Työttömät; mitä teette päivisin?

Mulla on lapsia, joten herään aamulla ajoissa ja laitan lapset kouluun. Eli herätän, teen aamupalaa, katson että tulee sopivat varusteet päälle jne.

Kun rauha on maassa, otan toisen kupin kahvia ja lueskelen vähän aikaa, ihan oikeaa kirjaa tai netissä, uutiset ja kuulumiset. Sen jälkeen teen jotain kotitöitä, tänään se oli tiskaaminen, lumityöt ja kaupassa käynti. Usein teen myös jonkin lenkin, joskus tapaan jonkun tutun kahvilla tai kävelyllä.

Harrastan käsitöitä, lukemista ja liikuntaa, joten on aina tekemistä. Tylsää ja yksinäistä on välillä ja parasta on, mitä halvempia harrastukset on, mieluiten ilmaisia. Omakotitalossa asuvalla on puuhamaa omalla pihalla.

Pienten lasten koulupäivät loppuvat yleensä 13 mennessä ja loppupäivän vietän lasteni kanssa. Perusarkea, ystäviä, harrastuksia ja niihin kuljettamista, ruuanlaittoa, ulkoilua.

Menen usein aika aikaisin nukkumaan. Luen vähän aikaa lasten mentyä nukkumaan ja nukahdan siihen.

Luen Trump lööppejä onnettomana.

Juuri päättelin kutomani sukat. Puumetsään pitäisi lähteä, ei tässä muuten riitä villasukkia.

Minä (nelikymppinen mies):

Lapset koulutielle. Nettisurffailua, työpaikkojen metsästelyä, muutama hakemus viikossa. Kämpän siivoamista, sapuskaa lapsille. Pihan siivoamista/laittoa talvikuntoon, ehkä autoa vähän rassaan. Surffailua taas, ehkä äreähkö soitto työvoimaviranomaisille kun taas hylkäsivät hakemukseni muuntokoulutuskurssille. Toisen kurssin hakemista (josta tulee kuitenkin hylsy).

Toisaalta, vuoden verran pystyy tätä tekemään kun on säästöjä ja irtisanomispakettia jäljellä, mutta viimeistään tammikuussa 2018 pitää olla jotain järkevää duunia. Eikä se etteikö nyttenkin saisi hommia, mutta tässä iässä ei tartu enää mihin tahansa vaan sellaiseen joka sytyttää sisäisen kipinän kuten 15 vuotta sitten nuorena inssinplanttuna. Mitään en meinaan vihaa niin paljon kuin "virkamiesinsinöörejä" joilta on tietynlainen sisäinen palo sammunut enkä itse halua tulla yhdeksi sellaiseksi. Tämän vuoksi "ronkelina".

Ehdottomasti kannattaa pakottaa ittensä kerran päivässä jaloitteleen vaikka vaan korttelin ympäri tai jos on joku puisto tai järven/meren ranta lähellä niin sinne piipahdus.

Muutaman päivän aikana tein  toisen tietsikan kotiin. Rälläköin HP:n koteloa ja laitoin uudet sisukset. Linux mintin asensin. Järjestelmän viimeistely tekemättä. 

Herään klo 6-7, keitän kahvia, keitän puuroa, laitan miehen töihin ja katson että sillä on eväät ja asialliset kamppeet. Mieheni on älykäs mutta hömelö, saattaa lähteä -30 asteen pakkaseen ilman hanskoja ja hattua, monesti unohtaa avaimet tai kännykän jos en työnnä niitä ovella taskuun. Mies ottaa auton joten jään päiväksi "nalkkiin" kotiin.

Sen jälkeen laitan lapset kouluun, 8, 9 tai 10 meno, vaihtelee. Lasten lähdettyä siivoilen keittiötä ja koko kämppää, laitan pyykit koneeseen, astianpesukoneen käyntiin jne, kyllä kotitöitä riittää. Jos tapahtuu ihme että mulla on aikaa, käyn lenkillä tai kirppiksellä, joskus kirjastossa palauttamassa lasten kirjat. Minun täytyy mennä bussilla ja usein en vaan jaksa/ehdi vaivautua.

Klo 12-15 lapsia valuu koulusta, kuorin perunoita iltaruoalle, annan välipalaa, autan läksyissä, tyhjennän astianpesu- ja pyykinpesukoneen, katan pöytää.

Klo 16-18 välillä mies saapuu töistä, syömme iltaruoan jonka jälkeen saan taas laittaa tiskejä ja siivota keittiötä. Mies häipyy usein harrastuksiinsa, lapsia täytyy myös kyyditä harrastuksiin. Jos ei, saatan vaikka askarrella lapsen kanssa, viikata kuivia pyykkejä komeroon yms. Mielelläni iltaruoan jälkeen lukisin hetken mutta usein en ehdi, kaikilla muksuilla on jotain asiaa. Monesti meillä pyörii myös lasten kavereita ja mekkala on melkoinen. Yhtenä iltana minulla on jumppa, itsekkäästi vain lähden sinne. Jos mies on illan kotona, istuu hän tietokoneella kuulokkeet päässä.

Klo 19-20 laitan saunan päälle ja pakotan lapset pesulle. Mies ja isompia lapsia valuu harkoista saunaan. Keräilen heidän jäljiltään sisäkenkiä, pyyhkeitä ja juomapulloja pitkin lattioita 😂

Klo 20-21 syötän lapsille iltapalan, valvon hampaanpesun ja peittelen, tarkistan reput seuraavaksi päiväksi ja huolehdin että lippulaput on täytelty mukaan jne. Kännykät laturiin yöksi.

Klo 21-22 lösähdän usein ensimmäistä kertaa koko päivänä sohvalle. Yritämme katsoa miehen kanssa sarjaa tai leffaa, nukahdan yleensä heti.

Klo 23-24 mies herättää minut sohvalta ja siirrymme sänkyyn. Seuraavana aamuna taas koko kuvio alusta. Mies marisee miten hänellä on raskas elämä ja minäkin vaan pihtaan.

Oon jotenkin tosi väsynyt ja elämäni on 100% muiden passausta. Tuntuu etten ehtisi millään töihin. Olen yrittänyt opiskella ohessa ja tehdä osa-aikatyötä aamupäivisin mutta ei siitä tule mitään, kotityöt kasaantuu iltoihin ja kaikki menee sekaisin. Harmittaa vähän että elämä menee tässä vähän niinkuin ohitse toisten passaajana :/ No, itseppä halusin perheen.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa pakottaa ittensä kerran päivässä jaloitteleen vaikka vaan korttelin ympäri tai jos on joku puisto tai järven/meren ranta lähellä niin sinne piipahdus.

Tämä oiskin hyvä tavoite! Nytkin kävin viimeksi ulkona sunnuntaina kun käytin pienintä leikkipuistossa. Unohdin listastani kauppakäynnit, siihenkin tuhraantuu melkoisesti aikaa mutta onneksi mies osaa käydä jos laitan tarkan listan ja annan rahat + kauppakassit aamulla käteen 😂

-7, toi väsynyt äiti

Eikö se ole enemmän sen tehtävä joka on kotona? Voisitko sinä saada työn ja mies jäädä kotiin hoitamaan kotihommat?

Vierailija kirjoitti:

Herään klo 6-7, keitän kahvia, keitän puuroa, laitan miehen töihin ja katson että sillä on eväät ja asialliset kamppeet. Mieheni on älykäs mutta hömelö, saattaa lähteä -30 asteen pakkaseen ilman hanskoja ja hattua, monesti unohtaa avaimet tai kännykän jos en työnnä niitä ovella taskuun. Mies ottaa auton joten jään päiväksi "nalkkiin" kotiin.

Sen jälkeen laitan lapset kouluun, 8, 9 tai 10 meno, vaihtelee. Lasten lähdettyä siivoilen keittiötä ja koko kämppää, laitan pyykit koneeseen, astianpesukoneen käyntiin jne, kyllä kotitöitä riittää. Jos tapahtuu ihme että mulla on aikaa, käyn lenkillä tai kirppiksellä, joskus kirjastossa palauttamassa lasten kirjat. Minun täytyy mennä bussilla ja usein en vaan jaksa/ehdi vaivautua.

Klo 12-15 lapsia valuu koulusta, kuorin perunoita iltaruoalle, annan välipalaa, autan läksyissä, tyhjennän astianpesu- ja pyykinpesukoneen, katan pöytää.

Klo 16-18 välillä mies saapuu töistä, syömme iltaruoan jonka jälkeen saan taas laittaa tiskejä ja siivota keittiötä. Mies häipyy usein harrastuksiinsa, lapsia täytyy myös kyyditä harrastuksiin. Jos ei, saatan vaikka askarrella lapsen kanssa, viikata kuivia pyykkejä komeroon yms. Mielelläni iltaruoan jälkeen lukisin hetken mutta usein en ehdi, kaikilla muksuilla on jotain asiaa. Monesti meillä pyörii myös lasten kavereita ja mekkala on melkoinen. Yhtenä iltana minulla on jumppa, itsekkäästi vain lähden sinne. Jos mies on illan kotona, istuu hän tietokoneella kuulokkeet päässä.

Klo 19-20 laitan saunan päälle ja pakotan lapset pesulle. Mies ja isompia lapsia valuu harkoista saunaan. Keräilen heidän jäljiltään sisäkenkiä, pyyhkeitä ja juomapulloja pitkin lattioita 😂

Klo 20-21 syötän lapsille iltapalan, valvon hampaanpesun ja peittelen, tarkistan reput seuraavaksi päiväksi ja huolehdin että lippulaput on täytelty mukaan jne. Kännykät laturiin yöksi.

Klo 21-22 lösähdän usein ensimmäistä kertaa koko päivänä sohvalle. Yritämme katsoa miehen kanssa sarjaa tai leffaa, nukahdan yleensä heti.

Klo 23-24 mies herättää minut sohvalta ja siirrymme sänkyyn. Seuraavana aamuna taas koko kuvio alusta. Mies marisee miten hänellä on raskas elämä ja minäkin vaan pihtaan.

Oon jotenkin tosi väsynyt ja elämäni on 100% muiden passausta. Tuntuu etten ehtisi millään töihin. Olen yrittänyt opiskella ohessa ja tehdä osa-aikatyötä aamupäivisin mutta ei siitä tule mitään, kotityöt kasaantuu iltoihin ja kaikki menee sekaisin. Harmittaa vähän että elämä menee tässä vähän niinkuin ohitse toisten passaajana :/ No, itseppä halusin perheen.

Jos mies on tuollainen paskakasa, että "kuulokkeet päässä tietokoneella", kun jotain voisi tehdä auttaakseen, ja sitten vaan pillua pillua, niin kyllä on järjenköyhä meininki. Mutta jos olet niin saamaton, ettet älyä lähteä, niin sitä saa mitä tilaa.

Opiskelen ja pohdin miten kapitalistisen järjestelmän saisi kaadettua.

Tai se kyllä kaatuu lopulta omaan mahdottomuuteensa, mutta miten siirrytään luokattomaan ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan nykyisen rahavallan sijaan?

Teet antoisaa ja arvokasta työtä kotona, 7, mutta kannattaako olla noin pyyteetön? Ehkä kadut tulevaisuudessa, jos huonosti käy? Entäs mitä jää, jos mies päättääkin lähteä? Oikein pelottaa sun puolesta.

Koiran kans touhuan :)

Minulla on lapsi, joten se pitää liikkeellä. Ulkoilemme paljon ja ruokaan on pakko panostaa. Siinä pysyy itsekin paremmassa kunnossa. Kotitöitä teen joka päivä vähän. Illalla katselen työpaikkoja ja rentoudun. Ei ahdista. Jos tässä jamassa olen vuoden päästä, niin sitten alkaa ahdistaa.

Käyn koiran kanssa kymmenen kilsan lenkin, luen kirjoja, katson elokuvia ja sarjoja niin telkkarista kuin netflixistä, siivoan paikkoja, aika kuluu kuin siivillä ja minä nautin :) Edellinen työpaikkani oli suoraan saatanasta, narsistinen esimies ja tällä pikkupiruja adjutantteina, meinasin alkaa itkemään kun kuulin ettei työsopimustani jatketa..onnesta 😁

Olen ollut työttömänä vasta kuukauden.

Ensin kävin matkoilla ja sen jälkeen olen tehnyt nettisivuja joilla esittelen osaamistani ja työkokemustani ja kerron mitkä arvot työssä ovat minulle tärkeitä.

Lisäksi olen käynyt aiempaa ahkerammin kuntosalilla ja tehnyt suunnitelmia siitä miten voisin piristää kotiani. Töissä käydessä ei näille riittänyt aikaa.

Olen myös etsinyt maalausvälineet esille ja tarkoitukseni on alkaa opettelemaan uusia tekniikoita kunhan saan ensin ne nettisivut valmiiksi.

Opiskelen ja teen osa-aika/keikkatöitä.

Käyn kuntosalilla 5-6 kertaa viikossa ja lenkkeilen, käyn ratsastamassa ja vietän aikaa lemmikkien kanssa, pelaan videopelejä, laitan ruokaa, sisustan kotia, luen kirjoja. Odotan kuumeisesti opiskelupaikan saamista. Välillä haen töitä, turhauttaa kuitenkin "tyhjän" CV:n lähettely ympäriinsä (olen ollut vain kesätöissä opiskeluaikana). Joskus valvon pitkälle yöhön, joskus unirytmini on ihan normaali. Välillä poden hirveää oloa työttömyydestä ja tunnen mitättömyyttä, toisaalta ajattelen että pitäväthän muutkin ihmiset joskus välivuosia töistä/koulusta.

N20