Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Huutavat äidit

Vierailija
09.03.2006 |

Hei te äidit, jotka huudatte pienille lapsillenne. Yrittäkää hillitä itseänne, koska huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Lapset vain pelästyvät ja loppujen lopuksi huutamiselta menee teho.



Joskus tekisi mieli sanoa äidille, joka huutaa naama punaisena alle 2-vuotiaalle esim. ruoan kanssa sotkemisesta, että lopeta hyvä ihminen. Eikö hän tajua, että hän itse on kyvytön kasvattajana, jos hän ei ymmärrä, että alle 2-vuotiaan kuuluukin vielä harjoitella syömistä. Ainakaan huutaminen ja uhkailu ei ole oikea menetelmä saada lasta oppimaan ruokatapoja.



Toki komentaminen on ihan OK, mutta puhunkin nyt ihan todellisesta karjumisesta, joka kuullostaa aikuisenkin korvaan pelottavalta.

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
09.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

SIis niille, jotka huutavat lapsilleen pää punaisena ja sitten valittavat, kun ei lapsi tottele mitään...Eikö siinä jo omat hälytyskellot soi: SE HUUTAMINEN EI TEHOA!



Kenenkään ei ole mikään pakko huutaa lapsilleen, eikä lapsille huutaminen ole mielestäni mitään tavoiteltavaa toimintaa. Kyllä mun mielestä jo silloin kannattaisi etsiä niitä muita keinoja kasvatukseen, jos edes suht usein joutuu huutamaan " kun mikään muu ei tehoa" . Koska kyllä tehoaa, jos konstit on.



Vierailija
22/31 |
09.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on kolme lasta: 5v, 3v ja 2kk, joten kokemusta löytyy kyllä siitä pinnan palamisestakin. Olen vain huomannut tässä kotiäitivuosien varrella, että puhe ja houkuttelu tehoaa lapsiin paremmin kuin karjuminen. Huutava äiti rasittaa itsensä lisäksi myös muita ihmisiä. Jos on tarpeeksi väsynyt ei tietysti jaksa hillitä itseään. Mielestäni olisi vain hyvä edes pyrkiä siihen, että huutoa käyttäisi vain äärimmäisessä hädässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

- mut en kyllä varsinaisesti siksi että ne kaatuivat vaan siksi että oli niin helkkarin itsepäisesti pitänyt itse saada kaataa. Ja muulloinkin jos tahallaan heittelee ruokaa/tavaroita ympäriinsä tai hakkaa sisaruksia tai ei suostu istumaan turvaistuimeen autossa niin kiehahtaa kyllä.



Samaa mieltä, ei siitä mitään hyvää seuraa mutta aina ei pinna yksinkertaisesti riitä.

Vierailija
24/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä siinä vaiheessa nousee volyymit , kun olen asiasta sanonut nätisti monta kertaa eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta. Sitten karjaisen kunnolla ja jo tehoaa. Olenkin lapselle sanonut, että olisi kiva kun uskoisit kerrasta ettei äidin tarvitsisi huutaa ja ettei äidistä ole kiva huutaa. :( Inhottaa itseäkin, mut minkäs teet kun hermot on välillä kuin pitsiä :(

Vierailija
25/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä äiti ei koskaan korota ääntään.



En ole vielä koskaan tavannut kaikinpuolin hyvää äitiä, koska sellaista ei ole. Ihminen on puutteellinen olento. Teoria on täydellistä.

Vierailija
26/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat nyt 7 ja 10-v.









Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

a, niin väsyneenä tuli karjuttua lapsille. En tiedä, ovatko he nyt helpompia vai ovatko he kasvattaneet minusta paremman ihmisen, sillä pitkään aikaan en ole huutanut.

Vierailija
28/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minuun ei tee kyllä vaikutusta siisti koti, jos äiti on hysteerinen pienestäkin maitotahrasta. Tulee sellainen olo, että täällä pitää olla siistiä ihmisten viihtymisen kustannuksella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pääsääntöisesti huuda. Silloin tällöin tulee korotettua ääntä, aika harvoin kuitenkin. En huuda lapselle, jos maito kaatuu tai sottaa syödessä. Jos on joku sellainen homma, jota ei ole aiemmin tehty... (lapsi yleensä itsekin vähän säiköhtää) niin sitten sanon, että vahinkoja sattuu... et voinut tietää... äiti neuvoo.



Se mikä saa joskus hermot menemään. On esim. pukeminen. Ollaan yhdessä sovittu, että lähdetään ulos. Sitten lapsi saakin päähänsä (kun kaikki muut on jo pukeneet), että en haluakaan. Aikamme neuvoteltuamme, uhkailtua ja lahjottua (harvemmin kyllä)... yleenä jaksan vielä kuunnella huudon ja totean, että nyt lähdetään. Mutta joskus ei jaksa ja sitten tulee huudettua. Eihän se tilannetta auta...



ja varsinkaan ei meillä, kun mies on sitä mieltä, että lapselle ei saa huutaa ikinä. Niin saadaan aina vielä kaupantekijäisiksi perheriita ja 2 päivän mykkäkoulu.



Itse olen sitä mieltä, että jos äidiltä palaa käämit kerran 2 kuukauteen, niin se näyttää vaan lapselle, että äitikään ei ole täydellinen. ja että joku ulkopuolinenkin voi joskus hänelle huutaa... Mahtaa nimittäin olla lapselle yllätys, jos kotona ei ole ikinä korotettu ääntä, kun ensimmäisen kerran joku korottaa kodin ulkopuolella!!



Itselläni sellainen perhetausta, että meillä todellakin huudettiin. En lapsena siitä tykännyt, mutta vähän vanhempana totesin, että olihan siitä jotain hyötyäkin. Mulle voi huutaa niin paljon kuin sielu sietää, en ole siitä moksiskaan!!

Vierailija
30/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pienille lapsille turhista asioista. Asioista, joita lapsi ei vielä handlaa, eikä sitä voi vielä vaatiakaan.

Itse valitettavasti huudan lapsilleni silloin tällöin (meillä leikki-ikäisestä murkkuikäiseen). Huudan herkemmin, kun olen väsynyt tai mikään puhuttu ei tehoa.

Jos jaksan olla fiksu, puhe menee paremmin perille. Puheenkin voi tehdä tehokkaasti ja määrätietoisesti. Räjähdysherkkänä vaan tulee tuuletettua silloin tällöin. Toisista lapsista se tuntuu pahemmalta kuin toisista (perheessä).

Jaksamista ja kasvamista toivon kaikille lasten kanssa tekemisissä oleville. Tarkkailkaa myös itseänne ja yrittäkää vaikuttaa jaksamiseenne. Ja oikeasti järkevä määrätietoinen puhe auttaa paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
10.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiedän, ettei siitä ole toiminnan kannalta olennaista hyötyä, mutta näin vaan on. Sellainen joka tulee mulle selittämään itsehillinnästä, on todennäköisesti itse minua huomattavasti rauhallisempi, joten mikäs siinä. Hyvä hänelle.

Oletteko ajatelleet, että lapsillakin on erilaisia temperamentteja. Itse inhosin muuten jo pienenä lapsena äitini sovittelevaa (omissa silmissäni matelevaa) tapaa toimia isäni (jonka temperamentin olen perinytkin) kanssa.

Vierailija:


pienille lapsille turhista asioista. Asioista, joita lapsi ei vielä handlaa, eikä sitä voi vielä vaatiakaan.

Itse valitettavasti huudan lapsilleni silloin tällöin (meillä leikki-ikäisestä murkkuikäiseen). Huudan herkemmin, kun olen väsynyt tai mikään puhuttu ei tehoa.

Jos jaksan olla fiksu, puhe menee paremmin perille. Puheenkin voi tehdä tehokkaasti ja määrätietoisesti. Räjähdysherkkänä vaan tulee tuuletettua silloin tällöin. Toisista lapsista se tuntuu pahemmalta kuin toisista (perheessä).

Jaksamista ja kasvamista toivon kaikille lasten kanssa tekemisissä oleville. Tarkkailkaa myös itseänne ja yrittäkää vaikuttaa jaksamiseenne. Ja oikeasti järkevä määrätietoinen puhe auttaa paremmin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän kahdeksan