Olenko liian älykäs lähihoitajaksi?

Lähihoitajilla on aika laajasti aloja joille voi suuntautua esim kuntoutukseen. Voi päästä  sairaalaan, käydä ihmisten kotona, olla kuntoutuskodeissa jne. Voithan myöhemmin jatkaa kouluttautumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on suorittanut jonkin pilipali tradenomi -tutkinnon niin ei se ole mikään älykkuuden tae.

Totta, mutta mikä tarve ihmisillä on puolustella sitä faktaa, millaista opiskelija-aines lähihoitajalinjalla on.. röökiä kiskotaan ja muuallakaan ei päästy tai tajuttukaan hakea. toki siellä on aina jokunen "sydämen valinnan tehnyt Sisar hento valkoinen" seassa, mutta hyvin harmilliselta vaikuttaa. Maahanmuuttajanaisistuminen tekisi / tekee alalle hyvää, pakko myöntää.

Opiskelen itse aikuispuolella lähihoitajaksi. Kun koulu alkoi 30 hengen luokastamme 3 tupakoi. Nyt tupakoi yksi. Suurinosa meistä on alan vaihtajia. Koulumme lähihoitaja koulutukseen haki yli 1200 joista 90 pääsi sisään. Ei sinne ketä vaan oteta. Sulla on qika stereotyyppistä tietoa.

Ja sille jollekin "psykologille" haluan huomauttaa, että ehkä kannattaa kerrata opintojaan vielä tai opiskella oikeasti siksi miksi väittää. Psykologin tulis ymmärtää sanojen merkityksiä "koulutustaso ei AINA korreloi älykkyyden kanssa" on fakta. Toki se monissa tapauksissa korreloi, mut ei aina.

Opinnot voi ottaa kevyenä terapiana. Älyä ne eivät vaadi, mutta ehtii pohdiskelemaan ihmiseloa usealta kantilta. Työ voi käydä muutamassa vuodessa tylsäksi, jolloin joutuu viihdyttämään itseään jollain tavalla, jotta jaksaisi jatkaa. Opettelemaan esim ulkoa jotain ihan vain ajankulukseen.

Jos harrastuksesi ovat haastavia ja tahdot työn sijasta käyttää niihin aivokapasiteettiasi, niin voisit työajalla suunnitella jotain, mitä teet sitten vapaalla:) Vähän poissaolevaa joo, joten toivo, ettei koko työnkuva olisi vain vuorovaikutuksessa olemista. Toisaalta voisi olla tyydyttävää jättää enemmän aivotilaa vain omaa itseäsi varten, sillä moni muu työhän on ajatuksissa vapaa-ajallakin Lähihoitajan työssä voisi kuormittaa hoidettavien tilanteen pohtiminen ja siinä muu ajateltava olisi vain eduksi. Kyllähän moni älykäs tekee töitä siivoojanakin. Akaateemiset kun oikeasti joutuvat ajattelmaan työasioitaan myös vapaalla, mutta onko lähihoitajan pakko? Mielestäni se ei edes auttaisi työssä jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vähän provosoivaa kyllä. Mutta itsellä siis kaupallinen koulutus, opiskelut ja työelämä aina sujuneet mallikkaasti. Nyt vain on tullut olo, että haluan tehdä jotain työtä ihmisten kanssa, kokea sitä auttamisen tunnetta. Talouden kiemurat eivät vain enää innosta. Sairaanhoitaja tai sosionomi kiehtoisivat, mutta toisaalta lähihoitajana pääsisin nopeammin työelämään. Kaikki tuntemani lähihoitajat vain ovat niitä ei niin hyvin koulussa pärjänneitä, joten kestänkö tuollaisten kanssa ensin opinnot ja sitten työyhteisössä?

"Halu tehdä ihmisläheistä tyotä" on yllättävästi monen lähäriksi aikovan ammatinvaihtajan toive. Kuitenkin jos jatkat, tulet huomaamaan että ihmisten kanssa tekemistä tulee varjostamaan hyvin usein ikävä työilmapiiri. Asikkaiden kanssa tulee toimeen hyvinkin mutta ne kolleegat...

Totta! Lisäksi vanhuspuolella aikataulu on vedetty niin äärimmilleen, että kauhukseen joskus tuntee negatiivisia tunteita vanhuksia kohtaan. Opiskeluaikoinahan tuntui siltä, että enhän minä nyt koskaan voisi turhautua siihen jos vanhus on hidas. Äärimmäisessä kiiressä on monta kertaa alkanut todella turhauttaa ja jälkeenpäin on itkettänyt omat tunteet.

Lisäksi muistisairaiden kanssa työskentely on alana hyvin uusi. Kun vuodesta toiseen vastailet samoihin kysymyksiin päivästä toiseen, kuuntelet kroonista huutoa, nostelet itseäsi painavampia mammoja, jotka pystyisivät liikkumaan itsekin, mutteivät sinä päivänä viitsi, vaatii se todella vahvaa "ihmisläheisen työn" kaipuuta.

Tuntuu hassulta, että usein hentoja, empaattisia tyttösiä pidetään lupaavina hoitajina. Todellisuudessa he eivät kestä nykymuotoista hoitotyötä.

Jospa hakisit psykologiksi, psyk. hoitajaksi tai erikoistuisit johonkin 'pelkän' lähihoitajuuden sijaan? Ylimielisyys näkyy työyhteisössäkin, olipa sille pohjaa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on suorittanut jonkin pilipali tradenomi -tutkinnon niin ei se ole mikään älykkuuden tae.

Totta, mutta mikä tarve ihmisillä on puolustella sitä faktaa, millaista opiskelija-aines lähihoitajalinjalla on.. röökiä kiskotaan ja muuallakaan ei päästy tai tajuttukaan hakea. toki siellä on aina jokunen "sydämen valinnan tehnyt Sisar hento valkoinen" seassa, mutta hyvin harmilliselta vaikuttaa. Maahanmuuttajanaisistuminen tekisi / tekee alalle hyvää, pakko myöntää.

Opiskelen itse aikuispuolella lähihoitajaksi. Kun koulu alkoi 30 hengen luokastamme 3 tupakoi. Nyt tupakoi yksi. Suurinosa meistä on alan vaihtajia. Koulumme lähihoitaja koulutukseen haki yli 1200 joista 90 pääsi sisään. Ei sinne ketä vaan oteta. Sulla on qika stereotyyppistä tietoa.

Ja sille jollekin "psykologille" haluan huomauttaa, että ehkä kannattaa kerrata opintojaan vielä tai opiskella oikeasti siksi miksi väittää. Psykologin tulis ymmärtää sanojen merkityksiä "koulutustaso ei AINA korreloi älykkyyden kanssa" on fakta. Toki se monissa tapauksissa korreloi, mut ei aina.

En tiedä missä koulussa olet, mutta ainakin Helsingissä nuorten puolelle on vielä syksyisin jälkihakukin ja kaikki halukkaat pääsevät aloittamaan opinnot. Ei siinä sinäänsä ole mitään pahaa, koska itse hoitotyö on nykyään niin rankkaa, että sieltä karsiutuu pois heti ne, joilla sitä kutsumusta ei jossain muodossa ole.

Olen itse älykäs lähihoitaja ja onhan se vähän turhauttavaa, kun ei voi työyhteisössä hirveästi rupatella fiksummista aiheista, mutta huumorilla ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla pärjää. Pitää osata small talk. Ja sitä paitsi lähärit keskustelevat kahvitauolla lähinnä seksistä ja siihen keskusteluun voi osallistua aina älykkäät ja vähemmän älykkäät.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse älykäs lähihoitaja ja onhan se vähän turhauttavaa, kun ei voi työyhteisössä hirveästi rupatella fiksummista aiheista, mutta huumorilla ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla pärjää. Pitää osata small talk. Ja sitä paitsi lähärit keskustelevat kahvitauolla lähinnä seksistä ja siihen keskusteluun voi osallistua aina älykkäät ja vähemmän älykkäät.

No niinhän sitä puhutaan yliopiston välitunneillakin.

Lähihoitajiksi nimenomaan kaivataan älykkäitä ihmisiä, tervetuloa alalle! Tietysti, jos on todella teoreettinen ihminen ja käytännön hommien handlaaminen vaikeaa, silloin todella älykäskin voi olla käytännön tasolla "liian tyhmä", jos hoksaat mitä tarkoitan.

Onneksi omaan opiskeluryhmään (aikuisryhmä) sattui reilulla kädellä niitä, jotka oikeasti olivat oppimassa ja kiinnostuneita alasta. :) Ja löytyi kyllä pari maisteria, talouden ammattilaista jne, jotka olivat vain tympääntyneet työhönsä ja halusivat sittenkin käytännönläheisen työn, jossa saa olla ihmisten parissa.

Mikäs siinä. Älykkäät ovat monesti empaattisempia, koska pystyvät asennoitumaan toisen asemaan/näkökulmaan paremmin ja ottamaan huomioon asioiden eri puolia monipuolisemmin kuin tyhmemmät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse älykäs lähihoitaja ja onhan se vähän turhauttavaa, kun ei voi työyhteisössä hirveästi rupatella fiksummista aiheista, mutta huumorilla ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla pärjää. Pitää osata small talk. Ja sitä paitsi lähärit keskustelevat kahvitauolla lähinnä seksistä ja siihen keskusteluun voi osallistua aina älykkäät ja vähemmän älykkäät.

Missä ihmeessä sä oot töissä? Niissä paikoissa joissa itse oon tehnyt töitä on puhuttu joko työasioista tauolla tai hyvin kevyesti jostain messuista, ulkomaan matkoista tms. Oon työskennellyt vanhusten parissa, päiväkodeissa ja koulussa.

Vierailija kirjoitti:

No vähän provosoivaa kyllä. Mutta itsellä siis kaupallinen koulutus, opiskelut ja työelämä aina sujuneet mallikkaasti. Nyt vain on tullut olo, että haluan tehdä jotain työtä ihmisten kanssa, kokea sitä auttamisen tunnetta. Talouden kiemurat eivät vain enää innosta. Sairaanhoitaja tai sosionomi kiehtoisivat, mutta toisaalta lähihoitajana pääsisin nopeammin työelämään. Kaikki tuntemani lähihoitajat vain ovat niitä ei niin hyvin koulussa pärjänneitä, joten kestänkö tuollaisten kanssa ensin opinnot ja sitten työyhteisössä?

Eiköhän yhdistämällä kaupallista koulutusta johonkin ihmisläheisempään saata päästä parempaan lopputulokseen? Jos olet ekonomi, varmaan joku lisäkoulutus/työkokemus auttaa suuntaamaan uraa kohti auttamista? Koulutuksen hukkaanheittäminen ja uuden, jo valmiiksi halveksimasi aloittaminen ei kuulosta hyvältä.

Kiitos vastanneille. Ja AMK ei nyt tässä vaiheessa tule kyseeseen, koska lapsiperheen rahatilanne ei mahdollista pidempää opiskelua. Ja ehkä ilmaisuni älykkyys ymmärrettiin vähän eri tavoilla. Ehkä sivistyneisyys olisi ollut oikea termi. Kyllähän ei-välkympi voi ihmisenä olla ihana ja herttainen. Mutta tosiaan nämä käsilaukut, Salkkarit, pääkallotatuoinnit, raju mustaksivärjätty pystytukka tai alhaalla roikkuva takaponnari tai lävistykset, rööki, kosteat baari-illat, einesten syöttäminen lapsille, matkustelu öykkäröimässä rantakohteissa jne eivät vain itsestäni ole älykästä. Asiakkailla ne kestän, kun se on työni. Mutta jaksanko työyhteisössä sitä pitemmän päälle? Ja oikeastaan en kyllä välttämättä viihtyisi kauhean akateemisessa työyhteisössäkään, jossa kaikilla jättiego. Joten kertokaa lähärit omista työyhteisöistänne?

Eiköhän yhdistämällä kaupallista koulutusta johonkin ihmisläheisempään saata päästä parempaan lopputulokseen? Jos olet ekonomi, varmaan joku lisäkoulutus/työkokemus auttaa suuntaamaan uraa kohti auttamista? Koulutuksen hukkaanheittäminen ja uuden, jo valmiiksi halveksimasi aloittaminen ei kuulosta hyvältä.[/quote]

Kyllä, aivan. Pidemmän tähtäimen suunnitelma onkin oma hoiva-alan yritys. Siinä sitten tulisi myös kaupalliselle osaamiselle hyötykäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on suorittanut jonkin pilipali tradenomi -tutkinnon niin ei se ole mikään älykkuuden tae.

Totta, mutta mikä tarve ihmisillä on puolustella sitä faktaa, millaista opiskelija-aines lähihoitajalinjalla on.. röökiä kiskotaan ja muuallakaan ei päästy tai tajuttukaan hakea. toki siellä on aina jokunen "sydämen valinnan tehnyt Sisar hento valkoinen" seassa, mutta hyvin harmilliselta vaikuttaa. Maahanmuuttajanaisistuminen tekisi / tekee alalle hyvää, pakko myöntää.

Opiskelen itse aikuispuolella lähihoitajaksi. Kun koulu alkoi 30 hengen luokastamme 3 tupakoi. Nyt tupakoi yksi. Suurinosa meistä on alan vaihtajia. Koulumme lähihoitaja koulutukseen haki yli 1200 joista 90 pääsi sisään. Ei sinne ketä vaan oteta. Sulla on qika stereotyyppistä tietoa.

Ja sille jollekin "psykologille" haluan huomauttaa, että ehkä kannattaa kerrata opintojaan vielä tai opiskella oikeasti siksi miksi väittää. Psykologin tulis ymmärtää sanojen merkityksiä "koulutustaso ei AINA korreloi älykkyyden kanssa" on fakta. Toki se monissa tapauksissa korreloi, mut ei aina.

Korrelaatio on tilastollinen termi. Se lasketaan otoksesta, esim otetaan 100 ihmisen koulutus ja ÄO. Tuosta tulee suhde (korrelaatio) koulutuksen ja ÄOn välille joka on sitä voimakkaampi mitä tiukemmin asiat ovat kiinni toisissaan. Sekaan siis mahtuu niitä älykkäitä kehnosti koulutettuja ja silti löytyy korrelaatio. Selitykseni kuvaa enemmän koulutusta kuin älyä mutta ehkä yleinen korrelaatioajatuksen tajuaminen on sitä älyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vähän provosoivaa kyllä. Mutta itsellä siis kaupallinen koulutus, opiskelut ja työelämä aina sujuneet mallikkaasti. Nyt vain on tullut olo, että haluan tehdä jotain työtä ihmisten kanssa, kokea sitä auttamisen tunnetta. Talouden kiemurat eivät vain enää innosta. Sairaanhoitaja tai sosionomi kiehtoisivat, mutta toisaalta lähihoitajana pääsisin nopeammin työelämään. Kaikki tuntemani lähihoitajat vain ovat niitä ei niin hyvin koulussa pärjänneitä, joten kestänkö tuollaisten kanssa ensin opinnot ja sitten työyhteisössä?

Eiköhän yhdistämällä kaupallista koulutusta johonkin ihmisläheisempään saata päästä parempaan lopputulokseen? Jos olet ekonomi, varmaan joku lisäkoulutus/työkokemus auttaa suuntaamaan uraa kohti auttamista? Koulutuksen hukkaanheittäminen ja uuden, jo valmiiksi halveksimasi aloittaminen ei kuulosta hyvältä.

Lähihoitajaks on niin paljon hakijoita, et en hetkeäkään usko, et ap edes pääsis sitä ammattia opiskelemaan, koska haussa just tota luonnetta ja muuta seulotaan niin tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän yhdistämällä kaupallista koulutusta johonkin ihmisläheisempään saata päästä parempaan lopputulokseen? Jos olet ekonomi, varmaan joku lisäkoulutus/työkokemus auttaa suuntaamaan uraa kohti auttamista? Koulutuksen hukkaanheittäminen ja uuden, jo valmiiksi halveksimasi aloittaminen ei kuulosta hyvältä.

Kyllä, aivan. Pidemmän tähtäimen suunnitelma onkin oma hoiva-alan yritys. Siinä sitten tulisi myös kaupalliselle osaamiselle hyötykäyttöä.

No silloin hakeutuisin taloushallintotehtäviin johonkin yksityiseen SOTE-firmaan, niitähän nyt maahan syntyy. Siinä oppii varmasti paljon enemmän tärkeää oman firman kannalta kuin mummoja kääntekemällä. Pienissäkin yrityksissä pitää olla eri profiilin ihmisiä: joku joka vastaa hoitotyöstä, firman taloudesta, markkinoinnista, asiakkuuksista, henkilöstöhallinnosta vastaava jne. Sitä käytännön toteuttamista näkee kun hoitoalan yrityksessä käytäviä kulkee ja työntekijöitä jututtaa, ei siihen omaa lähärikokemusta tarvitse.

23. Oli lähihoitaja, mutta tympääntyi ja hakeutui jatkokoulutuksen kautta enemmän aivokapasiteettia vaativiin tehtäviin. En vain jaksanut olla "hoitsuasenteella" ja "kutsumusammatissa" ilman, että rahaa olisi jäänyt säästöönkin. Fyysisesti ja henkisesti raskaan työnteon täytyisi olla kannattavaa, eikä vain pitää hengissä.  Aina kun tuli kyse palkastakin, niin nämä "kutsumusammattiinsa" tyytyväiset, jotka olettivat, että hoidettavat saavat enemmän, kun hoitajien palkkoja poljetaan, ottivat todellakin aivoihin. Näillä "kanalauman" mielipidejohtajilla oli hyvätuloiset miehet ja elämä turvattu! Olivat sahaamassa omaa oksaansa ja moni alistui tähän asennemaailmaan vain vähän purnaten, kun rahat eivät riitä ja täytyy siksi taas tehdä esim viikonloppu ylitöitä!

Tahdoin lisää rahaa ja vaikutusvaltaa ihan perustyöajalla. Ja lisää aivotyötä! En ole kovin nöyrä;) Tervemenoa näkemään todellisuutemme äärilaita lähihoitajan työssä. Pidä hyvä fyysinen kunto, jotta jaksat vapaalla tehdä jotain kehittävää. Aikansa sitä jasaakin.

Ok. Firmaa perustaessasi tarvitset hoitajien joukkoon jonkun kokoomusta äänestävän mielipidevaikuttajan, jolla on varakas tausta ja asenne työhön kuin Florence Nightingalella. Hän hiljentää hoitajien purnaukset kaikista tehokkaimmin ja saat kääriä voittoa itsellesi sen minkä irti saat!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille. Ja AMK ei nyt tässä vaiheessa tule kyseeseen, koska lapsiperheen rahatilanne ei mahdollista pidempää opiskelua. Ja ehkä ilmaisuni älykkyys ymmärrettiin vähän eri tavoilla. Ehkä sivistyneisyys olisi ollut oikea termi. Kyllähän ei-välkympi voi ihmisenä olla ihana ja herttainen. Mutta tosiaan nämä käsilaukut, Salkkarit, pääkallotatuoinnit, raju mustaksivärjätty pystytukka tai alhaalla roikkuva takaponnari tai lävistykset, rööki, kosteat baari-illat, einesten syöttäminen lapsille, matkustelu öykkäröimässä rantakohteissa jne eivät vain itsestäni ole älykästä. Asiakkailla ne kestän, kun se on työni. Mutta jaksanko työyhteisössä sitä pitemmän päälle? Ja oikeastaan en kyllä välttämättä viihtyisi kauhean akateemisessa työyhteisössäkään, jossa kaikilla jättiego. Joten kertokaa lähärit omista työyhteisöistänne?

Sulla on niin järkyttävät ennakkoluulot, että huhhuh! Edelleen oon sitä mieltä, ettet luonteeltasi lähihoitajaksi sovi. Ja mitä sä edes tiedät lähohoitajan työstä? Lähihoitajat ei työskentele keskenään vaan samoissa paikoissa työskennellään yhdessä monien muiden kanssa, esim sairaanhoitajien, laitosapulaisten, lääkäreiden, lastentarhanopettajien, fysioterapeuttien, sosionomien ym. Kanssa.

Esim paikassa jossa oon nyt on vakituisena 18 henkilöä, sairaanhoitajia, fyssari, ja lähihoitajia. Kenelläkään ei ole kuin korkeintaan korvissa lävistyksiä, vakituisista kukaan ei polta, näkyviä tatuointeja ei ole kenelläkään. Tauoilla puhutaan lähinnä työasioita ja korkeintaan jotain kevyttä juttelua, jota jutellaan myös niille muistisairaille joita tuolla hoidetaan. Työilmapiiri on tuolla myös hyvä.