IS:n lukijat kertovat kokemuksiaan isovanhemmuudesta:

Näinkin on! Ja sitten ihmetyttää että tämän päivän vanhemmat ovat niiiiin stressaantuneita ja kiireisiä. Yhden ja kahdenkin lapsen kanssa tahtoo tehdä tiukkaa. Ja jos isovanhemmat asuu lähellä, niin lastenlapset ovat melkein enemmän heillä kuin kotonaan. Milloin on mitäkin menoa. Ja ns "vanhempien omaa aikaa" on pakko saada vähän väliä, ja lapset tietysti taas yökylään isovanhemmille. Siellä ovat lähes jatkuvasti muutenkin. Koulun jälkeen, on harrastuksiin viemistä ja tuomista. Ulkoiluttamista jne jne. Miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa hoitaa?? Tai hankkia ammatti joka stressaa niin, että isovanhempien on jatkuvasti oltava "valmiina". Omia menoja pitää useimmiten unohtaa, ja koskaan ei tule lapsille mieleen, että jaksaako, vai "huvittaako" isovanhemoia TAAS olla lapsenpiikana?? Tottakai sitä haluaa auttaa, mutta rajansa kai kaikella???

Vali, vali sekä vanhemmat että isovanhemmat.Minkälaisen kuvan antavat itsestään lapsille.Näinkö opettavat lapsille vanhemmuutta ja isovanhemmuutta.

Itse olen saanut esimerkin äitiyteeni ja mummouteeni isänäidiltä ja omalta äidiltäni. Isänäidiltä sain koko elämänkatsomukseni kun ekaluokkalaisena kävin aamupuurolla hänen luonaan ja iltapäivät olin hänen kanssaan.Opetti minua käymään pikku tehtävillä ja kertoi millaista on työläisnaisen ja yksinhuoltajan elämä ollut 1900-luvun alkupuolella.Äidinäidin kanssa olin ensimmäisen kerran kahdestaan kun kutsuin hänet vihkikahville.Kysyi osaanko silittää miehen paidan. Oma äitini oli läheisin ihmiseni.Hän oli hellä äiti ja mummo.Viisi lastenlasta rakastivat häntä samoin kuin hän heitä.Myös afrilaiselle kasvattityttärelleni hän halusi olla mummo ja iloitsi siitä.Itse olen hoitanut vuorokausikaupalla pojan tyttäriä, kun hän on ollut matkatöissä ja exvaimonsa sairaana.Anoppi ei koskaan ole pitänyt tyttöjä luonaan tai tullut hoitamaan heitä kotiin.

Nykyinen työelämä on armoton. Samaten ihan kaikesta joutuu tappelemaan, koulukirjoista lähtien.

Poika hoitopaikassa: ”Isi menee usein junalla kaljalle” – vai Karjaalle? Jaa lapsen hauskin kommentti isästään!

Perhe.

Poikani 3-vuotiaana oli kertonut päiväkodissa että isi seuraa ihmisiä pyssyn kanssa ja ampuu sitten ne.Olivat miettineet hetken päiväkodissa.Olin ollut rauhanturvaajana ennen hänen syntymäänsä mutta oli kai nähnyt jonkun kotivideon jossa partioimme Sarajevossa.:) Eikä kyllä ammuttu :)

Vierailija kirjoitti:

Näinkin on! Ja sitten ihmetyttää että tämän päivän vanhemmat ovat niiiiin stressaantuneita ja kiireisiä. Yhden ja kahdenkin lapsen kanssa tahtoo tehdä tiukkaa. Ja jos isovanhemmat asuu lähellä, niin lastenlapset ovat melkein enemmän heillä kuin kotonaan. Milloin on mitäkin menoa. Ja ns "vanhempien omaa aikaa" on pakko saada vähän väliä, ja lapset tietysti taas yökylään isovanhemmille. Siellä ovat lähes jatkuvasti muutenkin. Koulun jälkeen, on harrastuksiin viemistä ja tuomista. Ulkoiluttamista jne jne. Miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa hoitaa?? Tai hankkia ammatti joka stressaa niin, että isovanhempien on jatkuvasti oltava "valmiina". Omia menoja pitää useimmiten unohtaa, ja koskaan ei tule lapsille mieleen, että jaksaako, vai "huvittaako" isovanhemoia TAAS olla lapsenpiikana?? Tottakai sitä haluaa auttaa, mutta rajansa kai kaikella???

Tunnen pari perhettä, joissa vanhemmat 30+ ja par ipientä lasta. Vanhemmilla on kerran viikossa treffit, jolloin lapsen menevät mummolaan ja vanhemmat leikkivät, että he vasta seurustelevat. On kahvilatapaamisia, seinäkiipeilyä, kuntosalia, tanssikurssia jne. ja olennaisin asia on se, että palataan tyhjään kotiin ja voidaan kuvitella, että mitään perhettä ei edes ole. Treffejä voi olla viikolla tai viikonloppuna. Ja kuten kunnon treffeihin kuuluu, niihin valmistaudutaan kunnolla, joten ei pyykkiä, siivousta tms. treffipäivinä. Ne käy hoitamassa se isoäiti, jolla ei ole lapsenlapsia yökylässä.

Nykyvanhempien parisuhde tuntuu olevan niin pinnallinen, että ilman säännöllistä tekohengitystä se ei pysy kasassa. Ei uskalleta ottaa seuraavaa askelta sitoutumiseen, vaan halutaan jäädä kepeään seurusteluvaiheeseen vailla vastuita.