Nuori ja lukio : kun ei vaan kiinnosta!
Mitä tehdä?
On hakeutunut muualle opiskelemaan, ei vielä tiedä pääseekö? Jos ei pääse, kokeilee mennä työharjoitteluun tms. Siihen saakka lukiota oli puhe käydä, kunnes löytää muuta. Mutta hirveetä pakkopullaa on! Viime jaksolle ostin kolukirjat ja nyt ei käynyt siellä juurikaan, eikä saanut kursseja läpi kun "ei kiinnosta".
Ja nyt pitäs kirjoja taas ostaa. Sanoin että sun pitää sit olla motivoitunut, jos ostan ne, että miten sovitaan että en mä turhaan niitä halua ostaa. Nuori sanoo et joo, kyllä niit tarvitaan ja pitää ostaa.
Niin, no toki sit ostan kun sitä mieltä on mutta pahoin pelkään että kirjat jää taas käyttämättä!!?? En tiedä mitä tehdä ..
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on siellä lukiossa? Eikai vaan vanhemmat pakottaneet tai painostaneet?
Meni kun ei keksinyt muutakaan, ei siis ollut olemassa selkeää haaveammattia tms.
Nyt sitten "roikkuu" siellä vaikkei kuitenkaan kunnolla sitä käy.
Ap
Parempi vaihtaa, jos ei kiinnosta yhtään. Lukiosta ei ole mitään hyötyä, jos sen käy loppuun hällä-väliä -meiningillä. Huonolla todistuksella ei pääse mihinkään jatkokoulutukseen. Kannattaa myydä kirjat äkkiä pois, jos ihan käyttämättömät, saa edes vähän rahaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Parempi vaihtaa, jos ei kiinnosta yhtään. Lukiosta ei ole mitään hyötyä, jos sen käy loppuun hällä-väliä -meiningillä. Huonolla todistuksella ei pääse mihinkään jatkokoulutukseen. Kannattaa myydä kirjat äkkiä pois, jos ihan käyttämättömät, saa edes vähän rahaa takaisin.
Niin, siis miten se koulun vaihto lennosta käy? Ei mitenkään. Jos nuori nyt lopettaa tähän, eikä pääsekään tammikuussa alkavaan koulutukseen johon on hakenut, jää sitten mahdollisesti melkein vuodeksi kotiin.
Ellei pääse jonnekin töihin, mikä nollakokemuksella aika mahdotonta.
Ap
Hölmöintä mitä tiedän, on pakkokåydä koulua "siihen asti, että löytää jotain muuta". Eihän silloin tietenkään ole mitään motivaatiota, ei voi olla, kun jo ajattelee lopettavansa ensimmäisen tilaisuuden tullen. Siinä kiusaa vain itseään, opettajiaan, ja kurssikavereitaan ja kuluttaa äitinsä rahoja hukkaan. Jos jostain kurssista sattuisikin pääsemään nipinnapin läpi, siitä olisi vain haittaa siinä vaiheessa jos joskus oikeasti alkaisi lukio sittenkin kiinnostaa - kun olisi se surkea numero siellä pohjalla.
Anna lapsen lopettaa. Jos on tänä vuonna alottanut lukiossa, parasta olisi mennä johonkin kansanopistokympille, josta tulee se 1500 tuntia täyteen kun lukiokurssit lasketaan mukaan, niin saa "peruskoulusta välmistuneen lähtöpisteet" ensi vuodein haussa. Näistä voi neuvotella, joten puhelin käteen ja soittamaan johonkin kristilliseen tai ruotsinkieliseen kansanopistoon. Ne lähtöpisteet on tärkeitä.
Jos tätä ette saa onnistumaan, vaadi a)menemään töihin , heti työkkäriin, vaikkei ne sieltä mitään korvauksia kouluttamattomalle nuorelle anna, voi työpaikka kuitenkin hyvällä säkällä löytyä b) etsimään täyspäiväisesti opiskelupaikkaa, joululta on aloituspaikkoja, ja vaikka haut taisi olla jo, voi niihinkin soitella perään oppilaitoksiin ja kysyä aloitusmahdollisuuksista c) tekemään kotitöitä enemmän, (pari tuntia päivässä).
.
Lopeta rahoitusvaje anna rahaa suoritetuista opinnoista. Raha voi motivoida
Lainaa kirjat kirjastosta? Käyn iltalukiota ja aina lainaan kirjastosta
N20
Vierailija kirjoitti:
Hölmöintä mitä tiedän, on pakkokåydä koulua "siihen asti, että löytää jotain muuta". Eihän silloin tietenkään ole mitään motivaatiota, ei voi olla, kun jo ajattelee lopettavansa ensimmäisen tilaisuuden tullen. Siinä kiusaa vain itseään, opettajiaan, ja kurssikavereitaan ja kuluttaa äitinsä rahoja hukkaan. Jos jostain kurssista sattuisikin pääsemään nipinnapin läpi, siitä olisi vain haittaa siinä vaiheessa jos joskus oikeasti alkaisi lukio sittenkin kiinnostaa - kun olisi se surkea numero siellä pohjalla.
Anna lapsen lopettaa. Jos on tänä vuonna alottanut lukiossa, parasta olisi mennä johonkin kansanopistokympille, josta tulee se 1500 tuntia täyteen kun lukiokurssit lasketaan mukaan, niin saa "peruskoulusta välmistuneen lähtöpisteet" ensi vuodein haussa. Näistä voi neuvotella, joten puhelin käteen ja soittamaan johonkin kristilliseen tai ruotsinkieliseen kansanopistoon. Ne lähtöpisteet on tärkeitä.
Jos tätä ette saa onnistumaan, vaadi a)menemään töihin , heti työkkäriin, vaikkei ne sieltä mitään korvauksia kouluttamattomalle nuorelle anna, voi työpaikka kuitenkin hyvällä säkällä löytyä b) etsimään täyspäiväisesti opiskelupaikkaa, joululta on aloituspaikkoja, ja vaikka haut taisi olla jo, voi niihinkin soitella perään oppilaitoksiin ja kysyä aloitusmahdollisuuksista c) tekemään kotitöitä enemmän, (pari tuntia päivässä).
.
Tuossa ekassa viestissähä nimenomaan kerron että olen keskustellut nuoren kanssa motivaatiosta jne. ja nuori on sitä mieltä että käy koulua ja kirjat ostetaan - mitä taas sitten kuitenkaan ei ole tapahtunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmöintä mitä tiedän, on pakkokåydä koulua "siihen asti, että löytää jotain muuta". Eihän silloin tietenkään ole mitään motivaatiota, ei voi olla, kun jo ajattelee lopettavansa ensimmäisen tilaisuuden tullen. Siinä kiusaa vain itseään, opettajiaan, ja kurssikavereitaan ja kuluttaa äitinsä rahoja hukkaan. Jos jostain kurssista sattuisikin pääsemään nipinnapin läpi, siitä olisi vain haittaa siinä vaiheessa jos joskus oikeasti alkaisi lukio sittenkin kiinnostaa - kun olisi se surkea numero siellä pohjalla.
Anna lapsen lopettaa. Jos on tänä vuonna alottanut lukiossa, parasta olisi mennä johonkin kansanopistokympille, josta tulee se 1500 tuntia täyteen kun lukiokurssit lasketaan mukaan, niin saa "peruskoulusta välmistuneen lähtöpisteet" ensi vuodein haussa. Näistä voi neuvotella, joten puhelin käteen ja soittamaan johonkin kristilliseen tai ruotsinkieliseen kansanopistoon. Ne lähtöpisteet on tärkeitä.
Jos tätä ette saa onnistumaan, vaadi a)menemään töihin , heti työkkäriin, vaikkei ne sieltä mitään korvauksia kouluttamattomalle nuorelle anna, voi työpaikka kuitenkin hyvällä säkällä löytyä b) etsimään täyspäiväisesti opiskelupaikkaa, joululta on aloituspaikkoja, ja vaikka haut taisi olla jo, voi niihinkin soitella perään oppilaitoksiin ja kysyä aloitusmahdollisuuksista c) tekemään kotitöitä enemmän, (pari tuntia päivässä).
.
Tuossa ekassa viestissähä nimenomaan kerron että olen keskustellut nuoren kanssa motivaatiosta jne. ja nuori on sitä mieltä että käy koulua ja kirjat ostetaan - mitä taas sitten kuitenkaan ei ole tapahtunut.
Ap
Tuossa ei mitään järkeä ole, rahaa vaan menee. Nytkin pääsisi lennosta joihinkin paikkoihin, jos ei hae sellaiseen mihin on vaikea päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmöintä mitä tiedän, on pakkokåydä koulua "siihen asti, että löytää jotain muuta". Eihän silloin tietenkään ole mitään motivaatiota, ei voi olla, kun jo ajattelee lopettavansa ensimmäisen tilaisuuden tullen. Siinä kiusaa vain itseään, opettajiaan, ja kurssikavereitaan ja kuluttaa äitinsä rahoja hukkaan. Jos jostain kurssista sattuisikin pääsemään nipinnapin läpi, siitä olisi vain haittaa siinä vaiheessa jos joskus oikeasti alkaisi lukio sittenkin kiinnostaa - kun olisi se surkea numero siellä pohjalla.
Anna lapsen lopettaa. Jos on tänä vuonna alottanut lukiossa, parasta olisi mennä johonkin kansanopistokympille, josta tulee se 1500 tuntia täyteen kun lukiokurssit lasketaan mukaan, niin saa "peruskoulusta välmistuneen lähtöpisteet" ensi vuodein haussa. Näistä voi neuvotella, joten puhelin käteen ja soittamaan johonkin kristilliseen tai ruotsinkieliseen kansanopistoon. Ne lähtöpisteet on tärkeitä.
Jos tätä ette saa onnistumaan, vaadi a)menemään töihin , heti työkkäriin, vaikkei ne sieltä mitään korvauksia kouluttamattomalle nuorelle anna, voi työpaikka kuitenkin hyvällä säkällä löytyä b) etsimään täyspäiväisesti opiskelupaikkaa, joululta on aloituspaikkoja, ja vaikka haut taisi olla jo, voi niihinkin soitella perään oppilaitoksiin ja kysyä aloitusmahdollisuuksista c) tekemään kotitöitä enemmän, (pari tuntia päivässä).
.
Tuossa ekassa viestissähä nimenomaan kerron että olen keskustellut nuoren kanssa motivaatiosta jne. ja nuori on sitä mieltä että käy koulua ja kirjat ostetaan - mitä taas sitten kuitenkaan ei ole tapahtunut.
Ap
Varmaan luulet keskustelleesi, ja nuori voi jpa luulla vastanneensa sulle, mutta tosiasia, jota ilmeisesti kumpikaan teistä ei tajua, on silti se, että KUKAAN ei käytännössä pysty pitämään motivaatiota yllä jos on jo päättänyt lopettaa. Se on sama kuin jos töissä on jo irtisanottu tai kuvittele, että annat ensiapua tyypille, joka on ollut kuolleena jo tunteja. Ei sitä keskustelemalla tai edes päätöksellä muuksi muuteta.
Nuori on ehkä liian nuori edes tajutakseen tätä, mutta jos sinä olet sen vanhempi, sun pitäisi tajuta. Tämä on niitä elämän tosiasioita, jotka oppii eläessään. Ja varmaan tajuatkin, mutta ehkä alitajuisesti toivot, että nuori sittenkin muuttaisi mieltään ja kävisi sen lukion loppuun kun mitään muuta ei löytäisi. Sun pitää tajuta, että JOS niin kävisi, näistä åakkosuoritetuista viitosista olisi vain haittaa.
Sanot nuorelle, että suorittaa nyt loppuun sellaisia kursseja, joita on amiksessa. Hän saa ne sitten hyväksiluetuksi ja voi olla vaikka töissä silloin, kun muut opiskelevat niitä aineita.
Jospa hän hakisi ensi syksynä ammattilukioon. On vaikeampi päästä kuin tavalliseen amikseen tai lukioon mutta ehkä onnistuu. Sitten olisi yleisaineitten kursseja jo valmiina, olisi sitten helpompaa.
Lukiossahan mennään jakso kerralla, ja sen kurssit on sitten suoritettu. Jospa hän nyt vielä seuraavan jakson jatkaisi loppuun ja siinä samalla katselisi työharjoittelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi vaihtaa, jos ei kiinnosta yhtään. Lukiosta ei ole mitään hyötyä, jos sen käy loppuun hällä-väliä -meiningillä. Huonolla todistuksella ei pääse mihinkään jatkokoulutukseen. Kannattaa myydä kirjat äkkiä pois, jos ihan käyttämättömät, saa edes vähän rahaa takaisin.
Niin, siis miten se koulun vaihto lennosta käy? Ei mitenkään. Jos nuori nyt lopettaa tähän, eikä pääsekään tammikuussa alkavaan koulutukseen johon on hakenut, jää sitten mahdollisesti melkein vuodeksi kotiin.
Ellei pääse jonnekin töihin, mikä nollakokemuksella aika mahdotonta.
Ap
Koulun vaihto lennossa käy niin, että alkaa soittelemaan kouluille ja kyselemään paikkoja. Tammikuussa alkavilla linjoilla voi jäädä paikkoja täyttämättä, ja vielä tähän aikaan voi löytyä joku sellainen koulutuspaikka, jossa voisi aloittaa.
Voi olla, että se paikka on Iisalmen raksalinjalla tai Kemijärvellä kampaajaksi, mutta mitä se haittaa, kai siellä on aina asuntolat.
Ap:n lapsi kuulostaa minulta kahdeksan vuotta sitten. Mä olin masentunut ja syömishäiriöinen. Lukion rämmin neljään vuoteen, ka.7. Jatko-opiskelemaan en päässyt (lukion jälkeenkään ei tullut "tätä mä haluan tehdä isona"-valaistumista". Hain vaan sinne tänne yms.)
Oon varmaan harvinaisuus, että kaiken jälkeen asiat ovat lotviutuneet hyvin ja ihmeen kaupalla oon nykyään hyvässä, vakituisessa duunissa.
Mutta vie lapses terapeutille, vaikka se sanois ettei tarvi. Mäkin väitin vastaan, en edes ymmärtänyt olevani niin huonossa jamassa. Terapia olisi varmasti auttanut tilannetta.
Sanoisin teinille että jättää lukion kesken ja hankkii siksi aikaa jotain hommaa, vaikka osa-aikaista siivousta tai kaupan kassalle tai ihan mitä vaan.
Minulla oli sama homma, en tiennyt mitä haluan elämältäni ja menin sitten lukioon. Vihasin sitä niin paljon... Päädyin jättämään kesken ja menin töihin. Aikuisena (21-vuotiaana) menin ammattikouluun ja kävin sen lukion samalla loppuun kolmoistutkintona. Sen sanon, että jos olisin teininä käynyt lukion loppuun, olisin saanut niin huonot paperit ettei tosikaan... Aikuisena motivaatio oli ihan eri luokkaa ja kirjoitin useamman ällänkin.
Siitä huithapeli-teinistä voi kasvaa ihan motivoitunut ja vastuullinen aikuinen. Ei noin nuori voi vielä tietää mitä haluaa! Eli sanoisin, että töihin vaan jos paikan saa, ja kouluun sitten kun kiinnostaa. (Olipa runollista.)
Minusta koulun vaihtaminen ei korjaa oiretta, eli sitä _miksi_ lapsi ei halua käydä koulussa. Kiinnostaako se uusi koulu enemmän jos aiempikaan ei kiinnostanut? Tuskin.
Lapsi kuulostaa masentuneelta. Josko olisitte sen osilta yhteydessä Opiskelijaterveydenhuoltoon ja lähtisitte ajamaan asiaa sitä kautta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta koulun vaihtaminen ei korjaa oiretta, eli sitä _miksi_ lapsi ei halua käydä koulussa. Kiinnostaako se uusi koulu enemmän jos aiempikaan ei kiinnostanut? Tuskin.
Lapsi kuulostaa masentuneelta. Josko olisitte sen osilta yhteydessä Opiskelijaterveydenhuoltoon ja lähtisitte ajamaan asiaa sitä kautta eteenpäin.
Nuori on hakenut tammikuussa alkavaan koulutukseen,joka häntä kiinnostaa. Sinne on vaikea päästä, joten en tiedä miten käy. Nuori käy jo koulupsykologilla. On selkeesti ihan "pihalla" kun on kaveripiiristä ainoa joka ei viihdy lukiossa ja sen vuoksi vähän ulkopuolinen jutuista :/ samalla kannustan etsimään sitä omaa tietä ..
Ehkä nyt tosissaan teen niin että KÄSKEN lopettamaan sen lukion, selkeesti hän itse ei sitä päätöstä osaa tehdä vaikka sen vaihtoehdon olen kyllä antanut .. hän itse sanoo ettei halua "vaan jäädä oleen". Miten helposti nykyään sit pääsee johonkin työhön ton ikäinen kouluttamaton nuori?
Varmaan te - toimiston kautta sitten vai ?
Ap
Ootteko te keskustelleet siitä, miksi ei kiinnosta? Miksi ei käy koulua? Auttaako asiaan oikeasti se, että vaihtaa opiskelupaikkaa? Onko masentunut? Kiusataanko?
Miksi se on siellä lukiossa? Eikai vaan vanhemmat pakottaneet tai painostaneet?