Olenko liian älykäs lähihoitajaksi?
No vähän provosoivaa kyllä. Mutta itsellä siis kaupallinen koulutus, opiskelut ja työelämä aina sujuneet mallikkaasti. Nyt vain on tullut olo, että haluan tehdä jotain työtä ihmisten kanssa, kokea sitä auttamisen tunnetta. Talouden kiemurat eivät vain enää innosta. Sairaanhoitaja tai sosionomi kiehtoisivat, mutta toisaalta lähihoitajana pääsisin nopeammin työelämään. Kaikki tuntemani lähihoitajat vain ovat niitä ei niin hyvin koulussa pärjänneitä, joten kestänkö tuollaisten kanssa ensin opinnot ja sitten työyhteisössä?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille. Ja AMK ei nyt tässä vaiheessa tule kyseeseen, koska lapsiperheen rahatilanne ei mahdollista pidempää opiskelua. Ja ehkä ilmaisuni älykkyys ymmärrettiin vähän eri tavoilla. Ehkä sivistyneisyys olisi ollut oikea termi. Kyllähän ei-välkympi voi ihmisenä olla ihana ja herttainen. Mutta tosiaan nämä käsilaukut, Salkkarit, pääkallotatuoinnit, raju mustaksivärjätty pystytukka tai alhaalla roikkuva takaponnari tai lävistykset, rööki, kosteat baari-illat, einesten syöttäminen lapsille, matkustelu öykkäröimässä rantakohteissa jne eivät vain itsestäni ole älykästä. Asiakkailla ne kestän, kun se on työni. Mutta jaksanko työyhteisössä sitä pitemmän päälle? Ja oikeastaan en kyllä välttämättä viihtyisi kauhean akateemisessa työyhteisössäkään, jossa kaikilla jättiego. Joten kertokaa lähärit omista työyhteisöistänne?
Suosittelen ottamaan heti huomenna yhteyttä Porvoon ammattioppilaitokseen.
kaija kirjoitti:
Jos et halua olla vuoron vastaavana / esimiehenä vanhushoitoa vaativammassa, olet oikeassa paikassa. Siis mä olen lähäri ja kuvittelin työskenteleväni teholla, leikkuusalissa jne ja kissan p ei mitään asiaa sinne
No olet kyllä tyhmä kuin saapas, jos todella kuvittelit lähärinä pääseväsi teholle ja leikkaussaliin sairaanhoitajien työtä tekemään.
Luonteesi on ihanteellinen hoito-alalle. Tervetuloa vaan joukkoon! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse älykäs lähihoitaja ja onhan se vähän turhauttavaa, kun ei voi työyhteisössä hirveästi rupatella fiksummista aiheista, mutta huumorilla ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla pärjää. Pitää osata small talk. Ja sitä paitsi lähärit keskustelevat kahvitauolla lähinnä seksistä ja siihen keskusteluun voi osallistua aina älykkäät ja vähemmän älykkäät.
No niinhän sitä puhutaan yliopiston välitunneillakin.
Olen viettänyt opiskelijahuoneella aika paljon aikaa enkä kertaakaan ole kuullut, että aihe menisi seksiin. Ehkei kukaan meillä ole sitä harrastanutkaan?
Vierailija kirjoitti:
kaija kirjoitti:
Jos et halua olla vuoron vastaavana / esimiehenä vanhushoitoa vaativammassa, olet oikeassa paikassa. Siis mä olen lähäri ja kuvittelin työskenteleväni teholla, leikkuusalissa jne ja kissan p ei mitään asiaa sinne
No olet kyllä tyhmä kuin saapas, jos todella kuvittelit lähärinä pääseväsi teholle ja leikkaussaliin sairaanhoitajien työtä tekemään.
Lähihoitaja pääsee teholle vain potilaana, toivon minä.
Potilailla on erilaiset koulutustaustat, joten kaikenlaisesta tiedosta ja kokemuksesta on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
No vähän provosoivaa kyllä. Mutta itsellä siis kaupallinen koulutus, opiskelut ja työelämä aina sujuneet mallikkaasti. Nyt vain on tullut olo, että haluan tehdä jotain työtä ihmisten kanssa, kokea sitä auttamisen tunnetta. Talouden kiemurat eivät vain enää innosta. Sairaanhoitaja tai sosionomi kiehtoisivat, mutta toisaalta lähihoitajana pääsisin nopeammin työelämään. Kaikki tuntemani lähihoitajat vain ovat niitä ei niin hyvin koulussa pärjänneitä, joten kestänkö tuollaisten kanssa ensin opinnot ja sitten työyhteisössä?
En tiedä kestätkö. Minullakin on vain yleisarvosana yo-kirjoituksista M ja yo-todistuksen ka oli 8.6. Kuulun kai siihen koulussa ei niin hyvin pärjänneisiin.
Työ on minusta oikein mukavaa. Toki kannattaa miettiä, mihin paikkaan hakee. Mutta työskentelen mielenterveyskuntoutujien ryhmäkodissa ja vipinää välillä riittää, mutta myös rauhallista yhdessäoloa ja iloa kuntoutumisesta normaaliin elämään.
Aikoinaan haaveilin psykologin ammatista, mutta en päässyt ensimäisellä haulla sisään, joten valitsin hädissäni hoitajan ammatin. Nyt en enää haluaisi vaihtaakaan. Palkkakin vuorolisineen on parempi, kuin psykologilla ja saan tehdä työtä mielenterveysongelmaisten kanssa ja heidän perheidensä. Enpä ole katunut valintaani, etten hakenut toista kertaa lukemaan psykologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä aika provosoiva otsikko. Itse tiedän oikeustieteiden maisterin, joka siviilissä on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, mutta hommansa osaa hyvin. Ei se älykkyys aina korreloi koulutustasoon.
Älykkyys kyllä nimenomaan korreloi koulutustasoon. Terveisin psykologi. Ja tarkennusta vielä, että keskimääräistä älykkäämpi ei välttämättä kuitenkaan ole taitava sosiaalisesti tai voi olla vaikka hajamielinen tai täysin kömpelö hoitamaan kotitöitä, jotka eivät kiinnosta häntä. Myös älykkyydeltään keskimääräistä heikompi voi olla edellä mainitun kaltainen, koska edellä mainitut asiat ovat persoonallisuuden piirteitä, eivät älykkyyttä.
Mä olen Mensan jäsen ja en päässyt opiskelemaan edes lähihoitajaksi. Ja ei, en ole mikään törkysuu, jolla ei sosiaalisia taitoja, vaan ihan normaalit käytöstavat omaava empaattinen ihminen. Milläs selität tuon?
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä aika provosoiva otsikko. Itse tiedän oikeustieteiden maisterin, joka siviilissä on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, mutta hommansa osaa hyvin. Ei se älykkyys aina korreloi koulutustasoon.
Tiedän yhden oikeustieteen kandin, joka kerran sanoi minulle, että lain lukemiseen tarvitaan puoli päätä ja kaksi persettä. Kaikki tarpeellinen tieto on siinä nenän edessä olevassa lakikirjassa.
kaija kirjoitti:
Jos et halua olla vuoron vastaavana / esimiehenä vanhushoitoa vaativammassa, olet oikeassa paikassa. Siis mä olen lähäri ja kuvittelin työskenteleväni teholla, leikkuusalissa jne ja kissan p ei mitään asiaa sinne[/quote
Olen erikoissairaanhoidossa lähärinä, joten kyllä pääsee
Omat kokemukseni lähihoitajan aikuiskoulutuslinjasta ovat, että opetus on raivostuttavan pintapuolista ja yksinkertaistavaa, luokkatovereista noin kolmasosa ei osannut suomea kunnolla, joten keskusteluissa joutui karsimaan sanastoa rankalla kädellä. Lisäksi useassa kohdassa huomasin, että opettajan tietämys oli paikoin heikompaa kuin omani, varsinkin ravitsemusopinnoissa auttamattoman vanhentunutta. Omaa ajattelua ei arvostettu ja ajatus siitä, että joutuisi työelämässäkin seuraamaan heikkoon tietämykseen perustuvaa ohjeistusta, ahdisti. Kokeet olivat sellaista tasoa, että sai korkeimmat pistemäärät lukematta. Jos on yhtään kunnianhimoisempi ja haluaa syventyä opintoihin kunnolla, en suosittele lähihoitajaopintoja - itse en kestänyt sitä turhautumisen määrää.
Hoitoalalla on hyvin erilaisia työpaikkoja lähihoitajille. Toisissa joutuu oikeasti keskittymään lähinnä siihen pesemiseen, vaipanvaihtoon, lähihoitajat saattavat hoitaa jopa siivouksen ja pyykinpesunkin, kaikki vaativampi jätetään sairaanhoitajille. Esim. kotihoidossa taas pääsee toteuttamaan ammattiosaamistaan paljon laajemmin: itsenäisempää päätöksentekoa, lääkehoitoa, haavojen hoitamista, verinäytteiden ottoa, joissakin paikoissa lisäkoulutuksella myös kanylointia jne. Toisissa paikoissa selviytyy yksinkertaisempikin hoitsu, toisissa tarvitsee oikeasti älliä tai ainakin vahvaa motivaatiota oppia ja hallita uusia asioita.