaa mukavasti, taloyhtiökin täynnä ihan ok tyyppejä (välit etäiset, mutta asialliset) ja lasten hoitopaikat+koulukin on aivan lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä yleensäkin on juuri niin vaikeaa kuin itse sen itselleen tekee. Ei tarvitse kantaa puita taloon niskalimassa, kun kuuluu kaukolämpöön. Saunapuitakaan ei tarvitse hakea, kun on sähkökiuas. Kukkapenkit on helvetistä. Jos kukkia tahtoo niin pari valmisamppelia vaan roikkumaan, kenties joku valmis asetelma ruukussa ovenpieleen, ei tartte kitkeä. Antaa nurmikon sammaloitua niin on nätin vihreetä koko ajan eikä tarvitse leikkuria nurmelle näyttää. Lehtipuut pois niin ei ole haravoitavaa. Glyfosaattia rikkaruohoille, jos yrittävät puskea jostain kolosta.

Lumitöille ei oikein voi mitään, ne on pakko oikeastaan tehdä jos tahtoo päästä pihasta pois. Itse teen vain sen verran väylää, että auto mahtuu.

Kaukolämpö on kyllä hyvä. Vaimo tykkää laittaa kukkapenkkiä ja mun ei tartte osallistua. Nurmikon leikkaa robotti. Lumityötkin voi ulkoistaa, jos rahaa on. Nyt on oma riittävän suuri autotalli, jossa mahtuu rassaamaan moottorivehkeitä lämpimässä talvellakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes koko elämäni asunut omakotitalossa. Kolme vuotta sitten muutin kaupungin keskustaan kerrostaloon. Nautin suunnattomasti tästä. Kesällä on ihana mennä aamukahville torille. Kaikki kaupat on lähellä. Asunto on lämmin, naapurit hiljaisia ja mukavia, ei pihatöitä ja autokin lämpimässä autohallissa talon alla. Ei ikinä enää omakotitaloon. Nyt on vara matkustella ja viettää vapaa-aikaa kun asuminen ei vie kaikki rahat.

Tietty vanhassa okt:ssa voi olla kuluja jotka rasittaa mutta mun mielestä tuo meidän talon 360€ on tosi vähän, hyvin jää ylimääräistä elämiseen. Äkkiä katsottuna n 200m2 kerrostaloasunnon hoitovastike on kevyesti 700-800€/kk!! Ja useimmissa vielä taloyhtiön rahoitusvelkaa remppoihin n 1000€/kk. 1400€ kuukaudessa matkustamiseen on jo ihan kiitettävä summa!

Kauppaan ja palveluihin on tosin matkaa - 800m

20

Vierailija kirjoitti:

Mun painajainen ois joku kerrostalo tai rivari. Lähiöomakotitalotkin näyttää mulle rivitaloihin verrannolliselta asumismuodolta. 😧 Asun maalla, jossa lähin naapuri on 200 metrin päässä ja metsää välissä. Rakastan puuhastella ulkona, pilkkoa puita, ajaa sitä nurmikkoa, nikkaroida juttuja pihalla. Rakastan omaa rauhaa, pimeää ympäristöä ilman valosaastetta. Mun mieli lepää täällä, enkä voisi kuvitella itseäni enää kaupunkiin. Olen itse asunut ensin kerrostalossa ja sitten rivarissa, ja ärsytti ne typerät taloyhtiösäännöt. Nyt mulla on omat säännöt 😁

Olin kirjoittamassa samaa. Minä taas tykkään siitä, että on puuhaa. Tykkään halkojen halkomisesta ja pihan kolaaminenkin on mukavaa hyötyliikuntaa. Nurmikon ajelu nyt on niin simppeli homma, etten työksi sitä ajattele. Kukkapenkkejä ei ole, koska en saa kukkia pysymään hengissä. Mutta ne on korvattu ruukkukuvilla ja parilla amppelilla kesäksi.

Mutta jos muutamme, mieluummin kerrostaloon, kuin rivitaloon. Rivitalossa on kaikki pahimmat puolet. Pieni piha, mutta pakkososiaalisuus. Takapihalla aidan yli kurkkiva naapuri, seinän läpi kuuluvat äänet. Piha niin pieni, ettei siitä nauti, mutta siinä ei kuitenkaan omaa rauhaa ole, kun metrin päässä on naapurin piha.

Joten jos muutamme, kerrostalo. Koska siellä ei ole sitä pakkososiaalisuutta. Kun menee parvekkeelle istumaan, ei utelias naapuri, kuten rivitalossa, kurki heti aidan yli, mitä tehdään ja naapurin lapset ei ole pyörimässä takapihalla, kun on parveke.

En minäkään, mutta en kyllä hitto soikoon katsele ja kuuntele muiden ihmisten perseilyä päivät pitkät, vaan haluan olla rauhassa ja ilman naapureita. Aivan sama paljonko tämä teettää työtä kun saa olla RAUHASSA.

Musta tuntuu etten minäkään ole. Olen niin mukavuudenhaluinen enkä ollenkaan sellainen että koko ajan puunaisin, tekisin ja värkkäisin jotain. Mutta silti asutaan omakotitalossa ja muakin välillä ärsyttää kun rivitalokaksiosta muutettiin tänne.

Anoppi sitten taas touhuaa kaiken aikansa kotona jotain. Milloin tuunaa jotain, maalaa, siivoa, puuhastelee tai muuten laittaa kotia ja pihaa. Ja mieshän mun olettaa myös olevan tällainen. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Vanha takkakaan lämmitä enää kunnolla ja saa olla raijaamassa puita sisään kaiken aikaa.

Ja joo, itse tänne suostuin muuttamaan että ei auta marista. Mutta mukavuudenhaluinen ja laiska toisinaan olen enkä muuksi muutu

Omakotitalon omistavat nikkaroivat varmaan huvikseen, tykkäävät ehkä tehdä käsillä OMAA kotia ha pihaa.

Ei sun pakko nikkaroida ole. Meillä ajattiin nurmi viime kesänä ehkä 3 kertaa. Itse trimmailen kun lapset ulkoilee noin ajan vietteeksi.

Puita ei tarvitse kantaa kun on maalämpö, ainoastaan puukiukaaseen.

Minä inhoan kerrostaloasumista. Talkoot 2x vuodessa aina silloin kun ei itse jaksa, noloa jättää väliin. Sitten yhtiö

kokoukset töiden jäkjeen 18.00. Ja ne naapurit, aina juoruamassa toisten seläntakana. Postinkantaja rymistelemässä rappukäytävässä 4 aikaan yöllä. Naapuri kusella kun itse syö. Yläkerta imuroi klo.22.

Piti varoa meluamasta. Jos sattui riita niin koki naapurusto tiesi siitä.

Sitten ne taloyhtiön varojen käyttö, älyttömiä lyhyenaikavälin ratkaisuja.

Omiin remontteihin pitää olla luvat.

Pyörä piti muistaa merkata tai katosi kellarista.

Huoltomies huristeli aikansakuluksi lehtipuhaltimella ja lumuaura aamuyöllä kolisteli pihassa.

Ja se kylmyys, kun ei itse saa päättää kuinka lämmin oma koti on vaan patterit suljetaan tiettyyn aikaan.

Parvekkeilta tuli tupakansavua ja tumppeja oli lasten leikkikentällä.

Rikottuja lasipulloja maassa. Oven edessä.aina jonkun auto, hyvä että vaunuilla pääsi ohitse.

Ainoa plussa mitä keksin on lämminvesi jota sai lutrata tunnin eikä loppunut kesken.

Kylläpä tuli purettua sydäntä :D nyt menekin hyvillä mielin kolaamaan lumet pihatieltä!

Hm ap, te olettekin luultavasti mökki-ihmisiä....myykää se talo...muuttakaa rivariin ja ostakaa mökki....

Meillä on rivarikämppä 118 neliötä, vieläpä pääty.  Nurtsiakin on vain pieni kymmenen neliön pläntti ja sen ajaa kelaleikkurilla. Kaikki muu on kukkapenkeillä, ja niiden päällä on 10 cm kate rikkisten hiljentämiseksi. Inhoan sydämeni pohjasta kitkemistä ja etsin aina helpoimpia ratkaisuja. Pihan pitää olla kaunis, muttei työläs.

Lisäksi meillä on ulko- ja sisäsähkösaunalla varustettu mökki, jonne on matkaa noin 100 km.

Mökin omistamisessa on puolensa, kunhan se ensin on laittanut kuntoon kaupan jälkeen. (Siis jos budjetti kestää tai ei ole varaa parempaan.)  Siellä voi melko vapaasti toteuttaa boheemia sieluaan naapurien katseilta piilossa. Kukkapenkit kukoistaa, jos haluaa. Joko tällää patterit päälle tai lämmittää puilla, miten haluaa. Tai lähtee lähimpään kaupunkiin kirppiksiä kiertämään, jos haluaa.

Talvella voi sitten kaupungissa muistella kesää ja katsella, kun huoltomies on aurannut aamulla pihan ja sähkötolpan kello raksuttaa auton lämpimäksi. Ja jos viemäriputki on tukossa, soittaapi huoltomiehelle.