Minkälainen lapsuudenperhe sinulla absolutisti on ollut?

Ihan normaali täälläkin. Tavallinen 4-henkinen perhe, ok-talo, vakaat työt ja vakaat sukulaissuhteet. Vanhemmat yleensä joivat vain yhden saunaoluen ja juhannuksena ja uutena vuotena sitten juhlissa enemmän. Ei ikinä mitään huonoja kokemuksia vanhempien tai sukulaisten juomisista.

Itse join 19-vuotiaasta eteenpäin aika reippaasti opiskelujen aikana, mutta sitten vain kiinnostus lopahti. Ei tee mieli alkoholia enää. Joskus ennenkin ollut kuivia vuosia opiskeluaikoinakin (lisätippiä kiitollisilta kavereilta, kun oli aina autokuski valmiina).

Ehkä itse baarissa työskennellessä tuli juotua vapaalla enemmänkin, kunnes vain ei enää kiinnostanut (enkä ole niissä töissäkään enää).

Joskus tuntui, että joutui selittelemään ihmisille juomattomuutta, nykyään riittää vain toteaminen ykskantaan, ettei kiinnosta.

Itse en ole absolutisti, mutta mieheni on. Hänen lapsuuden perheessään alkoholia käytettiin varmasti sille ajalle tyypillisesti. Isälle maistui enemmän. Äitinsä ei lasten ollessa pieni juuri juonut eikä nykyäänkään humalaan. Mieheni on kyllä nuorempana käyttänyt alkoa, mut nyt on ollut reilut 10 vuotta täysin ilman. Itse en julistaudu absolutistiksi, mutta tosi vähän tulee maisteltua. Lasi viiniä ruoan kanssa ravintolassa, silloin tällöin saunasiideri.

Äiti oli ja on edelleen alkoholisti, en muistaa selvää päivää lapsuudestani. Isä joi kohtuullisesti eikä humalassakaan ollut kuin leppoisa, toisin kuin äiti. Teini-ikäisenä join ensimmäiset parit överikännit ja sen jälkeen ei ole kiinnostanut. Ei mitään sitä vastaan, jos muut juo kohtuudella, mutta juoppoja ja muita känniääliöitä en voi sietää. Itseä ei aikuisena vaan kiinnosta alkoholi, kallista ja väsyttävää.

Omasta mielestäni tavallinen, ellei epätavallista ollut se, että vanhempani olivat(ovat) absolutisteja. Kasvoin ympäristössä, jossa alkoholilla ei ollut mitään roolia. Se ei kuulunut juhliin eikä arkeen. Sama on jatkunut itselläni koko elämäni, ei kiinnosta yhtään. En ole koskaan ollut humalassa. Alkoholipitoisia juomia olen ainoastaan maistanut, vähän kuin yleissivistyksen vuoksi.

Isä on alkoholisti. Nykyään tissuttelee pikkuannosta tai on selvinpäin, lapsuudessa vetäisi kännin kahdesti viikossa. Pitkät vapaat olivat putken paikka. Äiti otti korkeintaan yhden saunakaljan Juhannuksena yms. Opiskeluajan join kuin sieni, sen ajan jäätyä pikkuhiljaa päädyin absolutismiin. Eipä mulla oikeastaan kännissä niin hauskaa ollut, että niitä aikoja kaipaisin.

Raitis perhe, mutta ei uskonnollisista syistä

Ihan tavallinen, vanhemmat käyttivät ns. kohtuudella. Olen absolutisti, koska alkoholi maistuu helvetin pahalta ja se on vaarallista terveydelle, haluan nimittäin tulevaisuudessakin pysyä mahdollisimman terveenä.

Olen syntynyt 70-luvun lopulla. Vanhempani käyttivät alkoholia kohtuudella. Isä joi saunaoluen kerran viikossa ja muutaman kerran vuodessa istuivat iltaa äidin kanssa jolloin joivat muutamia paukkuja,käsitääkseni. Ikinä en humalassa heitä nähnyt. Itse lopeti alkon käytön muutama vuosi sitten kun huomasin juovani liikaa: eron jälkeen joka lapsivapaa meni ympäripäissään. Nykyinen puolisoni juo muutaman oluen vuodessa, viimeksi liki vuosi sitten jouluna joi yhden saunaoluen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hassua, että juomattomuutta joutuu perustelemaan, mutta esim. nyt pikkujouluaikana kun mokaillaan ja örvelletään, niin mitä pahemmin ryyppäät ja mokaat, sen enemmän taputellaan olkapäälle, että heh heh, tulipa sulla vähän paineita purettua.

Sanos muuta. Tämäkin keskustelu on todennäköisesti jonkun alkoholinkäyttäjän aloittama, joka haluaa tällä ketjulla vahvistusta sille, että kaikki absolutistit ovat alkoholista traumatisoituneita "alkoholivammaisia", kuten tuossa yhdessä toisessa ketjussa sanottiin :D Uskomatonta.

On se niin paha synti, kun ei juo.

Alkoholipitoinen lapsuus, itsekin aloitin dokaamisen nuorena, töppäilin pari vuotta, tajusin ettei kohtuukäyttö onnistu, eli se on joko niin että vedetään yli tai ei ollenkaan. Lopetin sitten juomisen kokonaan. Ei hyväksi minulle. Vajaa 10v jo raittiina.

Lapsuudenperheessäni äitini ei juonut alkoholijuomia ollenkaan, isä saattoi joskus ottaa yhden oluen sunnuntaina ruoan kanssa tai saunan jälkeen, mutta en ole koskaan häntäkään nähnyt päihtyneenä. Alkoholi on mielestäni pahanmakuista, teininä tuli kokeiltua ja onhan juoneena hieman hauskempaakin, mutta pahaa se on silti, eikä ole teini-iän jälkeen kiinnostanut. Mieskään ei käytä lainkaan. Hänen lapsuudessaan aikuiset kyläilivät milloin kenelläkin ja jauhoivat humalaisten juttuja, jotka olivat aina yksiä ja samoja, samassa järjestyksessä. Sitten ne sammuilivat. Lapset roikkui mukana ja katseli vierestä sitä juomisen ympärille keskittynyttä sosiaalisuutta. Kokeili sekin parit kerrat teininä, mutta ei ole aikuisena kiinnostanut, sen verran tympäisevää on se tuurijuoppojen aikuisten viinaseurustelu. Tämmöistä. Onneksi juomakulttuuri on kuivumaan päin.