Lue keskustelun säännöt.
Elämäni mies jätti koska ei kokenut olevansa arvoiseni
09.11.2016 |
Voiko näin edes käydä? Tapailin puolisen vuotta miestä johon ehdin rakastua oikeasti. Kiltti, miehekäs, puutteineen minulle täydellinen. Tiesin että on käynyt terapiassa ja että jotain ns. häikkää on ollut mielenterveyspuolella, mutta mitäpä tuosta.
Tapailun jatkuessa hän alkoi enenevässä määrin horisemaan siitä ettei koe olevansa arvoiseni. Olen ilmeisen näyttävä nainen ja saan paljon huomiota miehiltä. Se ei liikuta minua, olen ujo luonne ja yhden miehen nainen. Mutta tämä muodostui miehelle ongelmaksi. Hän sanoi ettei kestä jatkuvaa epävarmuutta ja huonommuuden tunteita. Hän sanoi ettei uskalla ja pysty rakastumaan minuun. Ei pysty luottamaan että onnemme kestäisi.
Voiko näin käydä? :( Ja valitettavasti tämä ei ole provo.
Kommentit (36)
Onhan täällä naisetkin monesti kertoneet kuinka ovat suhteen alussa olleet epävarmoja ja torjuneet miestä sitoutumiskammossaan ja ties missä komplekseissaan ja nyt ovat onnellisesti suhteessa ja kiittelevät että mies ei antanut periksi. Nyt jos asetelmat onkin toisinpäin, kaikki käskee unohtaa ja etsiä toinen ja miestä terapiaan. Toki kukaan ei pysty täällä sanomaan onko suhteella mitään toivoa vai ei, mutta jos hän sinulle tuntuu oikealta, en antaisi heti periksi. Ehkä sinnikkyytesi saa hänet vielä vakuuttuneeksi, kuka tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä naisetkin monesti kertoneet kuinka ovat suhteen alussa olleet epävarmoja ja torjuneet miestä sitoutumiskammossaan ja ties missä komplekseissaan ja nyt ovat onnellisesti suhteessa ja kiittelevät että mies ei antanut periksi. Nyt jos asetelmat onkin toisinpäin, kaikki käskee unohtaa ja etsiä toinen ja miestä terapiaan. Toki kukaan ei pysty täällä sanomaan onko suhteella mitään toivoa vai ei, mutta jos hän sinulle tuntuu oikealta, en antaisi heti periksi. Ehkä sinnikkyytesi saa hänet vielä vakuuttuneeksi, kuka tietää.
Olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Älä luovuta jos haluat hänet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps. Tässäkin olisi hauska tietää, oliko tämä TAPAILUA vai vittu SEURUSTELUA, PARISUHDE. Pääni ei kestä, kun jotkut kutsuvat parisuhdetta TAPAILUKSI ja TAPAILUA suhteeksi. Aaaaaaarrrrrgggggg.
Miten näiden raja määritellään?
No voi jeesus, miten olisi vaikka puhumalla ja sopimalla? Ei kukaan voi omin päineen sopia toisen ihmisen puolesta olevansa nyt parisuhteessa tämän kanssa, tai kun toinen luulee parisuhteen alkaneen, on toinen vielä "tapailemassa." Joka ikisen tapailun edetessä viimeistään kuukauden päästä pitäisi sopia, ollaanko tässä nyt parisuhteessa, sinkkuja, ystäviä etuuksilla vai mitä. Mutta se on sovittava ääneen, jotta se on selkeää. Ehkä eri asia on, jos kullittelut ja muruttelut astuvat kuvaan, ja toisesta puhutaan tyttö- tai poikaystävänä ja se on molemminpuolista.
Ihan jo senkin takia minun(kin) kanssani ON SOVITTAVA ääneen parisuhteen alkamisesta, koska minä olen sitoutumiskammoinen ja todellakin inhoan, jos mies menee liian pitkälle, kun minä pidän itseäni visusti sinkkuna, joka katselee ja kuulostelee fiiliksiään. Silloin minusta ei todellakaan puhuta tyttöystävänä, koska minä en ole antanut siihen suostumustani.
Nykyään olen tyttöystävä, ja tyytyväinen tilanteeseen.
Aivan hyvin mies voi puhua totta, itsellänikin on niin huono itsetunto, että jos joku nainen haluaisi alkaa seurustella kanssani, niin en uskaltaisi siihen helpolla lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmainen ihminen on yleensä hyvin raskas puoliso. Pääsit ap vähällä, nyt voit löytää normaalin kumppanin.
Minäkin olen huonoitsetuntoinen mies, mutta mikään ei ole parantanut itsetuntoani enemmän kuin hyvännäköisen naisen kanssa seurustelu. En voisi ikinä ajatella jättäväni naistani. Onneksi hän ajattelee, että minä olin jotenkin jättipotti hänelle, vaikka asia on täysin päinvastoin. Sitä en tule koskaan paljastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän tuon tyylinen mies. Riittämättömyyden takia en ole koskaan edes hakenut seuraa. Olen kyllä kuullut muistakin tapauksista missä nainen olisi tykännyt miehestä tosi paljon, mutta mies on kokenut itsensä liian huonoksi naiselle.
Vierailija kirjoitti:
No näimme viikoittain, pidimme öin ja päivin yhteyttä, varmaankin keikuimme siinä parisuhteen kynnyksellä. Olimme vapaita muista ihmisistä. Ap
Ot, mutta mitä vielä pitäisi olla, että tuollaista "tapailua" kutsuttaisiin parisuhteeksi? Ja mitä oikeasti tarkoittaa olla vapaa muista ihmisistä? Ilmaiseeko ihmiset tosiaan näin rasittavasti itseään nykypäivänä, kun puhutaan ihmissuhteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kautta rantain hänelle vihjannut aika hiljan että edelleen olen kiinnostunut. Mutta hän ei tarttunut siihen joten enköhän ole menettänyt hänet syystä tai toisesta. Kiitos tulkinnoista, ihanaa kun ventovieraat jaksavat tsempata ja osallistua. :) ap
Ohjeet molemmille puolille :
Etsikää itsellenne kumppani joka ainakin enimmäkseen vastaa teidän vaatimuksia ja odotuksia, hyväksykää myös se TOSIASIA että jokaisessa ihmisessä on jokin sellainen asia tai piirre mistä et pidä, mutta sen kanssa pystyy kuitenkin elämään , olemaan ja rakastamaan toista siitä huolimatta.
Jotta parisuhde voisi toimia on MOLEMPIEN OSAPUOLTEN SITOUDUTTAVA SIIHEN ja oltava valmiita YHDESSÄ tekemään töitä sen eteen.
Luottamusta voi olla vaikeaa ansaita ja se vie aikaa , mutta sen voi menettää NOPEASTI Ja PYSYVÄSTI.
Muista kunnioittaa toisen tarpeita ja toiveita.
Onnensa eteen kannattaa nähdä vaivaa ja huolehtia siitä, niin voi varmistaa että se kestää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmat ja huono itsetunto voi saada ihmisen käyttäytymään noin, ettei kestäisi enää yhtään menetystä, joten jättää itse... Tai sitten miehellä oli vaan joku toinen jo kiikarissa tai ei vaan halunnut seurustella kanssasi, joten halusi olla tuollainen "reppana" ja muka säästää sinua itkulta, että "ei tää sinusta johdu, vaan minusta" tms. Näitäkin on nähty!
Mt ongelmat voi olla haastavia monille parisuhteelle, tietysti riippuu vähän siitä kuinka vakavia ne ovat ja voiko siitä parantua kokonaan.
Monissa tapauksissa ne skippaa koko jutun tai katkaisee suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellun noin joskus jonkun miehen kohdalla ja lopettanut tapailun. Se johtui siitä, että oikeasti ajattelin, ettei hän varmaan loppujen lopuksi pitäisi minusta. En jaksaisi esittää parempaa kuin olen ja peitellä huonoja puoliani. En edes tiedä onko tuossa mitään perää, mutta siltä tuntui. Joten oli vain helpompi antaa koko jutun olla.
Toki jos on jo noin pitkälle edennyt "suhde", niin pitäisin tuota tekosyynä. Oikeasti syy on jossain muualla ja tuo on vain kivuton tapa erota.
Kyllä se asia oli alusta asti esillä ja mies yritti puhua vaikeudestaan luottaa meihin. Ei se mikään puskista tullut selitys ollut. Mies oli selkeästi epävarma, vähätteli itseään, vertasi muihin ja suuttui pikkuasioista jos koki minun jotenkin torjuneen hänet. Mutta turhapa tätä kai on vatvoa kun ei asia muuksi muutu. Ap
Mun tulkinta: Hyvinkin mahdollista että paskalla itsetunnolla varustettu mies voi pelätä niin paljon sitä nöyryytetyksi tulemisen tunnetta, jos vaikka pettäisit häntä, tai vaikka muuten vain jättäisit, että kokee vahvaa tarvetta purkaa tämä ahdistus pakenemalla suhteesta. Voi siis oikeasti välittää sinusta paljonkin, mutta pelot vievät voiton. Ikävä tilanne molemmille. Tänä miehenä kyllä harkitsisin takaisin sinne terapiaan menemistä.